Kolmekymmentäkuusi

Niin sitä vaan taas tuli vuosi lisää. Oli hyvä päivä, eikä juhlan syy harmittanut ollenkaan. Mikä lie siinäkin, että joinakin vuosina vanheneminen tuntuu muita vuosia pahemmalta? Nyt oli niin seesteinen mieli, ettei paljon parempi voisi ollakaan. Aamupala oli katettu ihanasti, kukat ja lahjat olivat odottamassa, kun lopulta sain luvan tulla alakertaan. Kynttilöiden puhalluskuvassa on hauskat asennot. Tyttö pelkäsi saavansa savut silmille, mutta onneksi on notkea selkä. ;-) Illalla sain valita, missä syödään. Harkitsin kyllä hetken verran jotakin muutakin, mutta tuttu libanonilainen keskikaupungilla vei voiton. Se on sellainen hiukan rähjäinen paikka, mutta ruoka on ihan uskomattoman herkullista ja palvelu on ystävällistä. Hyvän mielen ruokapaikka, vaikkei puitteet olekaan mitenkään erityiset. 

---

We celebrated my birthday today. It was a great day! I don't know what it is, but some years simply are better birthday years than some others... This was defnitely one of the good birthday years. The breakfast was ready, and flowers and gifts prepared, when I finally got a permission to come downstairs. In the evening we dined in the Lebanese restaurant. The place itself is rather plain, but the food is unbelievably delicious.   

Ruutukuosia

Lexingtonin ruutukuosit on joka syksyinen ihanuus! Kuvista saa aina inspiraatiota muutenkin, joten mainosfilmi taas vaihteeksi. Itse kiinnitin ruutukuosien lisäksi huomiota rekvisiittaan, ihania yhdistelmiä ja vastakohtaisuutta. 

Kiirettä meinaa olla niin, ettei vuorokauden tunnit riitä... Toivottavasti viikonlopuksi hiukan elämä rauhoittuu.

---

Lexington gets my attention every fall! Here a film clip for inspiration. This week has been quite busy... I am hoping the weekend will be calmer. 

Keksirasia

Viimeksi kaupungilla käydessäni ostin tyhjän keksirasian. Tuppereita on kaappi täynnä, mutta jotkut leipomukset säilyvät raikkaamman oloisina metallirasiassa. Esteettisistä näkökulmista puhumattakaan. Tupperit on tietysti käytännöllisiä monessa tilanteessa, mutta varsinaisesti kauniiksi niitä ei ole onnistuttu tekemään, vaikka värit vaihtuvat joka vuosi, ja uusia malleja tulee ja menee. Ehkä se perusongelma on se, että muovista on vaikeaa tehdä kovin kaunista, koska lopputulos on kuitenkin lopulta muovia. Mitenkäs seepra raidoistaan pääsisi... Tästä keksirasiasta olen oikein iloinen. Sieltä on kiva ottaa teen seuraksi jotakin makeaa. Ja vielä parempi, että sitä jaksaa katsella silloinkin, kun tietää sen olevan tyhjä.

---

Last time I went to the downtown I bought an empty cookie tin. I have plenty of Tupperware, but there is something special in an old fashioned tin. I love its decoration. And believe or not, cookies stay in a tin crispier than in a Tupperware! Well, at least until they are finished, which never takes very long here.     

Laventelit

Vielä viimeiset valokuvat parvekkeella olevista laventeleista. Sadetta tulee ihan jatkuvalla syötöllä... Villasukat kaivoin jo esille, kun varpaitakin alkoi paleltamaan jo nyt. Eilen sain verenpaineeni kohoamaan, kun tyttö kertoi, mitä oli kuullut eräästä vähemmistöryhmästä. Voisin vaikka nousta barrikadeille. En kyllä varmaankaan tulisi kuulluksi ollenkaan, kun joskus tuntuu, että täällä kaikenlainen muukalaisvihamielisyys tuntuu olevan sosiaalisesti ihan hyväksytty tapa hahmottaa maailmaa. Aihepiiri ei siis tule esille vain politiikassa, vaan arjessakin pieninä kommentteina tavallisten juttujen välissä ihan tavallisten ihmistenkin kanssa. Täytynee haistella laventelia, sen tuoksullahan on tunnetusti rauhoittava vaikutus... ;-) Oikeastikin niistähän voisi tehdä pienen tuoksukimpun ennen kuin jonakin yönä halla niitä puraisee.

---

Last photos from the lavendel plants on the terrace. We have had plenty of rain in the last days... I began already my Wool Sock season, because it feels bit chilly inside. Perhaps I should harvest the lavendel before the night temperatures drop too low.  

Metsässä

Sunnuntai-iltapäivä kului metsässä. Kuljimme ympäriinsä miettimättä reittiä sen paremmin. Osa alueesta oli luonnonsuojelualuetta, mutta muualta, missä ei merkkejä ollut keräilimme maasta syksyisiä aarteita. Pienet kävyt oksissaan on luultavasti lehtikuusesta. Vihreät piikkipallot ovat kastanjoita. Niissä on aika ärhäkät piikit, joten aika hellin käsin niitä saa keräillä. Kun vihreä kuori kuivuu hiukan, kastanja poksahtaa näkyville. Niitä putoili puusta, kun kuljimme alamäkeä. Piikkipallot näyttivät aika hauskalta vieriessään alas. Viikonlopun herkua en mitenkään suunnitellut sopimaan metsäisiin väreihin, mutta valokuvatessa ajattelin, että käyhän se mukaan... ;) Resepti löytyy täältä. 

Metsässä tuli mieleen, että pitäisi varmasti ostaa kumisaappaat. Itseasiassa minulla ei ole ollut kumisaappaita sen jälkeen, kun muutin pois Suomesta. Taitaisi olla jo aika löytää vaihteeksi sellaiset. Sitten ei tarvitsisi syksyn sateista välittää. Nyt ne taitaa olla niin muodikkaitakin, että on tosi hienoja tarjolla. Aika mukava filmi saapasmainokseksi.

---

We spent an afternoon in the forrest. As we walked we also found little fall time treasures. The chestnuts really have sharp spikes... Oh, I did not plan the cake to match our findings! ;-) In the forrest I was thinking about buying rubber boots. I have not had any rubber boots since I left Finland many years ago. I think it would be time to get some. Then there was no reason even on a rainly day to stay away from the forrest. The film clip is a cute Hunter boots advertisement.   

Parvekkeella

Ostin kesäkukat parvekkeelle vasta lomilta palattua. Ajattelin, että se on aina aika rasite kenelle tahansa, jos loman ajaksi sattuu helteiset viikot ja joku joutuu päivittäin käymään kastelemassa naapurin kukkia. Tänä kesänä ei ollut helteitä juurikaan ollut, mutta olin silti tyytyväinen, että ei tarvinnut sisäkukkien lisäksi pyytää muuta apua. 

Elokuun puoliväli tuntui liian aikaiselta kanerville, joten ostin suuren krysanteemin. Niitä saa täällä parilla, kolmella eurolla. En tiedä, kuka niiden kasvattamisesta ja myymisestä siihen hintaan yhtään hyötyy, mutta asiakkaan kannalta se on tietysti oikein hyvä juttu. Tämä krysanteemi oli talven kestävä, joten nyt on joinakin kylminä öinä vain kukkien väri tummentunut. Parveke on paremminkin avonainen terassi. Aika viileä paikka siis yöllä syysaikaan. Pinkki ruutuliina on Ikean kerniä. Hyvin se on kestänyt, vaikka on koko kesän ollut ulkona säässä kuin säässä.

Sain kirjoitushommien osalta työjutut tältä päivältä jo purkkiin. Aurinko paistaa ihanasti, joten parvekkeella olisi hyvä vielä lueskella työjuttuja, ellei flunssa niin kiusaisi. Parasta lueskella sisällä. Käytettyjen nenäliinojen ja juotujen teekupillisten lukumäärästä ei ole mitään tietoa, molempia on kulunut oikein urakalla... Huomiseksi toivon kirkaampaa ääntä ja hengityskelpoista nenää, jotta saan opetettua köhimättä.  

---

I bought the summer plants for the balcony this year only after having returned from the holiday. The chrysanthems are really cheap here. The color seems only to get deeper as the temperatures drop low at the night. The table cloth is bought at Ikea. It has stayed in good shape in spite of being permanently left outside. The sun is shining today. I'd love to go out and read at the balcony. However, I've got a horrible flu, so I better stay inside and admire the beautiful weather from inside...  

Kurpitsa

Syksyn tullen en voi vastustaa valkoisia kurpitsoja. Oranssi ei niin innosta, mutta valkoiset ja joku vihreäsävyinenkin päätyy aina koristeeksi... Ja hortensiat, kun ne alkavat muuttaa väriään. Ei niitä vain voi vastustaa. Ja sitten voi taas asetella vanhoista tavaroistaan uudenlaisen kokoonpanon. Taas on tunnelmaa!

---

The orange pumpkins are not my thing for decoration, but the white ones are irresistable. The same goes with the hydrangeas... I love the subtle changing of color. Some fresh seasonal stuff combined with some old pieces from the cupboard helps to create a new center piece fitting for the arrival of fall.    

Syksyn alku

Huomenna alkaa uusi lukuvuosi ihan virallisesti. Kello kymmenen kieppeillä seison muiden opettajien ja työntekijöiden kanssa rivissä salin etuosassa ja kerron kuka olen, mistä tulen ja mitä koululla teen. Sitten on kesä ihan oikeasti loppunut. Sääkin muistuttaa samasta tosiasiasta ja puut alkavat pikkuhiljaa kellastua, hitaasti mutta varmasti. Aamuisin ilmassa on syksyn kirpeyttä täälläkin, vaikka päivällä päästään edelleenkin kahdenkymmenen asteen tuntumaan. 

Tykkäsin siitä lapsena tosi paljon, kun koulu alkoi ja sai valita uuden penaalin, kynät ja kuviolliset pyyhekumit... Tänä syksynä en koulutarvikkeiden ostoa niin kaivannut, kun niitä olen saanut ostella pitkin vuotta itselleni muutenkin. :-) Lapsuudesta tuli mieleen, että juttelimme yhden ystävän kanssa äskettäin lapsuuden aikaisesta identiteetin muodostumisesta. Oli puhetta erilaisuuden ja samanlaisuuden, yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden kokemisesta. Olimme samaa mieltä siitä, että niitä kaikkia tarvitaan tasapainoisuuteen. Ystävä oli kerran lapsena sanonut äidilleen kokevansa olevansa aivan yksin maailmassa. Äiti oli vastannut, että niinhän se on, jokainen on omassa mielessään yksin. Ystävä sanoi, että hänestä oli vapauttavaa huomata, että on ihan omaa tilaa ja satunnainen yksin oleminen ei ole huono asia ollenkaan. Syksy on hiukan sellaista käpertymisen aikaa. Syksyn tullen sitä joskus tarvitsee iltaisin pientä hetkeä omissa ajatuksissa, lämmintä teekuppia ja kynttilän valoa.   

---

Tomorrow we officially begin a new semester. Also the weather plays along... Some trees are slowly turning yellow. The air is crispy in the mornings. In the evenings I enjoy a cup of tea and bit of candle light. The fall, it has definitely arrived!

Vakuuttavasti hikoileva sammakko

Takana on muutaman päivän keikka kotimaan kauneimpaan kaupunkiin. Eipä sillä, että kaupunkin kauneudesta olisi paljon ehtinyt nauttia... Reissu oli matka tutkijakonferenssiin. Esittäjät olivat kaikki mielenkiintoisia ja keskustelut myös. Aina se innostaa, kun saa uusia näkökulmia ja kuulee muiden mietteitä. 

Hiukan jännitin kyllä etukäteen, kun en tuntenut nimeltä kuin muutaman osallistujan, mutta hyvinhän se tietysti sitten meni, ja seuraavalla kerralla on paljon enemmän tuttuja vastassa. Toinen, mitä etukäteen mietin, oli vaatetusjuttu. Googlasin kiireessä ennen lähtöä, että pitäisi näyttää asiantuntevalta ja vakuuttavalta - Smart casual kuulema toimii parhaiten. H&M:n syksyn mallistosta löytyi sopiva paita ja musta kynähame... omasta vaatekaapista liituraitahousut, mustat kengät ja takki. Ryppyyntymätön puvusto oli kasattuna. Vakuuttavuuden onnistumisesta en niin tiedä, mutta enpähän ainakaan erottunut joukosta. 

Kolmas asia, mutta jota en ymmärtänyt etukäteen jännittää, oli opponointi yhdessä seminaarissa. Valmistauduin etukäteen ihan hyvin, mutta kun astuin saliin sisälle huomasin, että porukkaa onkin ainakin kolme kertaa normaalia enemmän ja suuri osa oli ihan oikeasti asiantuntevaa ja oikeasti vakuuttavaa vaatetustyylistä riippumatta. Tein pikaisen päätöksen pudottaa muutaman kommentin pois kokonaan, jotta saisin lyhennettyä omaa osuuttani. Selvisin loppuun saakka ihan hyvin, mutta yhteisen keskustelun edetessä harmittelin kovasti niitä pudotettuja kommentteja, koska samat asiat tulivat esille melkein samoilla sanoilla, joten niitä oli ollut ihan turha arkailla. Laskin Raamattuni pöydälle jossakin välissä ja ihmettelin, mikä sieltä sivujen välistä pilkistää. Hikoileva sammakkohan se siellä. Kyllä hiukan huvitti vakavasta tilanteesta huolimatta, kun itselläkin meinasi hiukan tulla hiki muutamaan kertaan siinä parituntisen aikana. Kyseessä oli jokin vanha kuitti, johon tyttö oli joskus kirkossa piirrellyt kuvia, kun aika oli käynyt pitkäksi saarnaa kuunnellessa.    

---

I just came back from a research conference. The speakers were interesting. I was bit nervous going there, because I only knew a few participants beforehand. I googled what to wear and found out that smart casual style is convincing and professional... I am not sure how convincing I really looked like, but I did surprise myself by enjoying very much getting to know new people and talking with them. In the middle of a serious seminar where I was sweating as an opponent trying to cut my comments short due to an unexpectedly large (and seriously professional) audience, I at some point laid my Bible on the table and wondered what was peeking out between the pages. It was the sweating frog, drawn once on an old receipt by my daughter in the church when the sermon did not end in time. Quite fitting to the occassion, wasn't it? ;-)

Alkusyksyn ruokaa

Eilen paistoin vihanneksia uunissa. Hyvää tuli, pastan ja parmesaanin kanssa oikein herkullista iltaruoaksi. Laitan pitkästä aikaa tänne ohjeen.

Vihannespaistos

kesäkurpitsa

keltainen paprika

minitomaatteja

punasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

muutama oksa timjamia

suolaa ja pippuria

hyvää oliiviöljyä, mielellään maustettua (minulla oli tomaattioliiviöljyä)

Paloittele vihannekset suurin piirtein saman kokoisiksi paloiksi. Voitele vuoka oliiviöljyllä, laita vihannekset vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada vielä päälle oliiviöljyä ja sekoita vihanneksia hiukan. Laita timjamin oksat vihannesten päälle. Paista 200 asteessa, kunnes vihannekset ovat hieman ruskistuneet ja kypsyneet. Tarjoile pastan ja parmesaanilastujen kanssa. 

Viime päivinä on kiirettä riittänyt ja nyt on parasta laittaa taas menoksi... 

PS. Teille, jotka seuraatte tätä blogia mun työjuttuihin liittyen, numero on tällä hetkellä hiukan yli neljäkymmentä. Niin kuin muistatte viidestäkymmenestä oli puhe, joten lähellä ollaan, eikö? Ja vielä on viikko aikaa. 

---

I made a delicious dinner last night. Pieces of courgette, yellow pepper, mini-tomatoes and red onion seasoned with salt, black pepper, garlic, thyme and splashes of flavoured good quality olive oil baked in 200 decrees. (A complete recipe in one sentence! I think I just made it to the Guiness Book of Records.) We loved the veggies with pasta and slices of parmesan cheese. 

Kurkistus kylpyhuoneen kaappiin

Alkavien ryppyjen ja muutaman harmaan hiuksen sijaan maksaläiskät ovat minun suurin ongelmani. Niitä on jo sen verran, kesä kesältä enemmän, että olen jo uskonut, ettei kesää ilman (suojakerroin 50+) aurinkorasvaa selviä, vaikken tarkoituksella aurinkoa ikinä otakaan. En tietysti tiedä, mikä tilanne olisi, jos en voidetta olisi käyttänyt, mutta kesäkuussa ostamani voide ei ihan täyttänyt lupauksiaan. Ducray:n Melascreen nimittäin lupaa myös vähentää pigmentin syntyä, mutta aiemmat läiskät tummenivat ja laajenivat silti kesän aikana. Iho ei kuitenkaan palanut. Aika hyvin, eikö, jos kertoimia on kuitenkin 50? Joku lupaus sentään piti paikkansa. Talvi on taas tulossa, joten, mitäs niistä, kun sitten ne taas katoavat joksikin aikaa. Tympii vain, että kaikenlaista vippaskonstia mainostetaan. Ja vielä hiukan enemmän tympii se, että kaikenlaisiin vippaskonsteihin sitä itsekin uskoo ostoksilla käydessään. 

Englannissa käydessä ostin Bootsilta mattapinnan jättävää Botanics -päivävoidetta. Se on aika hyvä meikkivoiteen alle, mutta palaan takaisin siihen merkkiin mitä olen aiemmin ostanut, kun purkista alkaa pohja näkyä. Kesän viimeinen kosmetiikkakokeilu oli vielä hiuspuuteri... Kyllä sillä letti/nutturakampauksen saa pysymään paremmin ohuissa ja suorissa hiuksissa, mutta ei se muuten niin loistava tuote ole, kuin miksi sitä hehkutetaan.  Lisäksi hiuspuuterin käytön jälkeen hiukset saa pestä vielä tavallista tarkemmin, jotta saa kaiken puuterin irti. Eiköhän sillä kuitenkin jonkun huonon hiuspäivän pelasta.

Oli tämäkin postaus. Minä vielä paraskin kosmetiikkakokeilija, kun kampaajallakin pyydän aina kampausta, mille ei tarvitse tehdä mitään pesun jälkeen. (Yleensä siinä kohtaa kampaaja vain kohottaa kulmakarvojaan. Minun ikäisten naisten kai kuuluu hiukan jaksaa hiuksiaan laittaa.) Vaihtelu kuitenkin virkistää. Tästä postauksesta tuli tyytyväinen olo siitä, etten onneksi satu olemaan kauneusalan blogisti. Jos kesän aikana jaksaa kokeilla kolmea uutta tuotetta, niin niistä ei tämän enempää juttua riittäisi.

---

I tested three cosmetic products this summer. Ducray's Melascreen did not quite fulfill its promises to reduce pigmentation, but worked otherwise fine. The anti-shine day cream is great to wear under the make-up. The hair powder is not as wonderful as it is praised everywhere... Oh, am I glad that I am not a beauty blogist! Only three new products in, what four months? This posting would be the beginning and the end of my career. ;) 

Vaaleanpunaista

Vaihtelu virkistää. Sohvalla on vaihteeksi taas valkoista, beigeä ja vaaleanpunaista. Virkattua pitsiä, pellavaa, kukka- ja ruutukuviota. Syntymäpäivän aamuna pyysin, että mies ja tyttö toisivat kaupasta yhden paketillisen mahdollisimman suurikukkaisia krysanteemeja, koska olisin tarvinnut niitä juhlapöydän koristeluun. Krysanteemeja ei ollut niillä ohjeilla löytynyt, joten he toivat sitten nupullaan olevia liljoja. Ei ne tietenkään ehtineet avautua juhlapäivän aikana, liljat kun tarvitsevat yleensä hieman enemmän aikaa. Selvittiin hyvin ilmankin ja nyt on muutaman päivän ajan alakerrassa leijaillut mahtava tuoksu... Eikö ole uskomatonta, että tuollaisia kukkia saa ruokakaupasta nipun vajaalla neljällä eurolla? 

---

Some changes in decoration are always good don't you think? There are white, beige and pink cushions on my couch at the moment. I had asked for chrysanthemums, but got lilies instead. No problem though, the wonderful fragrance has taken over the entire place. Can you believe that a bunch of this kind of huge flowers costs less than four euros in our supermarket?

40

Mies täytti viikonloppuna 40, joten hiukanhan syntymäpäivää piti juhlistaa, vaikka päivänsankarin kanssa oltiin jo matkakin tehty. Sukulaisia tuli viikonlopuksi käymään. Kerrankin aloin järjestää juhlia jo ajoissa, itseasiassa jo huhtikuussa. Käytin oikein toista sähköpostiosoitettakin, että sain miehen vanhempien ja veljen kanssa aikatauluja järjestettyä. Oikein suunnitelmallista siis. Kaikki meni hyvin kunnes kävimme itse yksissä yllätyksenä järjestetyissä juhlissa ja mies totesi kotiintultuaan, että ei inhoisi mitään muuta syntymäpäivänään niin paljon kuin yllätysjuhlia. Ajattelin tietysti, että ei kai siltä sitten voi vieraiden tuloa salata ja kerroin, mitä oli suunniteltu. Kun mies kuuli, että oli kyse sukulaisista, hän sanoi, ettei sellainen yllätys olisi haitannut. Tyttöä harmitti ihan kamalasti yllätyksen pilalle meno. Saatiin kuitenkin yllätysmomenttia aikaan, kun hyvä ystäväpariskunta saapui illalla paikalle. Siinä pidimme salaisuuden, koska tiesimme heidän olevan yhtä hyvä yllätys kuin perheenkin tulo olisi ollut. :) Sukulaisten kanssa sitten syötiin osa kakuista jo iltapäivällä, ettei sankari aavistaisi yllätystä olevan tulossa. Varsinaista synttärikakkua piiloteltiinkin sitten  ympäri taloa, jotta se voitaisiin syödä vasta illalla kun ystäväperhekin ehtii paikalle. Sankari oli tyytyväinen juhliinsa. Varsinkin paperiseen yllätysrasiaan, minkä tyttö antoi jo ennen aamukahvia. Siellä oli 40-vuotiaan aamujumppaohjelma. Lappu toisensa perään erilaisia voimisteluliikkeitä, mitä kaikkia piti tehdä tietysti 40 kertaa. Mitenkäs muuten. Eihän sitä neljänkympin jälkeen enää muuten kunnossa pysy.  

---

My husband turned 40 this weekend. His family was around and some friends, too. The funniest present was a little paper box that our daughter prepared for him. There were a dozen of little paper slips inside, each picturing a gym exercise (each x40 of course). How else would you stay fit at that age?