Ulkomailla asumisen yksi rikastuttavimmista, vihastuttavimmista, ilahduttavimmista ja väsyttävimmistä puolista on paikallinen kulttuuri. Varsinainen kulttuurishokki kulkee varmasti useimmilla suurinpiirtein
näin. Itse olen huomannut, että jos muutossa kyse on varmasti vain väliaikaisesta ratkaisusta, saattaa päästä huomattavasti helpommalla, koska ei joudu sitoutumaan ihan niin syvästi paikalliseen kulttuuriin. Jos taas mukana on "tullut jäädäkseen"- asenne, niin todennäköisesti joutuu ottamaan sopeutumisen vielä hiukan enemmän tosissaan. Tunnepuoli uuteen kulttuuriin sopeutuessa onkin melkoista vuoristorataa. Sen jälkeen sitten on mahtava tunne, kun pystyy täysin käsittämään jonkun keskustelun syvemmän sisällön ja huomaa ajattelevansa, että sehän on ihan luonnollista, että henkilö koki asian niin tai näin. Matka sen tunteen saavuttamiseen kuitenkin vie jonkin aikaa, ja kulkee ihmetyksen ja ärsytyksen välimaastossa...
Uskon, että mitä kauempana oma ja paikallinen kulttuuri ovat toisistaan, sitä enemmän sopeutumista tarvitaan. Toisaalta, jos vieras kulttuuri on päällisin puolin aika samanlainen kuin oma kulttuuri, monet erot voivat olla niin pieniä, että niitä voi olla hankala hahmottaa. Minulla kaikki muutot ovat kuuluneet tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Periaatteessa kaikki on aika samanlaista, mutta kuitenkin usein jotenkin erilaista. Kulttuuriero on siis toisaalta niin mieto, että jos vain kieltäytyisi ajattelemasta, niin voisi heittäytyä olemaan ihan luonnollisesti itsensä ja säilyttäisi oman tapansa ajatella asioita, eikä siitä varmasti mitään kovin kummallista tapahtuisi. Jos kuitenkin pysähtyy tarkkailemaan sosiaalisia tilanteita hiukan tarkemmin, kuten ihmisten sanomisia, tekemisiä ja ajattelutapoja niiden taustalla, huomaakin olevansa niin erilainen, että pienessäkin tilanteessa sanoo esimerkiksi helposti paikallisen näkökulmasta eriskummalliset vuorosanat, kun suunsa avaa.
Muutenkin analyyttisesti elämään suhtautuvana ihmisenä tuo puoli on ollut näiden melkein kahdenkymmenen vuoden aikana eri paikoissa asuessa melkoinen stressitekijä. Yrittää hahmottaa, missä joku pieni tilanne meni jollakin tavalla 'omituiseksi,' joku reagoi yllättävällä tavalla, tai miksi tunnelma ryhmässä yhtäkkiä muuttui ilman mitään konkreettista syytä, tms. Tietysti sitä voisi sanoa, että turha ajatella sellaisia pikkujuttuja. Itse olen kuitenkin vakuuttunut, että analysointi nimenomaan kannattaa, koska ihmisiä pääsee lähelle vain, jos pystyy ymmärtämään ja samaistumaan heidän ajattelutapaansa. Ja vasta se on se vaihe, kun ihmiset tulevat itsekin lähelle arkailematta, alkavat "unohtaa" tulokkaan ulkomaalaisuuden ja pitämään häntä osana yhteisöä. Siinä kohtaa sosiaalisissa tilanteissa aletaan jakamaan syvempää sisältöä. Pienetkin nuanssit, tunteet, ja asioiden kokonaisuudet selkeytyvät.
Toisaalta myös oikeiden vuorosanojen oppiminen, ja varsinkin niiden väärien sanomatta jättäminen, auttavat sosiaalisessa elämässä, niin että molemmille osapuolille jää tilanteista hyvä mieli. Jatkuvan muiden ihmisten tarkkailemisen lisäksi, sitä joutuu siis myös tarkkailemaan itseään hiukan kuin ulkopuolisena, jotta saa sovitettua oman käytöksensä ja ajattelutapansa paikalliseen kulttuuriin. Se on välillä hiukan epämukavaa, kun täytyy yksinkertaisesti vain kestää monta omituista tilannetta, ja silti kohdata niistä jokainen rohkeasti ja avoimesti.
Vaikeutena on, että juuri tuollaiset pienet kulttuurierot ovat paikallisillekin yleensä melkein mahdottomia hahmottaa, koska ne ovat niin luonnollisia ja totuuttuun ajattelutapaan perustuvia asioita. Ulkomaalaiselle siis yleensä selitetään kulttuuria tiettyinä tapoina ja muina ulospäin näkyvinä piirteinä. Ne ovat konkreettisia asioita, kuten vaikka paikalliset ruoat, juhlien viettotavat, tms. Ajattelutavan taustalla olevan logiikan avaminen ulkomaalaiselle on huomattavasti vaikeampaa, koska omaa kulttuuria on yllättävän vaikea katsoa ulkoapäin, ellei ole jostakin syystä joutunut sitä aiemmin tekemään. Jos sellaisen paikallisen sattumalta löytää, joka pystyy katsomaan omaa kulttuuriaan niin etäältä, että osaa kuvailla ajatusprosesseja, hänestä ei kannata päästää irti. Sellaisen puutteessa taas minun kokemuksieni perusteella auttaa yksinkertaisesti vain heittäytyminen ja jatkuva analyysi.
Prosessi on kuitenkin ehdottomasti eniten plussan puolella. Mikään ei ole hienompi tunne, kuin se, että ulkomaalaisena tietää tulleensa otetuksi yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, kun huomaa, että sinun ajatellaan ihan luonnostaan ymmärtävän, mistä jossakin asiassa on perimmiltään kyse, tai että saa kuunnella nekin murheet, mitä yleensä kerrottaisiin vain oman perheen jäsenelle. Tai tulee kutsutuksi vaikka sukujuhlaan.
PS. Muut Ulkomailla asuminen postaukset ovat
täällä ja
täällä.
----
One of the most exiting, annoying, challenging and enriching experience in living abroad is to getting to know a new culture. The process is a combination of lots of feelings both positive and negative. The stages of culture shock can be found here. It's a wonderful moment finally to realize that you actually understand what something means to that person who is talking to you. However, to get to that point, the road is paved with both suprise and irritation.
All the big moves we have made have been to cultures that are externally rather similar to that of our own. Yet, we have realised that not being able to pinpoint any obvious differences, has its challenges, too, when you try to adjust to a new situation. Basically, you could of course just decide to be who you are and keep ignoring any details. Choosing to do so would probably not cause any massive hickups. Yet, it is definitely worth analysing social situations, because only if you can share the new culture's way of thinking, you can really get close to the people. To get so close means that people actually begin sharing their LIVES with you instead of just some practicalities. The words themselves are relatively easy to learn, but to actually know what you should say and how you should react in different situations is quite a bit more complicated. Paying attention to such things as a moment somebody reacted unexpectantly, or good atmosphere just suddenly changed without no obvious reason, and so on, may sound like useless analysis of details. Yet, you can't really ignore such little cues, because the patterns of thinking are hidden somewhere in between. Yes, it is stressful, and it makes one feel socially uncomfortable and insecure at times, often times indeed, but it's unavoidable if the goal is to really understand the new culture.
Another complicating matter is, that it is very difficult to find anyone local who is able to explain his patterns of thinking. It's very common to explain to foreigners all sorts of obvious elements of the culture, such as festive traditions and other overt behaviors. It's far more complicated, however, to try to explain how and why people reason or feel certain way, because unless you have been forced to look at your own culture from outside, it's unlikely that you'd ever have paid attention to things that seem normal in your ways of thinking. If you find a person who's able to do that and explain the new culture from inside, treasure him. Otherwise, let's admit it, it's just trial and error combined with a good deal of reflection about the situation and reactions of others and of yourself. It's throwing yourself into new situations again and again with little, or no, guarantee that they will turn out to be pleasant and smooth.
The points that I mentioned above are tiring and at times annoying, but yet, in my experience the process of adjusting to the new culture is definitely worth of going through. Nothing gives you better kicks than realizing that you have finally been accepted as an equal member of a community. Suddenly you notice that people assume that you automatically understand what's the core of the matter they explain to you, you get perhaps invited to a family celebration, or somebody shares with you something one would normally keep in one's closest circle. That's when you really begin to feel at home.
PS. The other Living abroad posts are found here and here.
