Harhautus

Uuden vuoden mysteeritavoite meni myttyyn. Sen verran itsekritiikkiä on siunaantunut, että sen hiukan jo aavistinkin. Tämä olkoon viikonloppu, jolloin en päästä koko tavoitetta edes ajatuksiini. Sama se, vuosi ei ole vielä menetetty. On vasta helmikuu. Jos jään liikaa harmittelemaan, voi mennä loppukin aika hukkaan. En kyllä muutenkaan harmittele ollenkaan, koska on oikeastaan vain vapautunut olo. Aloitan maanantaina ajattelemaan seuraavaa siirtoa, joka lähtee nollapisteestä liikkeelle. Tai ei ehkä sittenkään ihan nollapisteestä, koska myttyyntyneistäkin kokemuksista yleensä oppii jotakin. Ainakin sen, ettei yritä samaa uudestaan. Sekin on paljon, ettei lyö päätään montaa kertaa samaan seinään. ;-)

Viikonlopun ja mysteeritavoitteen pilallemenon kunniaksi käännän aivot off-asentoon ja ompelen tästä kangaspinosta ja pikkuliinoista jotakin vähemmän mystereitä sisältävää. Toisin kuin monissa muissa asioissa käsityössä näkee heti, jos jotain menee pieleen, ja aina voi purkaa ja yrittää uudelleen. En tiedä, onko maailmassa olemassa mitään muuta niin konkreettista asiaa kuin käsillä tekeminen. Maanantaiaamuna saatan sitten herätä viikonlopusta ja käsityöstä virkistyneenä pää täynnä suunnitelmaa B. Tai sitten en, mutta jos on kotoisin sisukkaasta maasta, periksiantaminen ei tule kysymykseen, ei ainakaan vielä helmikuussa.