Kevät on ollut töiden puolesta sen verran kiireinen, että opiskeluille on ollut todella hankala löytää kunnollista (lue: energistä) aikaa. Alkuvuoden suunnitelma kyllä piti ja kahden kuukauden tauon jälkeen, aloin maaliskuun alusta lueskella uutta kokonaisuutta varten, mutta kirjoitusvauhti on ollut hitaanlaista. Hommaan kuuluu tietysti molemmat vaiheet, joten ei se mitään, jos välillä on niinkin, mutta pidempi tauko kirjoittamisessa alkaa aina nostamaan stressipisteitä, koska ainoastaan kirjoittamalla näkee etenemisen konkreettisesti.
Perjantain olin raivannut pelkästään opiskeluille kiirehtimällä alkuviikosta hullun vauhdilla kaiken muun pois alta. Ja sitten postilaatikkoon oli ilmestynyt yllätyspaketti. Ystävät olivat laittaneet ihanan suklaalähetyksen postiin, ja se tuli kyllä niin sopivana päivänä perille. Avasin paketin, laitoin kauniit suklaalevyt pöydälle, luin kortista terveiset ja jatkoin hommia ihan uusin voimin. Suklaat säästin yhdessä syötäviksi, mutta paketin ajatus lämmitti niin paljon, että loppupäivä kului hyvällä tapaa flow-hujauksessa. Kiitos, kovasti, kaverit! Tuli mieleen, että, pitäisi itsekin keksiä enemmän yllätyksiä. Koskaan ei tiedä, miten paljon sellainen saattaa saajaa piristää.
----
The spring has been so busy at work that it has been quite difficult to find sufficient amount of time for studies. I mean time when I would still feel energetic enough to concentrate fully. Like I planned I started reading again in the beginning of March, but writing speed has been rather low. The amount of reading I have covered is all just fine, but finally writing is a concrete way to see real progress.
I had worked like crazy until Thursday evening, so that I could use the entire Friday for studies without interruption. Then I found a parcel in the mailbox. Some friends had send me chocolate as a surprise! The timing was perfect, I opend the package, took out the chocoates wrapped in the cutest papers, smiled when I read the greetings written on the card and continued working with a new energy. I kept the chocolate for savoring it together as a family, but the thought cheered me up so much that the rest of the day was really effective. Thanks, dear friends! I was reminded that I should also plan surprises more often. One never knows how much joy it might bring to someone!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti