Kirpputoreilta löytyy täällä paljon luonnonvalkoisia astioita. Jos ne ovat aavistuksen verran kuultavaksi lasitettuja, kermaan vivahtavia ja muodoltaan yksinkertaisia, niiden pohjasta löytyy todennäköisesti musta, hiukan epäselvä leima. En tiedä, onko astioilla ollut joskus enemmän arvoa, mutta kirpputoreilla niitä myydään parin euron hintaan. En tiedä myöskään sitä, ovatko astiat olleet ennen parempaan vai arkipäiväiseen käyttöön. Ehkä enemmänkin arkiseen, koska ne on helpompi kuvitella vanhaan aikaan maalaistalon keittiöön kuin kovin hienostuneeseen kaupunkiasuntoon.Lupasin jo kauan sitten kertoa leivontakulhostani. Se on suuri, painava ja luonnonvalkoinen. Sama leima pohjassa. Litran sämpylätaikina kohoaa siinä mainiosti. On kuitenkin yksi asia, mikä siinä joskus harmittaa. Kun löysin sen kirpputorilta kauan sitten, sen vieressä oli täysin samanlainen pienempi kulho. Hintaa oli siinäkin vain pari euroa. Molemmat olivat likaisia, mutta ehjiä. En ymmärrä, mikä pihiys minuun iski, että saatoin jättää pienemmän ostamatta.
Myöhemmin löysin kauniin teekannun. Muutama vuosi sen jälkeen kuusi keittolautasta... Sohvapöytäkeikalla mukaan tarttui kulho narsisseille. Se tosin on rikkinäinen, mutta ei kai ehjään kauniiseen kulhoon mitään viitsisi istuttaakaan.
Belgialaisen Bochin astioita saa joistakin kaupoista myös uutena. Kerran näin oman leivontakulhoni sisustusliikkeessä ja siinä hinta oli yli kolmekymmentä euroa. En olisi ikinä ostanut niin kallista kulhoa. En varsinkaan uutena. Kirpputorien kiertäminen voittaa oikeat kaupat mennen tullen.
Onnea tosi kauniille löydöille!
VastaaPoistaSulla on kyky myös käyttää löytöjä luovasti, se valkoinen kulho on luin luotu kukka-istutukselle!