Sinikellot kukkivat taas! Nyt, kun se tuli sanottua, voinkin siirtyä varsinaiseen aiheeseen, heh. Pinnailin taas muutamia hauskoja sanontoja, joten tässä juttua siitä. Kukapa ei olisi joskus pitänyt ihan loistavaa puhetta niin kiukkuisena, että on sitten saanut katua sitä pidempään! Se on hyvä totuus, että vihaisena kannattaa aina hiukan miettiä, mitä suustaan päästää. Lausuttuja sanoja kun ei saa mitenkään takaisin.
Siitä viisaudesta huolimatta minun tekee hiukan mieli kapinoida tuota kuvan lausetta vastaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin mainita, että en ole ihan nopein hermostumaan julkisesti, ja tilanteita, joissa oikeasti "puhun suuni puhtaaksi," sattuu ehkä maksimissaan kerran viidessä vuodessa. Eli ongelmani ei ole se, että äkäiset puheeni olisivat kovin suureksi vaivaksi kenellekään. Päinvastainen ongelma sen sijaan on vaatinut enemmänkin työstämistä. Vaikka olen kohtuullisen suorasanainen, olen joutunut opettelemaan ajattelemaan, että minullakin saa joskus mennä hermot. Ja, että joissakin tilanteissa se kannattaa jopa näyttää tarpeeksi selvästi.
Paras opetus tässä asiassa oli yksi ystäväpariskunta, joiden kanssa aamupalatreffailtiin Saksassa asuessamme. Vaikka meillä oli paljon yhteistä, meillä oli myös sopivasti erilaiset elämäntilanteet, joten keskustelut aiheesta kuin aiheesta muodostuivat puolin ja toisin avartaviksi. Kerran keskustelimme konfliktien käsittelemisestä. En muista enää, mistä asiasta keskustelu lähti liikkeelle, mutta mieleeni jäi ystäväpariskunnan miehen kommentti. Hän totesi, että jos joku suuttuu joka asiasta, niin kohta kukaan ei enää reagoi. Jos taas valitsee tarkasti ne tilanteet, milloin näyttää hermostumisensa avoimesti, niin yleensä ihmiset silloin tajuavat, että tuo on nyt ihan tosissaan.
Minusta siinä oli hyvä pointti. Ei kukaan jaksa sellaista ottaa vakavasti, jos joku hermostuu aina ja kaikesta, mutta ei kenenkään myöskään tarvitse aina olla olevinaan tasainen ja tyytyväinen kaikkeen. Joskus on tilanteita, että täytyy vaan kylmän rauhallisesti vetää henkeä ja sanoa selvästi, mistä tuulee. Silloin ajattelen tuota ystävän viistasta ohjetta. Jokaisen täytyy vetää joskus raja ja uskaltaa jopa näyttää se. Jos ei liian usein tee sellaista, niin silloin, kun harvoin joutuu sen tekemään, voi olla melko varma siitä, että asia menee tehokkaasti perille. Harkitusti ja hallitusti pidetty kiukkuinen puhe voi joskus olla ihan kohdallaan. Tarkennukseksi vielä, että korostus on sanojen "harkitusti ja hallitusti" kohdalla.
----
Bluebells are back again! Now that I got that out of the way, ha, I can get to my actual topic. I was pinning few nice quotes again, so this post is related to such. Probably everyone has once (or twice..., OK, let's say occasionally) made an angry speech that made one regret for quite some time! It's good to think about what one should say (or not to say) when one is angry. Spoken words can't be taken back, that's just a simple fact.
In spite of that piece of wisdom, I would actually like to disagree about this quote. Before I do that I better mention that I'm not the fastest person to get angry, and those moments that I'd really totally speak my mind out while being angry happen probably once in every five years. Thus quite clearly, my angry speeches are probably not much trouble to anyone. Actually, my problem has always been the opposite. Though I'm rather direct about addressing matters in general, I have had to learn that there are situations where I have to dare to show that I get angry, too.
What has taught me most in this matter is a couple with whom we used to meet regularly for a breakfast when we lived in Germany. Though we had a lot in common otherwise, our life situations were that much different, that our conversations were always very stimulating. Once we discussed about how to solve conflicts. I have no recollection of what led us into that topic, but I remember the rather pragmatic observation the husband expressed. He said that if somebody shows his anger frequently soon nobody takes notice of it, but if one selects well the situations where to show some emotion, getting angry can work quite effectively. I thought he really had a point there! If somebody gets upset all the time, it just becomes his normal way of reacting and everyone gets used to it. At the same time, it is so true that nobody needs to be balanced and happy about everything all the time. Sometimes there simply are situations, where one just needs to take a deep breath and say clearly and firmly how one feels about the matter. In those moments I always remember that wise friend of ours. Everyone needs occasionally to point out where the limits are. As long as such behaviour remains relatively rare, one can be quite sure that it works. A clearly considered and controlled angry speech can sometimes be just the right option. Disclaimer: The emphasis lays on the words considered and controlled.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti