Saatiin vielä pähkinöitäkin taas ja vielä kahdessä erässä! Yksi opiskelijoista oli kerännyt saksanpähkinöitä ja toi meille ison pussillisen. Anoppikin lähetti hasselpähkinöitä ison kulhollisen. Että on taas niitä omegoja, ja ajatus kulkee kirkkaammin. ;) Eilen illalla jyräiltiin tytön kanssa olohuoneen huonekaluja hiukan uuteen järjestykseen ja kaksi jouluaskartelua nostettiin kuivumaan. Tänään on kirjoituspäivä ja illalla tulee vieraita. Siinä välissä pitäisi ehtiä miettiä ruokajutut, käydä kaupassa ja siivota. Mutta kellohan on vasta vajaa yhdeksän, joten tässä lienee ihan riittävästi aika kaikkeen tarpeelliseen.
Oikeasti jokaisessa päivässä pitäisi olla aikaa kaikkeen tarpeelliseen. Ehkä meillä on vaan joskus hukassa tapa, millä tarpeellinen määritellään. Tai ehkä me yritämme optimistisesti tunkea yhden päivän kalenteriin enemmän kuin siihen millään logiikalla voi mahtua. Tapahtuu minullekin. Seurauksena sitten juoksemme kieli vyön alla, ja lopulta tuntuu kuin se olisi jonkinlainen itsetarkoitus, että on jatkuva kiire. Ihan niin kuin tässä maapalloa pyöritettäisiin ihan henkilökohtaisesti omalla kädellä! Eikö se perustu vain illuusioon siitä, että kaikki on hallinnassa? Olen viime päivinä lueskellut Saarnaajan kirjaa. Siinä tulee kyllä hyvin esiin se, että ihmisen oma osuus on elämän lopputuloksessa lopulta aika vaatimaton. Kannattaa tehdä parhaansa, mutta sen jälkeen kannattaa ottaa hiukan rennommin ja nöyrästi tiedostaa oma mitättömyytensä. Vanha ajatus, mutta aina yhtä ajankohtainen. Kun asiat ovat oikeassa perspektiivissä, niin tunnitkin riittävät paremmin. Tämä olisi varmaankin pitänyt kirjoittaa maanantaiaamuna. ;)
----
We got some more nuts! One of my students had collected plenty of nuts, and gave me a bag full of them little while ago. Then my mother-in-law send us lots of hazelnuts! As a result we are now really equipped with Omegas for this winter and our thoughts are flowing exceptionally clearly. ;) Nuts are brain power! Yesterday night my daughter and I moved some furniture around in the living room and hanged few craft projects to dry. Today then I have a writing day and in the evening we'll have visitors. In between I need to think about cooking, do some shopping and clean the house. But it's only nine o'clock, so there'll be plenty of time for everything.
Actually one should have every day enough time for everything. I think we are sometimes just bit lost in counting what is "the essential everything." Or, we try overly optimistically fit more into our calendar than is anyhow possible to manage on one day. That happens to me, too. The result is that one rushes around, and finally getting exhausted, one asks oneself whether there really was any other point for the hurry than the hurry itself. Bit like each of us single handedly kept the globe rotating! Is that not just an illusion of thinking that we have it all under control? Last days I have been reading the Book of Ecclesiastes. That's a book that really puts a human being into his/her place! It's worthy to do one's best, but beyond that it's just reasonable to recognize that our part in life is not as meaningful as we imagine when we are in a hurry. That's a very old thought in deed, but always relevant. When everything is seen in a proper perspective, the hours of a day are long enough for everything. Should probably have written this on Monday morning. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti