Serkkuleiri / Cousin camp

Isoäiti ja isoisä ideoivat serkkuleirin. Kaikki kuusi olivat ihan innoissaan jo kuukausia etukäteen. Menoa oli riittänyt aamusta iltaan alusta loppuun. Lipunnostot, iltanuotiot, askartelut ja raamattuhetket olivat kaikki olleet kivoja. Järjestäjät olivat hieman uupuneita, kun saavuimme hakemaan lapsia.

Liian rasittuneiksi heitä ei kuitenkaan voinut kutsua, koska he tempaisivat pitkälle pyöräretkelle lähes saman tien. Keskimmäisen päivän etappi (180 km = Jyväskylä-Siilinjärvi) pärjäisi Tour de France-kilpailulle. Varusteina tosin olivat vain normaalit kesävaatteet ja simppelit polkupyörät. No, kypärät sentään oli, mutta se olikin sitten ainoa asia, johon välineiden suhteen oli satsattu. En tiedä pyöräilisikö esim. Tom Boonen (tai yleensäkään kukaan muu) sellaista etappia ruosteisella terässiivellä tai vaihteettomalla pappapyörällä. Tulipahan todistetuksi sekin, että vanhempani kuuluvat ihan eri kategoriaan kuin tavalliset kuolevaiset. Sekä serkkuleiri, että pyöräretki sopivat kerrottaviksi sukupolvesta toiseen...

My parents organized a "cousin camp" during one weekend. The six cousins were all thrilled already months ahead... They had plenty of activities during the three retreat days. When we picked up the kids in the end, the grandparents appeared a bit tired. Not too tired though, because the next day they went for a long bicycle tour. On their second day they rode 180 km!!! That's bit like Tour de France, is it not? The difference was that they wore only casual summer clothes. Besides, Mom's bike was who-knows-how-old and Dad's didn't have any gears. The only investment they did before the trip was to buy a bicycle helmet for Mom. I don't think anyone else would do the same, and even more, be all exited about it afterwards... They belong to a category of their own. They just literally proved it, didn't they? Both the cousin camp and the bicycle tour are perfect raw material for family legends that may be told into the following generations...