Who's the strongest?

Muistatteko lapsena kaikenlaiset voimailukisat? Ne kaikki sellaiset, missä testattiin, kuka mahtaa olla kaikista voimakkain. Itse olin yleensä aina heikoimmasta päästä. En varsinaisesti ollut mikään rimpelö, mutta kuitenkin kooltani sen verran pieni oman ikäisiin verrattuna, että joskus otti päähän, kun ei voimaa ollut enempää. Aika nopeasti huomasin, että yleensä pituus ja voima olivat suorassa suhteessa toisiinsa. Aikuisten maailmassakaan ei tietysti voimailukilpailut ihan totaalisesti lopu, ne vain muuttavat muotoaan, ja onneksi harvenevat, heh! Mutta aina silloin tällöin aikuisellakin voi tulla tarve hiukan näyttää voimiaan. Sen verran olen onneksi oppinut, että niissä tilanteissa kannattaa ottaa nopeasti askel takavasemmalle, koska niissä kilpailuissa ei enää ole voittajia ollenkaan.

Kävin pitkästä aikaa selailemassa Pinterestiä ja löysin tekstin, minkä liimasin yllä olevan valokuvan päälle. Ajattelin, että se on kyllä niin totta, että aikuisten maailmassa ne todelliset sankarit ovat yleensä heitä, joiden taistelut on voitettu kaikessa hiljaisuudessa ilman oman voiman tunnossa porskuttamista. Oletteko muuten huomanneet, että sellaisten ihmisten ei myöhemminkään tarvitse käyttää kyynärpäitään tai muutenkaan korostaa itseään epäterveellä tavalla? Arvelen, että se johtuu siitä, että he ovat valinneet taistelunsa viisaasti ja tehneet viisaita valintoja taisteluidensa aikana. Siksi niidenkin kautta heidän luonteensa on saanut edelleen kasvaa terveeseen suuntaan. Sellaisia sankareita näkee aina silloin tällöin ja joka kerran he saavat sisälläni lämpimän liikahduksen aikaan. Sellaisten ihmisten luonne ja tarinat inspiroivat.

----

Do you remember those little silly competitions about who's the strongest kid in a group? I was almost always one of the weakest ones, because most of the kids in my age were taller than me. To my annoyance I soon figured out that one's size usually corresponded with one's physical strength! Those kinds of silly power plays do not entirely subside when we enter into the adult world, but they do become different. Fortunately, they do get rarer though. What I mean is that occasionally even the adults may desire to display their strength. That's always a good moment to take one step backwards, because in the adult power games there are no winners. 

I was browsing Pinterest and found a quote that I copied on the photo above. I thought that it is so true that real heros are indeed those who have won their battles without trying to impress anyone else. Have you noticed that such persons don't later need to use their elbows to get forward, trample on others, or act otherwise in an unhealthy manner in social situations? I think it comes from that they have, first of all, chosen their battles wisely, and then also made wise choices about how to overcome them. Therefore, their characters have grown in healthy ways. Once in awhile one meets persons like that. Such characters and stories never cease to inspire me.