Jatketaan tässä edellisen postauksen hentoa roosaa linjaa. Huomasin keittiössä valokuvatessani, että himalajan suolahan sopii täysin tuohon lahjaksi saamani Marimekon pyyhkeen värisävyyn. Ja niin sopii vanha mattokin... Ja sopi muuten liitukippo ja yksi suklaarasiakin, mutta kuvista huomasin, että on tainnut jo parina viikkona jäädä pölyt pyyhkimättä keittiön hyllyn päältä. Poistin ne, kun ajattelin, että ei kai kukaan lue blogeja nähdäkseen pölyn laskeutuneen... Sellaista realismia se on täälläkin. Kuvien ulkopuolelle on hyvä rajata sotkut, heh, mutta hyvä se on muutenkin välillä osata ummistaa silmät, jos kotityöt hiukan jäävät joskus muun elämän jalkoihin. Viimeisestä kuvasta paljastuu, että meidän keittiön kalustus on aikamoinen sekoitus sitä sun tätä. On antiikkia, Ikeaa ja muuten vaan vanhaa. Kaikki sulassa sovussa ehkä juuri siitä syystä, että useimmiten sekoitus on lopputuloksena luontevampi kuin viimeisen päälle mätsätty.
----
Here are couple of pictures along the same lines of rose tones from the previous post. I noticed when I photographed in the kitchen that the himalaja salt matches perfectly to the rose color in the new Marimekko kitchen towel I got from dear friends some time ago. The old carpet matches, too... And so did the chalks and a box of chocolate, but then I noticed when looking a the photos that a thick layer of dust has settled on the upper shelf. I thought those pictures were not so presentable. I mean, why would anybody visit a blog to see dust settled!?! Yet, truth to be told, life is full of realism. It's good to be able to close some of it outside the pictures, but it's also good to learn to ignore some of the most mundane things in real life, too. The last photo reveals that our kitchen furniture is a mixed collection of antique, Ikea and simple old stuff. Strangely enough it all fits together. Perhaps exactly because a combination of this and that looks sometimes more natural together than perfectly matched things.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti