Muscari vaihe kaksi

Muscari hujahti kasvaa hiukan liian nopeasti. Siirsin sen ensin parvekkeelle, mutta ilmeisesti kastelin sitä liikaa sielläkin, koska lehdetkin alkoivat hapsottaa joka suuntaan. Viimeinen pelastus oli leikata kukkavarret irti ja tuoda ne takaisin sisälle koristamaan pientä kirpputorilta löytynyttä maljakkoa.

On se kiva, että on takanreunus. Siihen saa helposti vaihdeltua koristelua tunnelman mukaan. Pienikin esine/asia/kukka nousee siitä hyvin esille, kun taustalla on suuri vanha peili.

Mukavaa alkuviikkoa!

Pääsiäistyyny

Katsoin pari viikkoa sitten Youtube-ohjeet Granny Square -ruudun virkkaukseen. Ostin inspiraation vallassa muutaman kerän puuvillalankaa ja kuvittelen nyt virkkaavani tyynynpäällisen taustalla näkyvien valkokeltaisten tyynyjen seuraksi. Tarkoituksena oli tehdä enimmäkseen valkoinen tyyny, jossa on ripaus keltaista ja ruskeaa. Lankakaupan valikoima oli vain todella surkea, joten värisävyt eivät ole ihan kohdallaan. Keltainen ei onneksi kuitenkaan ole ihan yhtä räikeä luonnossa kuin valokuvissa. En ole ihan varma, tykkäänkö edes lopputuloksesta (tai ylensäkään koko ruutuideasta), mutta otan tämän harjoituksena, koska niistä virkatuista pesuräteistä on nyt edettävä johonkin suuntaan olkootpa kuinka käteviä tahansa.

Kotona tuntuu nyt ihan liian tyhjälle ja hiljaiselle, kun vieraat ovat lähteneet. Oli mukava olla yhdessä. Kaipailen perhettäni vuosi vuodelta enemmän. Yritän enimmäkseen olla ajattelematta asiaa, koska todennäköisyys siihen, että joskus asuisimme lähempänä sukulaisia, on lähestulkoon nollassa. Eihän sitä koskaan voi varmaksi tietää, mutta joskus on silti parempi katsoa odotettavissa olevaa totuutta silmiin, kuin toivoa kovasti sellaista, millä ei juurikaan ole mahdollisuuksia toteutua.

Pikavisiitti

Ihana viikko on ollut. Mukavaa yhdessäoloa ja muuta kivaa. Tänä aamuna vieraat lähtivät Pariisiin Eiffel-tornia katsomaan. Tulin pikaisesti kertomaan, että kävimme eilen katsomassa The King's Speech -elokuvan. Oli ihan huippuhyvä. Colin Firth on muutenkin suosikkinäyttelijöiden listallani, mutta tässä filmissä hän on ihan käsittämättömän hyvä.

Uutta seinää

Satuin työmaalle kahvitauon aikaan, joten rakentajat eivät valitettavasti ole kuvissa mukana. Vanhaan rakennukseen tulee uutta laastia seiniin. Oikein perinteistä, luonnonmukaista ja sopivaa tähän ilmastoon kuulema. Aineksina on olkisilppu ja savijauhe. Hyvältä näyttää. Odotan innokkaasti kuivumista ja valmiin seinän näkemistä.

Tästä jutusta siirryn blogitauolle. Viime viikkoina on ollut paljon touhua. Nyt on luvassa vieraita ja muuta, joten saatan olla poissa täältä viikon tai hiukan enemmänkin. Kaikki hyvin, joten näkemisiin jonkin ajan kuluttua. Siihen saakka aurinkoista helmikuuta ja iloista mieltä!

Omia ideoita

Pikainen postaus hellenististen filosofioiden keskeltä. Niistä muutama on aikalailla materialistinen, joten tämä sopii hyvin tähän väliin. ;-)

Tyttö osti itselleen Ikeasta kirjakorin. Parvisängyssä on aina kymmenkunta kirjaa, taskulamppu ja kyniä, joten välillä kuuluu kolinaa, kun jotakin putoaa keskellä yötä. Eipä kuulu enää, kun ainakin suurin osa on sievässä valkoisessa korissa. Diddlelina-hiiren asettelussa oli hiukan hommaa, mutta hienolta näyttää, eikö vain. Hauska tuo sisustusinto. Tyttö toivoo suurempaa huonetta, jonne voisi laittaa kaikkea keksimäänsä ihanaa. Tavallinen sänkykin olisi kuulema parempi, koska sitten siihen viereen voisi laittaa yöpöydän.

Äskettäin eräässä saksalaisessa blogissa äiti kertoi, että hänen tyttönsä löysi kadulle viedyistä roskakasoista itselleen peilipöydän. Hieno siitä tuli - kyllä lasten ideat on monesti toteuttamiskelpoisia. (Ja joskus jos ei ole, silti ilo itse keksimästä ratkaisusta kyllä voittaa kaikki vastoinkäymiset.)

Ystävänpäivä

Eilen askarreltiin tytön kanssa valkoisesta ja punasävyisistä pahveista sydänketjua...

Tyttö kirjoitti tekstit valkoisiin sydämiin. Englanniksi kuulema paras. Ompelin ompelukoneella sydämet yhteen käyttämällä vain on-off-nappulaa. (On vietävä korjaamolle, uskon jo, ettei vika korjaannu itsekseen odottamalla.)

Mies lähti hakemaan jotakin yllätystä. Toi ruusuja, minulle kimpun, tytölle oman ruusun.

Ruokana oli pastaa juustokastikkeella, Schwarzwaldin kinkulla ja parmesaanilastuilla maustettuna. Tyttö sai valita, mitä laitetaan. Savesta hän oli askarrellut minulle punaiseksi maalatun sydänkoristeen. Mies sai tytöltä chilipippurin. Se olikin kuulema vitsilahja. Nauratti jo etukäteenkin.

Jälkiruoaksi on vielä suklaafondue. Mies vain lähti välillä käymään lentokentällä. Odottelemme seuraavaa talkoolaista. Kun vielä saadaan savea ja jotakin erityistä kuitua Rotterdamista, seiniin alkaa tulla laastia. Jotakin perinteitä kunnioittavaa, mutta en osaa sen enempää sitä kuvailla.

Ai niin, tuli tässä juhlien valmistelussa ja syömisessä niin kiire, että unohdin antaa miehelle suklaarasian, jonka ostin. Muistin vasta, kun lähti jo autolle. Olin piilottanut sen niin hyvin, että en olisi muistanut sittenkään, jos tyttö ei olisi ihmetellyt, miksi en vielä antanut omaa lahjaani. Onneksi elämä ei ole kovin vakavaa...

Hyvää ystävänpäivää! Toivottavasti teillä on yhtä mukavia Valentine:ja kuin minulla täällä.

Oma sekoitus

Jogurtti ja mysli on monen arkiaamun nopea pelastus. Ongelmaksi on muodostunut se, ettei täältä löydy kohtuuhintaan pähkinäistä myslisekoitusta. Crunch-tyyppisiä pähkinämyslejä kyllä löytyy, mutta niissä on aika paljon sokeria ja rasvaa päivittäin syötäväksi. Monessa valmiissa myslisekoituksessa on tietysti pähkinää lisänä, mutta niissä käy niin, että lopulta purkissa on vain hirveä määrä rusinoita jäljellä, kun kaikki muu on syöty ympäriltä. Siitä jo arvaatte, että joku täällä vierastaa rusinoita myslin joukossa. (Tunnustan.)

Mies ehdotti kauppareissulla, että tekisimme oman sekoituksen, koska siihen saisi juuri sellaiset ainekset, mitkä meille parhaiten maistuvat. Kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet ja pähkinäsekoitus löytyivätkin helposti. Ongelmaksi muodostui muut siemenet ja hiutaleet, joita saa täällä vain erittäin hyvin varustetuista ruokakaupoista. Sellaisista paikoista, joissa asiakkaat ostavat muutakin kuin perusruokaa, ovat kiinnostuneita ravintoaineista ja leipomisestakin. Tässä lähellä ei ole yhtään sellaista kauppaa, joten mysli odottelee muutamaa lisäkourallista jotakin, kunhan ehdimme kauppareissulle hiukan kauemmaksi. Sillä aikaa syömme tätä sekoitusta, joka yksinkertaisuudessaankin voittaa kaikki tähän saakka vastaan tulleet rusinamyslit.

Välivaihe

Lauantaiaamuna totesin ensimmäisen maalikerroksen kuivuneen. Aloin hioa tuolia ja huomasin, että käyhän se näinkin. Hioin hiukan lisää ja ajattelin, että jääköön tuoli välivaiheeseen. Kaapista löytyi käyttöideaa jo puoli vuotta odottanut sisustuskankaan palanen. Alunperin tarkoituksena oli käydä hakemassa kangaskaupasta jotakin tämän tyylistä ranskalaistyyppistä kangasta, mutta ehtii sitä myöhemminkin. Sisutamisesessa on turha ajatella liian pitkällä tähtäimellä. Mieli muuttuu, maku muuttuu ja aina voi tulla jotakin uutta mieleen. Välivaiheet ovat sallittuja. Niistä voi aina jatkaa eteenpäin, jos siltä alkaa tuntumaan. Juuri nyt tuoli tuntuu kivan keväiseltä. Ihan kuin pääsiäinen olisi jo ovella.

Muscari

Lopultakin tuli valokuvaukseen sopivaa valoa. Ehkä hiukan liikaakin. Harmaiden päivien jälkeen valokuvat tuntuvat melkeinpä ylivaloittuneelta... Onneksi on digiaika ja voi räpsiä niin monta otosta kuin lystää.

Jotakin täytyy aina odotella - maalin kuivumista, leipätaikinan kohoamista, Muscari-kukkien avautumista... Minulla on kyllä kyky elää hetkessäkin, mutta odottelussa on jotakin mukavaa. Se on sellainen välivaihe, ettei ihan tarkasti tiedä, miten käy ja voi kuvitella lopputuloksen monella tapaa.

Eräs opiskelijoista kertoi viime viikolla odottavansa päätöstä tulevan työpaikan suhteen. Se on kiva elämänvaihe, kun kaikki asiat ovat hyvällä tavalla auki ja kokonainen aikuiselämä rajattoman tuntuisena edessä. Sellaisena sen itse muistan. Sen jälkeen samanlaista vapauden ja yllätyksellisyyden tunnetta ei ole ihan samassa muodossa tullut eteen. Ehkä se tunne liittyikin kokonaisuudessaan siihen kaksikymmentä+ elämänvaiheeseen.

Muistan, kun itse odottelimme päätöstä ensimmäisen oikean työpaikan suhteen. Olimme silloin Englannissa opiskelemassa. Istuimme yliopistolta vuokratun pikkutalomme olohuoneen ruskealla muovisohvalla ja mietimme yhdessä, mitä kaikkea voisi tapahtua. Muovisohva varmasti ihmetyttää. Se ihmetytti meitäkin. Sohva oli ihan tavallisen näköinen, mutta päällinen oli himmeäksi käsiteltyä muovimaista kangasta. Käsittämätön valinta huonekalun pintamateriaaliksi, mutta se oli ulkonäkönsä puolesta kestänyt jo useamman sukupolven ajan opiskelijakämpässä vahingoittumattomana. Se saattaisi löytyä samasta talosta vieläkin, Lydgate Lane 107. Google Maps Street View: n kuvassa kadun puoleinen ulko-ovikin on säilytetty näköjään punaisena.

View Larger Map
Tässähän tuli ihan nostalginen olo. Se lienee varma merkki siitä, että muutama vuosi on kulunut, kun nuorempien jutut saavat palaamaan omiin muistoihin...

Norsunluun valkoista

Ikkunan pesijät saapuivat lopultakin. Työn jälkeä ei voi paljon kehua, mutta kävivätpähän kuitenkin ja ainakin suurin osa öljystä lähti ikkunasta.

Sisällä tarvittiin jotakin virkistävää projektia. Eteisen puutuoli kaipasi vaihtelua, joten hioin sen eilen illalla ja maalasin kertaalleen puolikiiltävällä norsunluunvalkoisella. Jätin punotun osan entiselleen, koska arvelin sen hiukan pehmittävän yleisvaikutelmaa, jos istuintyynyyn tulee vaaleahko kangas. Olen vieläkin hiukan epävarma sen suhteen, oliko se punotun osan käsittelemättä jättämien viisasta vai ei. Sisustuslehdissä näkee molempia vaihtoehtoja. Joskus on maalattu, joskus taas ei. En ole varma, kummasta tykkäisin enemmän, joten tuntui paremmalta kokeilla ensin näin. Toinen vaihtoehto olisi ollut peruuttamaton.

Nyt on vain odoteltava kuivumista, jotta voisin hioa ja maalata seuraavan kerroksen. Toivottavasti se peittää. Jos ei niin, tiedossa on kolmaskin kerros. Niinhän se menee - mieluummin monta ohutta kuin...

Uusi viikko

Talkoolaiset saapuivat viikonloppuna. Sellaisia meille erityisiä ihmisiä. Tänään saatiin työt alkuun. Yksi lattia osoittautui ainakin toistaiseksi liian kosteaksi laatoitettavaksi, toinen on jo puoliväliin valmis. Kolmatta katsotiin, mutta päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan. Muutama työkalu on haettu rautakaupasta ja Ikeasta ruisnäkkileipää. Pari muuta projektia odottaa. On hienoa, että ihmiset kokevat työn omakseen ja antavat ajastaan. Seuraavakin talkookeikka on suunnitteilla maaliskuun loppuun-huhtikuun alkuun. Viime viikon lehtiartikkelin myötä on muutama yhteydenotto jo tullut. Sitä keikkaa ennen kuitenkin odotellaan yhtä kokonaista perhettäkin saapuvaksi. Tänään tuli tytölle henkilökohtainen kirjallinen ilmoitus postitse. :-)

Ai niin, meinasi unohtua, mutta se tähtilattia saattaa sittenkin päätyä kiillotettavaksi keväämmällä. Toivon kovasti edelleen.

Aloitus

Saapa nähdä, mitä tästä tulee. Aloitus on hyvä, mutta koska en (taas kerran) suunnitellut asiaa etukäteen loppuun saakka, piirsin vain alustavasti ne viivat, mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Ja huomasin, että tarvitaan vielä muutakin. Inspiraatio ei vain iskenyt sen suhteen, että mitä muuta. Ajattelin, että teen nyt ensin siihen vaiheeseen saakka, että näen, mikä sitten on tilanne. Kuviota saisi olla kymmenenen sentin levyinen kaistale. Nyt olisi kätevää muistaa kaikenlaiset koristepistot. En muista, enkä viitsi opetella. Siinä menee aina jonkin aikaa ennen kuin "käsiala" alkaa tasaantua. Minusta ompeluksen pitää joko onnistua kerralla tai jätän sen mieluummin kokonaan tekemättä. Korjailen kyllä kärsivällisesti, jos korjaustyötä on sopivasti suhteutettu määrä lopputulokseen nähden. Jos taas näyttää että purkamista ja uudelleen turimista on loputtomasti, koko jutusta katoaa kaikki viehätys.

Se oli illan viimeinen ajatus. Nyt on parasta lähteä nukkumaan. Aloitin aamun poikkeuksellisesti klo 5:30 ja sain yhteentoista mennessä yhden luennon valmiiksi. Se tasannee alkuviikon aikatauluja sopivasti, joten aamu-unien uhraus oli kannattavaa. Tosin uhrasin unet vain siksi, että satuin heräämään liian aikaisin. Yksi vankoista aamuperiaatteistani (aamu-uniseksi/iltavirkuksi tunnustautuessa) on, että jos yhtään nukuttaa, unta kannattaa uhrata illasta, muttei ikinä aamusta. Mistä lie sekin on periaate kumpuaa, mutta hyvin se toimii. Ainakin suurimman osan aikaa. ;-)

Tusinarätti ja öljyn loput

Tusina on hiukan liioteltua. Mutta muistan kertoneeni viime kesän virkkausharjoitteluistani, jotka kääntyivät pelkkiin bamburätteihin. Tänään aloin pestä ikkunoita talon takaa (niitä, missä ei ole öljyroiskeita) ja etsiskelin vihreää pesurättiä. Yleensä vien märät pesurätit ensin parvekkeelle kuivamaan. Se lienee lentänyt tuulen mukana jonnekin, koska sitä ei löytynyt mistään. Ei silti mitään hätää. Hyvä oli, että tuli rättejä virkattua useampi kerralla. Tässä uudemmassa oli parempi värikin. Joskus on hyötyä, jos tekee liukuhihnalta. Yleensä ehkä ei, mutta näköjään rättien kanssa kyllä.

Talon omistaja tuli tarkistamaan öljyvahingon jälkiä. Luulen, että nyt alkaa asiat korjaantua. Sen verran järkyttynyt hän oli, kun näki kaiken päivänvalossa. Sisällä ei onneksi enää haise. Käytävällä kyllä, muttei enää meillä kotona. Ja autokin lähti puhtaaksi. Matot pitää vielä katsoa, mutta nyt on ainakin hiukan toivoa, ettei ihan pisimmän kaavan kautta tarvitse hoidella sitä hommaa.

Eniten tässä on ihmetyttänyt se, miten rennosti täällä suhtaudutaan luontoon pääsevään öljyyn. Eräs virkaihminen sanoi miehelle, että toivottavasti kohta tulee sadetta, niin ainakin osa huuhtoutuu veden mukana. Kyllä kai, mutta minne se sitten päätyy. Ei kannata ajatella asiaa loppuun, jos yhtään pitää puhtaasta luonnosta. Tulipahan tämäkin koettua - ei öljyjä suihkita pitkin seiniä ja katuja ihan joka päivä.

House Doctor kuvasto

Löysin tälläisen kuvaston selattavaksi. Ihania ideoita, asetelmia ja tavaroita!!!

PS. Öljyn haju on alkanut haihtua. Tai me olemme alkaneet tottua siihen. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa. ;)

Mustaa kultaa

Tältä näyttää olohuoneen ikkunat sen jälkeen, kun lämmitysöljyn tuojalle tapahtuu jotakin ja öljy suihkuaa kunnon paineella kadulle.

Aionko pestä ikkunat? En. Jos ei joku vakuutus tuota vahinkoa korvaa tai omistaja lähetä jotakin pesemään ikkunoita, niin meiltä ei enää katsella ulos puhtaiden ikkunoiden läpi. Kivinen ikkunalauta on ulkopuolelta ihan öljyinen. Ikkunoita ei voi avata saamatta öljyhöyryä sisälle. Puhdistaminen on jokseenkin mahdotonta sisäkautta, kuten täällä yleensä tehdään, koska ikkunat kääntyvät sisäänpäin. Eli sen jos tekee, öljy on seuraavaksi huonekaluissa ja lattiassa.

Katu on märkä n. 50 metrin matkalta talon edestä molempiin suuntiin. Ja auto tietysti haisee hirveälle, kun kengissä kulkeutuu öljyä matoille ja pahaa pelkään muuallekin.

Huumorin taju on täysin miinuksen puolella. Pahan kerran. Tänään voisin muuttaa muualle. Todellakin.

Mutanttia, keskeneräistä ja takapakkia

Vitivalkoisten tulppaanien joukossa oli mutantti, millä oli vaaleanpunaraitainen reuna. Se oli päässyt laatutarkastuksesta läpi. Ehkä siinä vaiheessa, kun kukan nuppu oli vielä enemmän vihreä kuin valkoinen, eikä vaaleanpunaista raitaa erottanut.

Aloitin tänä iltana pienen käsityön - pinkin tyynynpäällisen ja siihen valkoista kirjailua. Aikani ompelin ja jätin sen odottamaan toista päivää. Mietin kirjaillessani, että joku vapaamuotoinen ompeluseura voisi olla mukava harrastus silloin tällöin. Sillä tavalla esim. virkkaustaidonkin voisi saada edistymään. Jokohan olisin valmis siirtymään räteistä johonkin hiukan haasteellisempaan?

Käsitöistä puheen ollen, takapakkia tuli, kun lyhensin housun lahkeita reilu viikko sitten. Kaikki kävi kätevästi, kunnes ompelukone hullaantui. Jotakin selittämätöntä siinä täytyi tapahtua, koska se lähti yhtäkkiä ompelemaan ihan täyttä vauhtia itsekseen ilman, että edes koskin siihen. Kone lopetti vasta, kun napsautin virran pois päältä. Olen nopea, ja painan vauhtia yleensä täysillä, mutta minusta on silti mukavaa, jos kone tottelee käyttäjää. Hiukan kiire tulee syöttää kangasta, jos vauhtiin ei voi ollenkaan vaikuttaa... Täytynee etsiä joku liike, jossa ompelukoneita huolletaan.

Alkuviikko listattuna

* Kevään ensimmäiset pajunkissat ovat maljakossa. Oli jo käsittämättömän lämmintä siihen saakka, kunnes tuli taas kylmä. Ei sentään onneksi 'käsittämättömän' kylmä, mutta kuitenkin. Lämpimän jälkeen tuntuu kylmä entistä kylmemmältä.

* Tyttö oli ottanut kaapistaan vanhan tilkkupeittonsa sohvalle. Se on niitä yhden tillkutäkkikesän täkkejä. Tarkoitan sitä kesää, josta joskus kerroinkin, kun ompelin vain suoraa saumaa ja täkkejä tuli kerralla valmiiksi kolme. Vaaleanpunainen on välillä kaapissa, välillä käytössä.

* Vuokraisäntä oli päättänyt nostaa vuokraa ilman varoitusta kerrallalla 40€. Naapuri oli saanut samanlaisen kirjeen ja tuli kiukkuisena koputtamaan. Minä en jaksanut kiukkuuntua. Ymmärtäähän sen, että indeksit nousevat, mutta naapuri on siinä oikeassa, että nyt on hinta-laatusuhde ihan vinksallaan.

* Kävin kotiin tullessa hakemassa Ikeasta muutaman pussin karkkia. Vaahtokarkkisienet on ihmeellisiä, niitä tekee hurjasti mieli, mutta tulee kauhean paha olo, jos syö enemmän kuin kourallisen. Taisi mennä muutama liikaa, kun tuli tuokin kirjoitettua.

* Eilen hain rautakaupasta petsiä/lakkaa/vernissaa, mitä lie, en osannut päättää, kun valinnanvaraa olikin enemmän kuin odotin. Soittelin isälle samasta asiasta pari kertaa. On se vaan hyvä, että aina voi saada ohjeita. En muista, kuinka monta kertaa olen hänelle soittanut juuri nimenomaan rautakaupasta. Ensin isä kehoittaa aina kysymään myyjiltä. Minä vastaan aina, etten usko niiden täällä tietävän sen enempää kuin minäkään. Sitten isä sanoo, mitä kannattaa ostaa, miten se aine käyttäytyy, millä se laimennetaan ja millä sudit lopuksi putsataan. Voisin antaa teillekin puhelinnumeron neuvontapalveluun, mutta linjoille tulisi varmasti heti ruuhkaa, enkä minä halua joutua jonottamaan.