Aikamoinen päivä. Orkideat lopettivat kukkimisen ja ylitin itseni ja opetin elämäni ensimmäisen kielioppitunnin latinaa. Tytöllä alkoi latinan tunnit tänä syksynä, kevyesti viidellä tunnilla viikossa. Koulua on mennyt vajaa kaksi viikkoa ja lapset osaavat jo yli viisi kymmentä sanaa... Yksi flunssainen päivä kotona tarkoitti sekä latinan, että ranskan sanakokeiden siirtämistä. Anteeksihan niitä ei kuulema saa, joten ne on vain siirrettävä opettajan kanssa sopimalla. Lisäksi tuli tietysti päivän opetusmatskut. Osa meni oma-aloitteisesti, mutta siitä latinasta tuli pientä paniikkia. Nooh, kirja käteen ja siitä sitten äiti kielioppia opettelemaan... On sanoja, mitkä taipuvat. Niitä ovat verbit ja substantiivit... Vaikka niin kuin Servi laborant, orjat työskentelevät. (Ei sentään ironisesti Äidit työskentelevät.) Ja sitten on niitä sanoja, mitkä eivät taivu... Tässä saa alkaa miettiä itsekin taipuuko vai jääkö taipumatta... täytyy varmaankin alkaa lukea latinaa iltojen iloksi, että saa hiukan etumatkaa ennenkuin kielioppi monimutkaistuu. Viiden tunnin viikkovauhdilla siihen tuskin menee kovin kauaa.
----
Quite a day. The orchids stopped blooming and I gave my first Latin grammar lesson ever. Our daughter began namely studying Latin at school last week. They began humbly with five lesson units per week (!!!) and the kids have memorized already now more than fifty words... One day at home with a flu meant postponing two word quizzes one for Latin and another one for French. Besides, also the material of the day had to be studied independently at home. Everything else was fine, but not Latin. I tell you, this mom was clearly getting out of her comfort zone... There are words that are conjugated and others are not. Thinking about lexical flexibility and motherly flexibility, I think I better figure out some Latin for myself, so that I get bit of advance before the grammar gets more complicated... With five lectures a week that won't take too long.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti