Karkkikaupassa

Irtokarkkia on aina ostettava. Mikä lie siinäkin. Irtokarkkeja ei saa kuin muutamasta kaupasta Belgiassa, joten Suomessa meinaa joskus hiukan päässä himmetä, kun näkee monta lokerollista erilaisia karkkeja kerralla. Tänään kävimme ostamassa irtokarkkeja. Karkkilakko ei ole enää ihan absoluuttinen, kuten otsikosta jo voikin aavistaa. Olen kuitenkin iloinen, etten enää syö niin usein enkä niin suuria määriä karkkia kerralla. (Tehosi se siis lopulta, joskaan ei ihan niin hyvin kuin olisin toivonut.) Tänään olimme kuitenkin hyvin maltillisia, eikä kukaan ostanut mielettömiä määriä.

Kotimatkalla muistui mieleen yksi karkkikauppakeikka vuosien takaa. Olimme tulossa joululomalle Englannista, jossa karkkivalikoima oli ihan onneton. Lensimme ensin Tukholmaan. Kiertelimme vanhassa kaupungissa odottaen iltalautan lähtöä. Löysimme tietysti irtokarkkikaupan. Kävelimme sisään ja otimme isot muovipussit ja lusikat käteemme. Hullunkiilto silmissä aloimme lappaa pusseihimme karkkia ja hihkuimme innosta, mitä kaikkia laatuja sieltä löytyikään. Maksoimme kassalla karkkimme ja lähdimme kävelemään laivaterminaaliin - karkkeja syöden. Terminaalissa jouduimme taas odottamaan - karkkeja syöden. Lopulta pääsimme laivaan ja löysimme hyttiin - karkkeja syöden. Lopulta minulla oli niin paha olo, että jouduin makailemaan muutaman tunnin, että tokenin. Ei sillä, että karkkien syönnin jälkeen ikinä olisi kovin hyvä olo, mutta viisas on se joka kuitenkin ymmärtää lopettaa ajoissa.