Uusi hylly ja lakiehdotus

Eilen kiinnitettiin tytön huoneeseen 2,5m pitkä uusi hylly. Kannattimet löytyivät omasta takaa. Vastaavanlainen hylly katon rajassa oli käytössä edellisessä asunnossakin. Tässä huoneessa vierastin ajatusta, koska ajattelin, että se saattaa tuntua ahdistavalta, kun seinäpinta-alaa on muutenkin niin vähän. Etsiskelemme isompaa asuntoa edelleen, mutta ajattelimme, että käyhän tämä väliaikaisratkaisusta, tai ainakin voitamme vajaan kuution asuintilaa...

Järjestelimme tavarat osittain uudella logiikalla, kasasimme korillisen kirpputorille vietäväksi ja heitimme jotakin roskiinkin. Pieneltä kuulostavaan hommaan kului useampi tunti. Ala-asteelaiset taitavat olla keräilyn ammattilaisia. Laitoin yhden kannellisen pahvirasian keräilytavaroille, kun niitä tuntui löytyvän jokaisesta väärästä paikasta ja myös ikkunalauta oli täynnä kaiken maailman aarteita. Sovimme, että kaiken keräiltävän voi laittaa sinne, ja kun rasia täyttyy, sieltä voi valita, mitä heittää pois, jotta uusi laitettava mahtuisi sisälle. Ajattelin, että roskiin heittäminenkin voi helpottua, jos kerätyt aarteet eivät ole koko aikaa näkyvillä. Se jää tietysti nähtäväksi. (Poisheittäminenhän on tunnetusti keräilijätyyppisille ihmisille aina kaikista vaikein tehtävä.)

Tuli sellainenkin poliittinen näkökulma mieleen täysin kreikkalaisten mellakointien ja muiden viime päivien uutisotsikoiden vierestä, että EU:ssa kun keksitään kaikenlaisia säädöksiä, jotakin sellaistakin voitaisiin keksiä, mikä kieltäisi mäkkäreiden ja vastaavien tahojen kylkiäisrihkamat ja samalla kaikki keräilyä vaativat tarrasarjat ja kortit, joita ruokamarkettien kassat suoltavat täällä asiakkailleen jatkuvasti. Luulen, että äidit ympäri Eurooppaa olisivat ikuisesti kiitollisia ja antaisivat aina äänensä sille, joka saisi asian vietyä läpi. Pitäisiköhän vaikka tehdä kansalaisehdotus, vai miksikä sitä kutsutaan, kun tavallinen EU-kansalainen ehdottaa uutta lakia??? Saattaisin vaikka päästä parlamenttiin muutenkin kuin vain vieraaksi. Vai olisiko se nyt sitten lopulta kuitenkin liian sosialistiselta kuulostava ehdotus, kun kaiken ostamaan kutsuvan rihkaman takana taitaa olla puolet maailmantalouden ylläpitomekanismista?

Ehkä jätän nämä poliittiset ajatukset viisaammille ja keskityn vain siihen, että muistan joka ilta sanoa iltapalan ja hampaidenpesun välissä, että huone on raivattava siistiksi. Saatan päästä helpommalla niin, koska siihen ehdotukseenhan pitäisi varmasti hankkia monta nimeäkin tueksi. Yhdenlaista keräilyä se olisi sekin, ja sitähän minä juuri yrittäisin vastustaa.

Dille & Kamille

Vuosia sitten huomasin, että parhaat salmiakit löytyvät hollannista kotoisin olevista Dille & Kamille -liikkeistä. Noitapillit ovat valikoimasta ehdottomasti herkullisimpia. Dillestä ja Kamillesta löytyy toki muutakin yhtä vaikeasti kauppaan jätettävää: astioita, leipomisvälineitä, tekstiilejä, koreja, jne. Tyyli näyttää "vihreältä." Tarkoitan, että tyylistä tulee mieleen saksalaiset luomutuotteita ostavat ihmiset. En osaa tätä assosiaatiota selittää sen paremmin, kuin että siellä luomua suosivat erottuvat joukosta omalla tyylillään. Osaisin varmasti pelkästään jo perheen näkemällä sanoa syövätkö he luomua vai tehotuotettua. Joka tapauksessa seuraava lista voi antaa selkeämmän kuvan. Tuotteet ovat suurimmaksi osaksi puuta, pajua, luontevaa puuvillaa ja pelkistettyjä muotoja.

Täydestä tyhjäksi ja sitä sun tätä

Kaupasta tuotiin keskiviikkona 1,2kg pieniä tomaatteja, eilen kulho oli jo ihan tyhjä. Vitamiineja ei ainakaan puutu. Tomaatissa on kaikenlaista hyvää. Joskus luin jostakin, että jos syö yhden normaalikokoisen tomaatin päivässä, pysyy terveenä. Kuten välimeren ympäristön asukkaat. Harmi tosin, ettei tomaatteja syömällä pääse välimerelle. Muutamat muutkin sen alueen ruoat tekisivät hyvää, ja maistuisivatkin kernaasti...

Ja sitten sitä sun tätä:

* Mysteerisuunnitelma alkaa valmistua. Se on kyllä ehkä hiukan väärä sanamuoto. Joka tapauksessa luulen, että syksymmällä voin paljastaa, mikä se on. Turha kuitenkaan jännittää kovin paljon mukana, koska ei se mitään niin erityistä ole. Olen iloinen, että nyt olen tässä pisteessä.

* Olin jo ostanut kankaatkin kehittääkseni kirpputorilta löytyneistä ristipistotöistä jotakin. Ne eivät kuitenkaan olleet sellaiset, että inspiraatio näpertää olisi kantanut... Uutta ideaa odottaessa kului aika tovi, mutta nyt siintää lopputulos silmissä. Toivon, että ehdin loman aikana kangaskaupan kautta ompelukoneen ääreen. Tänään pesin molemmat LeChat- villapesuaineella. Se on sitten hyvän tuoksuista saippuaa.

* Muutaman päivän on ollut aikamoinen helle. Varjossakin yli kolmekymmentä astetta. Aurinkovoiteet ovat käytössä sekä kasvoille, että myös muuten. Kokeilen parhaillani ROC-merkkistä 50-kertoimista aurinkovoidetta kasvoille. Se tuntuu koostumukseltaan paremmalta kuin viime vuonna ostamani Vichy:n vastaava voide, joka lupauksista huolimatta jätti kuin jättikin iholle "rasvakalvon." ROC imeytyy nopeasti ja kostuttaa sopivasti. Sitä voi purkin kyljestä luettujen ohjeiden mukaan käyttää kosteusvoiteena meikin alla. Se on kätevämpää, kuin joutua lotraamaan monenlaista voidetta aamuisin. Ja jos vielä vanhenemisen merkit, pigmenttimuutokset ja kaikki muu mitä purkin kylki lupaa, pitää edes puoliksi paikkansa niin olen tyytyväinen.

* Lomaa jo kovasti odotellaan. Taas tänä vuonna energia tuntuu loppuvan juuri siihen kuin työpäivätkin ennen kesälomaa. Tämä viikko vielä ja sitten menoksi.

Tämän kesän muotia

(Muotitaiturin oma poseeraus.)

Aamuisesta keskustelusta kenkiin liittyen:
-Voisit kyllä laittaa tänään sandaalit, kun kerran on luvattu niin lämmintä.
- En laita, koska balleriinat on tämän kesän muotia.

(Kai teillä kaikilla on balleriinat?
Ilman niitä ei tästä kesästä varmaankaan sitten selviä tyylillä.)

Raparperipiirakka

Reseptitön, kesäinen leivontaresepti juhannuksen kunniaksi.

Tein taikinan kananmunista (kahdesta otin valkuaiset erilleen) ja sokerista vaahdoksi vatkaamalla, lisäsin jauhot, joihin oli sekoitettu leivinjauhetta, ja sulatetun margariinin. Päälle laitoin pieneksi paloiteltua raparperiä, jossa oli varmuuden vuoksi hiukan sokeria seassa. Pastoin 200 asteessa, kunnes taikina oli melkein kokonaan kypsää. Paistamisen aikana vatkasin valkuaiset ja laitoin sekaan reilusti sokeria. Levitin valkuaisvaahdon kypsän kakun päälle ja työnsin kakun uudelleen uuniin. Paistoin, kunnes valkuaisvaahto sai kauniin värin. Hyvää tuli.

Luulen, että näppituntumalla saisin saman tehtyä uudelleen, mutta valitettavasti en kirjoittanut määriä ylös, joten ainoa määrä, minkä muistan varmasti oli tuo kaksi valkuaista. Se ei tietysti auta kovin paljon. Taikinan idea oli kuitenkin samanlainen kuin perusomenapiirakassa - siinä, missä taikinan päälle vain asetetaan kuorimattomasta omenasta leikatut siivut ja ripotellaan päälle kanelia ja sokeria. Muistatte varmaan lapsuudesta tai koulun kotitaloustunnilta. Valkuaisvaahto hiukan jalostaa ideaa ja makeuttaa myös, jos raparperit sattuvat olemaan teillä yhtä kirpeitä kuin meillä.

Lasikulho ja vinkki

Jonkin aikaa sitten hajotin jalallisen kynttilämaljakon. Se oli sellainen päivä, että kaikki tuntui kolahtavan johonkin, joten olisi pitänyt ymmärtää, ettei kannata lasiesineitä paljon siirrellä. Harmitti tietysti. Joitakin viikkoja sitten sain parilla eurolla uuden, tosin aivan erimuotoisen jalattoman maljakon. Eli ainoa yhdistävä tekijä on lasi, mutta ajattelin, että tälle maljakolle sitä vasta käyttöä löytyykin. Keittiössä ovat nyt sipulit/valkosipulit esillä ja vihreä vaihtuu sen mukaan, mitä menussa on tarjolla milloinkin... Viikonloppuna suunnittelen tekeväni Jamie Oliverin perusrisottoa herkkusienien kanssa, joten varsiselleri on tarpeen.

Vielä vinkiksi sellainen, että puiset leikkuulaudat ja vastaavat saa uudistettua helposti ihan kotoisin keinoin. Naarmuja ja kosteusläiskiäkin (lähinnä kahviläikkiä, joilla on taipumusta kyllä värjätä, jollei niitä tule heti pyyhityksi) tulee meillä ainakin tämän tästä. Eli ensimmäiseksi kevyt hionta. Seuraavaksi hiukan ruokaöljyä talouspaperiin ja sillä sivellään kevyesti öljyä puun pintaan. Tietysti vain sen verran, että se imeytyy kunnolla. Hetken, jos antaa kuivahtaa/imeytyä, ei tarvitse pelätä rasvatahroja. Pienet naarmut ja tahrat ovat poissa. Syvemmät naarmut vaativat tietysti kovempaa hiomista. Kuvassa oleva leikkuulauta on Ikean perusmallia. Se on ostettu monta vuotta sitten, mutta nopeiden kunnostusten myötä jatkaa elämäänsä uuden veroisena edelleen. Kätevintä on se, ettei tarvitse ostaa mitään kallista huonekaluille tarkoitettua öljyä. Sen kuin vain ottaa lorauksen salattiöljypullosta... (Ainoa, mikä täytyy huomioida, on se, että puun väri hieman tummenee öljytessä.)

Ai niin, hyvää juhannusta varmuuden vuoksi jo tänään! Täällä juhannus ei tunnu ikinä miltään. Vaikka yöt ovatkin hieman tavallista lyhyempiä, tunnelmaan on vaikea päästä.

Jotakin erityistä

Kaiken syömisen vastapainoksi muutama kuva vitriinikaapista. Kerroin vanhasta astiakaapista talvella. En enää ymmärrä, miten tulin toimeen ilman sitä. Se on täpötäynnä, mutta niin ovat nekin kaapit, joissa astioita aiemmin säilytin... Tavaramäärällä on taipumus kasvaa. Tietysti muistanette, että löysin kevään aikana muutamia lautasia, muutamia maljakoita, muutamia tarjoiluastioita... Suurin osa kaapin astioista onkin peräisin kirpputorilta.

Näissä kuvissa on muutama lautanen, jotka ovat ihan oikeasta kaupasta ja lahjaksi saatuja. Niitä käytetään vain suurina juhlina, kuten jouluna tai muuten jostakin oikein hyvästä syystä. Kyllä ne tiskikoneen kestävät, eikä niihin naarmujakaan pitäisi tulla, mutta silti. Erityinen säilyy erityisenä vain, jos siihen alkaa liittyä jotakin erityistä tunnelmaa. Muuten kaikesta tulee tavallista. Se taas ei ole hyvä, koska elämässä on oltava välillä jotakin erityistä, jotakin mitä voi odottaa, mitä voi juhlistaa ja millä saa juhlatunnelman kädenkäänteessä aikaan.

Yrttejä

(Nyt alkaa näyttää siltä, että meillä ei muuta tehdäkään kuin syödään vain.)

Tänään loppui basilika. Täytyy istuttaa uusi. Lehdet eivät ehdi kasvaa, kun jatkuvasti ollaan nyppimässä... Basilika on suosikkiyrttini. Se sopii salaattiin ja leivän päälle, eikä ilman sitä pasta maistu miltään. (Eikä oikein ilman parmesaaniakaan, mutta tänään oli maistuttava, kun en jaksanut lähteä kauppaan pelkän juuston vuoksi.)

Yrttejä istuttaessa laitoin ruukkuun myös rosmariinia, mutta sille en ole vielä keksinyt kovin paljon käyttöä. Focaccian päällä kuivattu rosmariini oli mielestäni tuoretta parempaa. Kokeiltavaksi jäljelle jäänevät uuniperunat, mutta nyt ei hetkeen mitään öljyssä pyöriteltyä, kiitos.

Vaihtokauppaa ja laskemattomia kaloreita

Alakerran vanha pariskunta tuo meille silloin tällöin jotakin puutarhastaan ja me puolestaan viemme heille herkkuja, kun leivomme jotakin. Aika mukavaa vaihtokauppaa. Tasaantuu kalorit ja vitamiinit... Ei vaineskaan, mutta mukavia naapureita he ovat muutenkin. Pappa voitti kaupungin "Vuoden Urheilija" - palkinnon tänä kesänä. Taisin joskus kertoakin, että hän kilpailee yleisurheilun mestaruudesta seniorisarjassa ja vitsailee olevansa aina ainoa jäljelle jäänyt kilpailija ja siksi voittavansa helposti.

Perjantaina kylässä oli baletista tutuksi tullut pariskunta. Lasagnen kanssa kävi hiukan kehnosti. Mies ei löytänyt kaupasta tavanomaista naudan jauhelihaa, joten hän joutui ostamaan sika-nautaa. Illan lopuksi paljastui, että nainen olikin muslimi. Auts! Ihan kohteliaasti hän ruokaa söi, mutta sen verran sitä mielellään ihmisten vakaumuksia kunnioittaa, että ei ihan ehdoin tahdoin tuputa mitään "ei-toivottavaa..." Taitaa todellakin olla aika siirtyä seuraavaan reseptiin.

Lauantaina oli ohjelmassa ala-asteen vanhempientoimikunnan illallinen. Saimme työkaverin lapsenvahdiksi, joten pääsimme lähtemään kahdestaan. Tutustuimme moniin uusiin pienempien lasten vanhempiin, joita emme ennestään tunteneet. Rehtori ja opettajat puolisoineen olivat myös mukana, joten meitä oli yhteensä neljäkymmentä. Oli mukava ilta. Lopussa olin iloinen, että ensimmäiset kotiinlähtijät vain heilauttivat kättä hyvästiksi. Kaikkia oli jo tervehditty perinteisin menoin paikalle saapuessa poskisuukoin, mutta pöydässä istuvien pussailu on niin hankalaa, että sitä mieluiten välttää, jos vain kohteliaisuutta unohtamatta pystyy... Sellaista elämä täällä on. Kaikki menee hyvin, kun pusut vain osuvat kohdalleen. Kotiin tullessa joimme vielä lastenvahdin kanssa hyvät teekupposet ja juttelimme aamupäivän ostosreissulla aloitetut jutut loppuun.

Niin se viikonloppu meni, kaikenlaisten mukavien ihmisten seurassa. Kaloreita ehti kertyä sellainen määrä, että vaakaa ei kannata erehtyä katsomaan muutamaan päivään. Mutta eikö hyvä seura aina vaadi jotakin hyvää syötävääkin? Minusta ainakin ruoka ja ystävyys kulkevat käsikädessä. Kaloreita voi laskea silloin, kun on yksinään.

PS. Lisäsin sivun reunaan muutamia kauniita sisustustamiseen liittyviä blogeja.

Helpoin kukkakranssi ja vierasruoka

Valmiista pajukranssista ja parista hortensian oksasta syntyy nopea ja helppo kukkakranssi. Hortensian oksa leikataan teräväksi ja vain työnnetään/pujotellaan pajukranssin koloihin, niin että se pysyy paikoillaan. Noin 15cm pituinen oksa on sopiva, sillä kukan saa pysymään tukevasti. Oksia voi tietysti kiinnittää niin monta kuin haluaa, vaikka koko kranssin täyteen. Tosin sitten pitää olla aikamoinen pensas, mistä raaskii tähän vuodenaikaan leikata sellaista määrää kukintoja irti. (Syksymmällä ehkä, kun monet hortensialajithan muutenkin leikataan ennen talven tuloa.) Mikä parasta, hortensia yleensä kuivuu myös kauniisti, joten kranssista on iloa hetken aikaa vielä senkin jälkeen, kun kukat alkavat kuihtua. Jätin numero kolmosen paikalleen, koska se oli hauska kontrasti prinsessamaisen utuisille kukille.

Tuolinselkämykselle en taida uskaltaa kranssia jättää. Syömme suurimman osan aterioista keittiössä, joten vanhat tuolit ovat jatkuvassa käytössä. Luulen, että kranssi päätyy koristamaan jotakin vanhoista kaapeista. Sen saa sopivasti roikkumaan avaimesta.

Tänään on vaihteeksi taas tulossa vieraita. Ruokana on lasagnea. Se on nyt jumittunut tämän alkukesän vierasruoaksi. Sitä on ollut tarjolla jo useampaan otteeseen. (Minulla jää usein joku ruokalaji "päälle" ja se tuntuu sitten niin kätevältä tehdä stressittömästi, että kaikki vieraat muutaman kuukauden aikana saavat samaa ruokaa. Sitten meistä ei kukaan kestä enää nähdäkään sitä, ja sitten tulee joku muu vierasruoka, joka jää puolestaan taas "päälle," kunnes sitäkään ei kestä enää kukaan moneen kuukauteen.) Täytynee kohta siirtyä seuraavaan reseptiin, mutta tulkaa käymään ennen sitä, niin ehditte vielä syömään... (Lasagnea ei sitten olekaan tarjolla ainakaan puoleen vuoteen tämän putken loputtua.)

Hyvää viikonloppua!

Couscous

Kävimme muutama viikko sitten brittiläisessä ruokakaupassa Waterloossa. Mukaan tarttui cheddar-juustoa, Cadbury-maitosuklaata ja muutamaa muuta ruoka-ainetta, mitä teki pitkästä aikaa mieli... Kiitos pitkän siirtomaavaltaperinteen (hiukan kyseenalainen kommentti tämä, kun en todellakaan ajattele siirtomaajuttua muuten positiivisesti), Englannissa on tavallisissa ruokakaupoissa tarjolla kaikenlaisia "eksoottisia" aineksia. Tarkoitan siis, että ruokakaupan ei tarvitse olla kovin erityinen, että sieltä löytyisi sitä sun tätä maistuvaa.

Löysin pikkumarketin hyllystä jopa Waitrose Couscous Garlic and Coriander -sekoituksen. Ostin sen huvikseni kokeiltavaksi. Se vaikutti aika maustetulta, joten lisäsin sekaan desin maustamatonta couscousta kaapista. Leikkasin loput eilisistä korianterimarinoiduista kananrintapaloista suikaleiksi valmiin annoksen sekaan. Ja voilá, tänään syötiin sitten taas vatsat täyteen. Mutta nyt kun löysin Waitrose-kaupan linkin, niin huomasin, että se kauppa täällä "ulkomailla" rahastaakin näköjään suunnilleen kaksinkertaisen hinnan. Ei kannata vertailla. Tulihan se silti paljon halvemmaksi, kuin jos paketin olisi hakenut kanaalin toiselta puolelta.

Plussaa couscous saa minulta pakkauksesta. Se sopi kivasti keittiön sisustukseenkin. Jos kaikki ruoka-aineet pakattaisiin kauniisti, keittiössä voisi suosia avohyllyjä astioiden lisäksi myös ruoka-aineille.

Murokulhot

Luvattua kirppariasiaa pitkästä aikaa.

Muutaman turhan kierroksen jälkeen löysin pari aamiaiskulhoa. Tai mikäs siinä, voihan niistä syödä vaikka jälkiruokaa, keittoa tai salaattiakin. Tai käyttää kattauksessa esim. oliiveille, juustoraasteelle, dippikastikkeelle... Ajattelin, että kulhot sopivat myös sinivalkoisten "maisemalautasten" kanssa katettaviksi. Yksivärinen pohja ja raikas raita rikkovat hiukan maisemakuvion vilinää.

Vaihtelu virkistää. Taitaa olla taas aika vaihtaa astiat keittiön hyllyille. Muutamalla kymmenellä sentillä saa aina paljon iloa, kun vain järjestelee vanhoja tavaroitaan uusiin sopiviksi... Loppumaton ketju, mutta aina niin hauska, kun vain alkuun pääsee!!! Jotkut huvittelevat halvalla. (Toiset taas pyörittelevät silmiään, kun joku viitsii kannella vanhoja astioitaan edestakaisin ja asetelle niitä erilaisiin pinoihin...)

Pitkä, lyhyt kesäkuu

Tänä vuonna kesäkuu tuntuu sekä pitkältä, että lyhyeltä. Pitkältä sen vuoksi, että odotan jo kesälomaa ja muistelen viime kesää (kuvassa Tukholma)... Lyhyeltä sen vuoksi, että työhön liittyviin hommiin liittyy puolestaan juttuja, joiden valmistumisesta en ole ihan varma. Pelkään siis kesäkuun olevan samanaikaisesti pitkä ja liian lyhyt. Kumminkaan päin ei ole parempi.

Mies joutui vatsataudin takia sairauslomalle muutamaksi päiväksi. Ainoa mukavuus siinä on, että minä olen saanut syödä sachertorttua loppuun yksin. Se kääntynee kyllä kaikkia mahdollisia linjoja vastaan, mikäli ohjeen kalorimääriä yhtään on uskominen. Ja sitä paitsi kakku maistuisi paremmalta yhdessä syöden. Yksinsyömisessä ei ole mitään hohtoa.

Tytöllä taas on kaksi koeviikkoa putkeen. Jo pari viikkoa on melkein päivittäin treenattu laskemista, kielioppia, oikeinkirjoitusta ja ympäristöoppia. Koko lukuvuoden oppimäärä kuulustellaan aina lopuksi. Opettaja oli luvannut tänään, että ei anna yhtään kertaa enää läksyjä tänä vuonna. Se on sentään jo jotakin, ajattelin, kun tänään kului koulun jälkeen vielä puolitoistatuntia harjoitellessa. Onneksi oppiminen on yleisesti ottaen itsenäistä ja useimmin helppoa kuin vaikeaa.

(Että minulla tässä on kuitenkin helpointa. Syön vain suklaakakkua, ja samalla ajattelen niin, että päässä surisee, ja luen niin, että silmissä vilisee... Ja siinä välissä kuvittelen kuukauden loppuvan sekä nopeasti, että vasta sitten, kun olen saanut kaiken tarpeellisen valmiiksi.)

Ehdin käväistä pikaisesti kirpparilla tänään. Postailen siitä, kun saan muutaman valokuvan otettua.

Vaderdag

Miehellä menee hyvin. Hän saa isänpäiväonnittelut kaksi kertaa vuodessa, koska juhlat eivät osu läheskään samoihin aikoihin. Saksalainen isänpäivä olisi vielä niistäkin eri päivänä, mutta sitä emme sentään juhli. Sankari kyllä ansaitsisi kolmannetkin juhlat, mutta siellä isänpäivä on hiukan erilainen juhla. Se on perinteisesti päivä, jolloin isät lähtevät keskenään jonnekin sen sijaan, että viettäisivät aikaa perheen/lasten kanssa. Suomalaiset ja nämä paikalliset isänpäivät ovat siis mukavampia yhdessä juhlittavia.

Tällä kertaa leivoimme Sacher-torttua appelsiinimarmeladilla. Koristeluun saimme inspiraatiota täältä, vaikka toteutus olikin hiukan erilainen. Ideana kätevä, koska teemaa voi vaihdella lähes loputtomasti ja varsinaisen kakun kuorrutuksen kanssa ei tarvitse hikoilla.

Yövieraitakin ehti käydä, mutta nyt täällä onkin pitkä viikonloppu. Eilen katsastimme kaupungin nähtävyyksiä. Hassua, miten vieraiden kanssa tulee itsekin katseltua montaa tuttua paikkaa aina uudesta näkökulmasta. Illalla täytyy paneutua hetkeksi muutamaan työhommaan, ettei tiistai ihan kaadu niskaan. Se kun uhkaa aina olla pitkien viikonloppujen kääntöpuoli.

Mummokengät

Kenkäkauppa pitää remonttimyyntiä, joten kävin tietysti katsomassa löytyykö sieltä mitään varteenotettavaa. Se on suosikkikenkäkauppani, joten voihan sen arvata, että jotakin aina löytyy väkisinkin. Kaikkea ei oltu tietenkään alennettu vielä kunnolla, mutta löysin silti Tamariksen pikkukengät puoleen hintaan. Tamaris on suosikkimerkkini silloin, kun kengät on tehty kunnolla nahasta molemmin puolin. Tämä kenkäpari on ultramukava jalkaan. Kannoissa on antishokk-pehmennystä. Yleensä vierastan kaikenlaisia venyviä rypytyksiä, mutta nämä kengät ovat niin pehmeää nahkaa, että kantalenkin rypyt eivät häiritse ollenkaan.

Olen tyytyväinen, vaikka tyttö ristikin kengät heti ensinäkemältään mummokengiksi... Äideillä on kyllä oltava rautainen itsetunto (ja varma maku), kun avaa vastaanottotiskin kommenteille. Äskettäin hän sanoi minulle: "Miksi sun täytyy sinne illanviettoon lähteä? Papa voisi ihan yhtä hyvin mennä, kun ethän sä ole edes niin mukava..." Ahaa. Myönnettäköön, että sitä ennen hän oli yrittänyt pyytää meitä muuttamaan suunnitelmaa kauniisti toivoen minua jäämään illaksi kotiin, koska minun kanssani olisi mukavampaa. On se hyvä, että TIETÄÄ olevansa rakastettu. Silloin voi vastata viimeiseenkin epätoivoiseen yritykseen, että kuule mä just olen niin mukava, että eivät ne parempaa seuraa keksisikään. Rautainen itsetunto mummokengät jalassakin.

Pesua vaille valmista

Päättelin, että turha tässä on odotella ikkunoiden puhdistumista. Tämä viikonloppu ei näytä siltä, että saisin niitä pestyä muutenkaan. Asunto on nyt sekä sisältä, että ulkoapäin ryhdikkäämmän näköinen. Ihmeellistä, kuinka paljon pelkät ikkunat vaikuttavat yleisilmeeseen!

Orkidea pääsi takaisin ikkunan eteen. Kaksinkertainen lasi auttaa, ettei ikkunan edessä ole ihan entisenlainen helle. Uskokaa tai älkää, mutta vanhojen ikkunoiden kanssa yhden orkidean lehti paloi jo alkukesästä ihan ruskeaksi. Nyt sisällä tuntuu muutenkin aavistuksen verran hämärämmältä. En tiedä johtuuko se uudesta paksummasta ikkunalasimateriaalista, vaiko siitä, että keskimmäinen ikkuna on nyt yhden ruudun sijasta kaksi ruutua, joten ikkunanpokia on nyt sitten keskellä kaksin kerroin. Ehkä lasilla on jotakin tekemistä asian suhteen, koska kadultakaan ei tunnu näkevän enää akvaariomaisesti sisään.

Viimeisenä kuvana vielä hääpäivänä saamani kukkakimppu. Sopii hienosti yhteen turkoosien ja pinkkien tyynynpäällisten kanssa...

Hyvää viikonlopun alkua!

Uudet ikkunat

Muutama päivä meni pölyn keskellä. Nyt on ikkunat vaihdettu kadun puolelle. Laitan kuvia, kun saan ensin ne pestyä. Miehet pursottivat silikonia ja sanoivat, ettei saa kahteen päivään pestä. Minua se ei haittaa ollenkaan, olisin voinut odottaa kauemminkin, koska ikkunoiden pesu ei ole muutenkaan mieluisinta hommaa. Hieman ylisuoritimme raivauksen ennen ikkunoiden vaihtoa, mutta muistimme edelliskerrasta, että pöly leviää joka paikaan. Melkein samalla vaivalla olisimme voineet vaikka muuttaa...

Pari mokaa tein itse miesten lähdettyä. Aloin korjausmaalata ikkunanpielestä, mutta maalin värisävy oli väärä. Auts. Pitikin tuhertaa. Enkä edes tiedä, mikä meni pieleen, koska maali tuli samasta purkista kuin muistaakseni ennenkin ja sekoitin sen kyllä ihan pohjia myöten. No, nyt pitää keksiä, miten korjailee korjausta. Keittiössä taas sutaisin vahingossa kattoon ja siitä tuli järkyttävä jälki (kattoa ei ollut tarkoitus maalata), joten korjasin sen, ja sekin meni ojasta allikkoon. Selvästikään ei ollut paras päivä tehdä käsillä yhtään mitään. Taidan odotella muutaman päivän ennen kuin teen mitään luovaa työtä. Eipä se haittaa, nyt on niin paljon lukemista ja muistiinpanojen miettimistä muutenkin, että en paljon käsityötä kaipaakaan.

Ai niin, työmiesten aikana sain huippuhyvin luettua ison pinon ATLA:sta löytyneitä artikkeleita. Vaikka he puhuivat toisilleen tauotta, se ei häirinnyt, koska en ymmärtänyt juuri sanaakaan käsittämättömän voimakkaan murteen vuoksi. Yksi heistä yritti aina alkaa lauleskella, mutta onneksi toiset alkoivat heti ensimmäisen värssyn jälkeen puhua päälle... mikä helpotus, koska laulu alkoi joka kerran samasta kohtaa ja nuotit jättivät myös hieman toivomisen varaa. ;D

PS. Kuvat kääntyivät taas eri järjestykseen. Keskimmäinen kuva on seinän läpileikkaus. Nyt on todistettu, että näitä seiniä ei todellakaan ole eristetty.

Yksityiskohtia

Koulussa on tänään luokkakuvapäivä. Otin muutaman valokuvan jo kotona. Heräsin edellisyönä ajatukseen, että tyttö ei kovin usein enää hyppelehdi kävellessään. Onneksi kuitenkin vielä on sievää kesämekkoa ja hiuskoristetta, jonka kiinnitykseen tarvitaan apua, perhostarratatuointeja ja lasten osastolta ostettuja kenkiä.

Että pitääkin äitiyden olla haikeaa.

14

Neljätoistavuotishääpäivä!

Elämä vain paranee. Monet haaveet, joista 14 vuotta sitten haaveiltiin, ovat toteutuneet. Jotkut asiat taas ovat menneet hieman toisin, mutta se onkin ollut parempi niin. Ajan kulku yllättää, koska vieläkin muistan hääpäivän niin kuin se olisi ollut vasta eilen. Rakkaus on ajatonta, sitä se varmasti tarkoittaa.

Ensimmäinen rantapäivä

Kävimme sunnuntaina rannalla. Sää ei enää ollut helteiden päätteeksi ihan parhaimmillaan, mutta meitä se ei haitannut. Ajomatkalla huomasimme, että toisella puolella tietä on jo ruuhkaa. Lomanviettäjät olivat siis lähteneet ajelemaan kotiin päin jo aamupäivällä. Se tarkoitti sitä, että meille ei olisi illan tullen odotettavissa ruuhkaa juuri ollenkaan.

Uitimme jalkoja, keräsimme simpukoita, lennätimme leijaa, hyppäsimme ruutua, söimme eväitä, jäätelöä ja mäkkäriä ja vuokrasimme moni-istuimisen polkupyörän. Aurinko tuli esiin puolivälissä päivää. Sitten ajoimme kotiin, ilman ruuhkaa, kuten olimme arvelleetkin.

Harvoin yksi vapaa päivä rentouttaa niin tehokkaasti kuin eilinen.

Valmistujaisjuhlat - osa 2

Lakinsuoristusta...

Juhlakulkueen järjestyksen viimeinen tarkistus.

Johtaja tohtorin puvussaan.

Keskellä hallituksen jäsen tohtorinkaavussaan.

BDiv.-valmistujat.

Valmistujia oli 16 BA-linjoilta ja 11 MTh-linjoilta.
Hyvä lukuvuosi takana.
Valmistujilla uudet haasteet edessä.