Pitkä, lyhyt kesäkuu

Tänä vuonna kesäkuu tuntuu sekä pitkältä, että lyhyeltä. Pitkältä sen vuoksi, että odotan jo kesälomaa ja muistelen viime kesää (kuvassa Tukholma)... Lyhyeltä sen vuoksi, että työhön liittyviin hommiin liittyy puolestaan juttuja, joiden valmistumisesta en ole ihan varma. Pelkään siis kesäkuun olevan samanaikaisesti pitkä ja liian lyhyt. Kumminkaan päin ei ole parempi.

Mies joutui vatsataudin takia sairauslomalle muutamaksi päiväksi. Ainoa mukavuus siinä on, että minä olen saanut syödä sachertorttua loppuun yksin. Se kääntynee kyllä kaikkia mahdollisia linjoja vastaan, mikäli ohjeen kalorimääriä yhtään on uskominen. Ja sitä paitsi kakku maistuisi paremmalta yhdessä syöden. Yksinsyömisessä ei ole mitään hohtoa.

Tytöllä taas on kaksi koeviikkoa putkeen. Jo pari viikkoa on melkein päivittäin treenattu laskemista, kielioppia, oikeinkirjoitusta ja ympäristöoppia. Koko lukuvuoden oppimäärä kuulustellaan aina lopuksi. Opettaja oli luvannut tänään, että ei anna yhtään kertaa enää läksyjä tänä vuonna. Se on sentään jo jotakin, ajattelin, kun tänään kului koulun jälkeen vielä puolitoistatuntia harjoitellessa. Onneksi oppiminen on yleisesti ottaen itsenäistä ja useimmin helppoa kuin vaikeaa.

(Että minulla tässä on kuitenkin helpointa. Syön vain suklaakakkua, ja samalla ajattelen niin, että päässä surisee, ja luen niin, että silmissä vilisee... Ja siinä välissä kuvittelen kuukauden loppuvan sekä nopeasti, että vasta sitten, kun olen saanut kaiken tarpeellisen valmiiksi.)

Ehdin käväistä pikaisesti kirpparilla tänään. Postailen siitä, kun saan muutaman valokuvan otettua.