Vettä tulee taivaan täydeltä... Yöpöydällä muratinoksa on kasvattanut mahtavat juuret, mutta en malta istuttaa sitä vielä mihinkään.
Eilen iltapäivällä tuli yhtäkkiä niin ikävä omaa perhettä Suomessa, että menin tytön kanssa koulun jälkeen entisen asunnon vanhojen naapureiden luokse. Yhteinen kotilääkärimmekin sattui tarkastuskäynnille samaan aikaan, koska pappa oli vielä toipilas vatsaleikkauksen jälkeen. Sitten ajettiin mummon kanssa sellaiseen leipomoon, jossa kuulema myydään kaupungin parasta rusinaleipää perjantaisin. Ja tiedettiin, että nyt pappa alkaa varmaankin toipua nopeammin, kun ruokahalu palaa tuoreiden leivonnaisten avulla. Ikävää ei aina voi välttää. Onneksi kuitenkin ympärillä on mukavia ihmisiä. Naapurit olivat eilen enemmän avuksi kuin arvasivatkaan.
----
It's raining cats and dogs... The branch of ivy on my night desk is growing solid roots, but I like it the way it is.
Yesterday afternoon I was missing my family in Finland really badly. So, after picking my daughter up from the school, we went to visit the neighbors at our old apartment in the other side of the town. The grandpa was still recovering from an operation. We took the grandma to the bakery where she told they sell the best raisin bread on Fridays. Afterwards we were convinced that the grandpa's appetite will return and he'll begin to recover properly. I am happy there are many dear people around us. Without knowing it these neighbors really helped me yesterday.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti