Maalaiselämää / Country life

Täällä sitä ollaan ihan oikealla maalla. Serkkupojat ovat hurmaavia ja vauhtia riittää. Osa valokuvistakin on tärähtäneitä - lähinnä siitä syystä, että tilanteet vaihtuvat nopeammin kuin ehtii nappulasta painaista. Mukavaa olla yhdessä! Leikit sujuvat hyvin.

Siskolla on sen verran eläimiä, että tyttö yleensä kertookin ihmisille omistavansa tädin, jolla on melkein eläintarha. Tällä hetkellä täällä on vuohia, koiria ja kilpikonnia. Vuohenmaito on maistunut ja lypsämistäkin tyttö on saanut kokeilla.

Here we are in a real country. The cousins are charming and the activities won't end. Several photos are unclear due to the hectic rythm of life - the events change faster than you have time to press the button. It's fun to be together! Playing together works well.

My sister owns that many domestic animals, that the little one usually talks to everybody that she has an Auntie who almost owns a zoo. At the moment there are goats, dogs and turtles around here. Goats's milk is the new delicacy.

Hengissä ollaan / Still alive

Viikko kului todella nopeasti täällä "pohjoisessa." Uskomatonta, miten valoisia yöt ovat! Jos on aurinkoista, niin ihmettelen aamua jo neljän jälkeen... Valo on samanlaista kuin meillä aikaisintaan aamukahdeksan kieppeillä.

Lasten leiri meni hyvin. Hulinaa oli tietysti 76 lapsen kanssa, mutta ohjaajia ja apuohjaajia oli paljon. Jokaiselle riitti työtä, mutta kukaan ei näyttänyt uupuvan liikaa. Tunnelma oli hyvä, lapset jaksoivat keskittyä myös opetustunneilla ja kaikki näyttivät saaneen monta uutta ystävää. Oli hyvä mieli lopettaa leiri eilen lipunlaskuun, kun kaikki oli mennyt niin hyvin.

Viimeisessä iltatilaisuudessa sain rukoilla kahden lapsen puolesta, jotka halusivat tulla uskoon. Se tuntui ihanalle, erityisesti siksi, että omassa työssäni tulee niin harvoin vastaan sellaisia tilanteita. Viime aikoina olen kyllä ajatellut useasti, että evankeliumin ydintä - Jeesuksen kärsimystä, ristinkuolemaa, katumusta ja parannuksen tekoa - pitäisi saarnata paljon enemmän. Kaikki muu on oikeastaan vähän kuin oheistuotetta, siinä se pelastus on ihan pienessä ja yksinkertaisessa paketissa.

The week passed very quickly here in the "North." It's incredible how bright the nights are! If a morning is sunny, I wake up around four thinking it must already be time to get up... The light is about the same as we have it earliest around eight o'clock.

The children retreat was good. Obviously there was plenty of noise and action with the total of 76 kids. Fortunately we had many teachers and helpers around as well. Each one of us had enough to do, but nobody seemed to get too tired. The atmosphere was good, the kids were able to focus during the lessons and everyone made many new friends. It felt good to finish the retreat yesterday knowing that everything went so well.

In the last evening meeting I got to pray for two kids who wanted to give their lives to the Lord. It felt very special, especially since in my usual ministry I don't get to do it that much. Lately I have often been thinking that we should focus much more on the core of the Gospel. The suffering and crucifixion of Christ and repentance - that's the whole point in a nutshell, short and simple. All the other things are sort of side products compared to that transforming message.

Synttärit / Birthday party

Serkkutyttö täytti 3v. Juhlat olivat mukavat! Herkuteltiin ja juteltiin. Sankari piti lahjoistaan. Leikkiä riitti ja riemunkiljahduksia kuultiin useamman kerran. Lopuksi päästiin uimaankin. Siis lapset pääsivät. Tällä kertaa oikeaan meriveteen. Laiva antoi hyvät aallot. Kiitos, Veli & co!

A cousin turned 3. The party was wonderful! Loads of good food and entertaining conversations. The birthday girl loved her presents. The kids loved playing together - we heard many shouts of joy. In the end we went swimming. To be exact, the kids went swimming. This time it was at the sea shore. The ferry gave good waves. Thanks, Bro & co!

Kaikenlaista / Miscellaneous

Vanhempani ovat aktiivisia ihmisiä. Aktiivisuudella tarkoitan sitä, että he eivät pysähdy ikinä liian pitkäksi aikaa paikalleen. Toivon, että minullakin on se geeni jossakin. Toistaiseksi ainakin se on erittäin tiukasti piilevänä, mutta ehkä se tulee esiin kunhan hiukan kasvan. Muistat varmaan lapsena toivoneesi tulevasi vanhempiesi kaltaiseksi. Minä toivon vieläkin. Varsinkin juuri tuollaisen korkeamman energiatason vuoksi. Tällä hetkellä he rakentavat saareen saunarakennusta. Tarvikkeet kuljetettiin sinne keväällä, kun jää oli vielä tarpeeksi paksu autolla ajamiseen. Nyt perustus on valmis. Ensi viikolla seinät alkavat nousta. Vanhempani työskentelevät täydellisenä tiiminä. On heillä tietysti ollut jonkin verran harjoitustakin yhteistyön suhteen. He juhlivat viime viikolla 34. hääpäiväänsä ja ovat muuttaneet x monta kertaa. En edes oikein muista sitä aikaa, kun he eivät rakentaneet mitään.

Odotellessa niiden ikiliikkujageenien esiin tuloa, otin viikon aika rennosti. Selkävaivojen takia toimintani rajoittui lähinnä keittiön alueelle ja saarnan valmistukseen. Saarnanvalmistukseen vähemmän selän takia ja enemmän siitä syystä, ettei inspiraatio virrannut kunnolla viimeisten työpäivien aikana viime viikolla. Selkä on kestänyt matkustamista paljon paremmin kuin osasin odottaa, mutta silti ei tuntunut kovin järkevältä ryhtyä rakennushommiin.

Kyllä, crocsit ovat tulleet jäädäkseen. Äiti osti ne heti lentokentältä, kun saavuimme kotimaahan. Käyttäjä on niistä iloisempi kuin mistään muista kengistään tähän asti. Itse inhoan niitä yhtä voimakkaasti kuin ennenkin, mutta luulen, että joudun taipumaan tässä tyyliasiassa. Otan sen harjoituksena tulevaisuutta varten. Uskon, etteivät crocsit ole viimeiset kengät, joita pidän kamalan näköisinä. Ulkomaalaisille lukijoille: Jos ihmettelet villasukkia, suomalaiset todellakin käyttävät niitä ympäri vuoden. Tässä näet, että ne sopivat jopa crocsien kanssa. Eikä täällä kukaan ihmettelisi, jos saapuisit kauppaan jalat tämän näköisinä. (Luulen, että se tässä onkin pahinta. Toivottavasti sinulla ei kuitenkaan ole juuri nyt crocsit jalassa. Jos on, niin älä ota tätä loukkauksena. Jokainenhan sanoo, että ne ovat mahtavat juuri mukavuuden vuoksi.)

My parents are active sort of persons. I mean they never stop for too long. I hope I have that genetic twist somewhere, too. It has not yet come out though, but perhaps it will when I grow a little. You remember hoping as a kid to become like your parents? I still do. For those higher energy levels for sure. At the moment they are building a new sauna building on the island. Material was transported there in the spring when the ice was still so thick you could drive there by car. Now the foundation is laid. The building will begin to take shape next week. They work as a perfect team. They have had practice though having been married for 34 years and moving houses x amount of times. I almost can't remember the time they didn't build something.

Now waiting for those perpetuum mobile genes to appear, I took a week rather relaxed. Due to my back I was limited to the kitchen duty and sermon preparation. The sermon preparation was less due to the back pain and more to the fact that inspiration did not flow fluently during the last working days a week ago. My back has taken the travelling much better than I expected, but it didn't seem clever to join the construction crew.

Yes, the crocs have come to stay. Mom bought them on the way home from the airport. The user is happier than with any other shoes in her entire life. I dislike them as fiercely as before, but I guess it is me who has to yield in this stylish matter. I take it as a training for the future. These won't be the last shoes I categorize as ugly. For the foreigners, if you wonder the wool socks, the Finns do use them around the year. As you see, they even go with the crocs. And here nobody would wonder if you showed up in a store your feet looking like these... (I think that's the worst part of it! Hope you don't wear them right now though. No offense if you do. Everyone here says they are superb in comfort.)

Kalajuttu / Fishing story

Täällä ei voi viettää kesää käymättä kalassa. Isä käännytti yhden pohjois-Irlantilaisen kalastajaksi. Hän suostui kahteen kalareisuun isän ja kalaleidin kanssa. Aika hyvä saavutus, jos huomioi sateen ja hyttyset, joita vesillä ei pitäisi juurikaan olla. (Rehellisyyden nimissä luulen, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti huomaa ötököitä, koska niitä ON joka paikassa. Kuvittelu ettei niitä ole, ei kutita yhtään vähempää sitten kun ne purevat.)

Kalajuttukin tuosta viimeisestä kuvasta kehittyi. Kalaleidi kertoi melkein saaneensa kaksi ja puolikiloisen ahvenen. Se oli kuitenkin päässyt karkuun, mutta isoisä oli kuulema arvioinut, että sitä kokoluokkaa se oli ollut. Aikamoisia jättiläisiä kasvaa tässä järvessä. Et varmasti ole ennen kuullut, että ahvenetkin saattaavat olla niin suuria ja vielä hurjempaa, että sellaisia petoja saattaisi saada mato-ongella laiturin päästä. Pelottaisi melkein uidakin. Onneksi selvisi, että arvio oli ollut 250g. Kalaleidi kuitenkin uskoo omaan versioonsa, joten jos kuulet tämän tarinan livenä, niin eläydy täysillä. Hyvässä kalajutussa on aina vähän extraa. Se on osa tyylilajia.

One cannot spend a summer here without spending some time fishing. Dad converted one northern Irish friend to a fisherman. He agreed to accompany Dad and the fisher lady twice. Rather good achievement if you consider the rain and all the insects that are actually "not supposed" to hang around the boat. (Sometimes I think the Finns just don't realize the bugs, because they ARE everywhere. Imagining that they are not there, doesn't make you itch any less if they bite.)

The event in the last photo became a real fishing story. The fishing lady told she almost caught a fish that would have been 2,5kg. However, it had escaped, but the grandfather estimated the size. Quite a giant, I would say! You probably did not know that one could catch such a beast with a simple hook and worm. Well, me neither. It certainly makes a swimmer freak out. Fortunately we figured out that the true estimation had been around 250g. The fishing lady however believes her version of the story. If you happen to hear this live, just try to act amazed. A good fishing story has always something extra to it. That's the genre, you know.

Ihana luonto / Beautiful nature

On se Suomi vaan niin ihana!

Autoa ajaessa tuntuu, että metsä ei lopu ikinä. Taloja taas on niin harvakseltaan, että jos jäisi tien päälle, niin saisi kävellä jalat rakoille, jos ajattelisi hakea apua seuraavasta talosta... Luonto on täällä niin puhdas. Toivottavasti säilyy sellaisena myös jälkipolville.

Yhtenä päivänä silkkiuikku ui poikasineen vastarannalla, toisena päivänä sammakko istuskeli mökin pihalla. Oravakin kävi kyläilemässä lasten puumajassa ennen kuin katosi katajaan. Nostalgista - ihan oikeita luonnoneläimiä! Inhoan kyllä sammakkoja. Joskus ne tulevat mökkisaunaan sisällekin. Kannattaa katsoa jalkoihin, kun siellä kylpee.

Luonnonvaraiset eläimet näyttävät kuitenkin häiritsevän vähemmän, kuin esimerkiksi se meidän naapurin Kiljukaula-Aasi. Senkin jos päästäisi vapaaksi, niin se saattaisi olla aamuisin hiljempaa. Tai ainakin se menisi jonnekin muualle kiljumaan - ei sillä niin hauskaa siinä naapurin aitauksessa ole, että se siihen jäisi, jos vapaaksi pääsisi. Itseasiassa saattaisin kiljua minäkin, jos minut aitaukseen teljettäisiin.

Oh, how beautiful Finland is! The forrest never ends. There are so few houses, that if the car breaks and you think to ask for help from the next house, you'll probably walk until you get blisters at your feet. The nature is still so clean. I hope it will be preserved to the next generations. At the cottage we saw a bird family floating by one day. Another day a thick frog took a break in the garden. A squirrel made a visit to the kids' wood house. Rather nostalgic - free animals in the free nature... I actually hate the frogs though. They even come inside the sauna. You better watch your feet while bathing. It seems to me that the animals in the nature disturb less than the animals such as our neighbours' crazy donkey. Helping it to escape, could make him silent in the mornings. Well, at least he'd go somewhere else to scream.

Perillä / Arrived

Loma alkoi sateisissa merkeissä. Loppupäivästä tuli sentään aurinko esiin. Ehdimme jo ulkoilemaan ja tekemään vaahteraneniä. Ystävät olivat lomailemassa tässä samassa lomakohteessa, joten oli ihana jutella ja kahvitella. Ja varsinkin ihailla vauvelia joka oli kasvanut hurjasti viime kerrasta.

~

The holiday began in a rather rainy weather. Finally towards the evening the sun came out. We already spent some time in the nature and made "maple noses" for the fun of it. Perhaps it is something so Finnish that the idea does not translate at all... Have a try - I guarantee that you'll have a good laugh! Our friends from Yorkshire have the same holiday destination. It was fun to meet again. The boy looks very charmant! He has really grown since we saw him the last time.

Viimeinen työpäivä

Niin vaan tuli viimeinen työpäivä lopultakin... Aamu kului kesän viimeisessä palaverissa. Seuraava palaveri on juuri ennen lukukauden alkua. Nyt on koekysymykset syksyksi hyväksytty ja kurssisuunnitelmat palautettu.

Laukut on pakattu melkein valmiiksi. Aikaisin aamulla sitten vain menoksi.

Pupu Porkkanapää

Ompelija sai toisenkin käsinuken valmiiksi. Nimikin oli valmiina saman tien.

Jännitystäkin on tässä päivässä ollut. Jaana kävi viimeistä kertaa kahvilla ennen Suomeen paluutaan. Sovittiin ettei vielä hyvästellä, koska todennäköisesti näemme vielä loman aikana. Sitten vasta taloon muuttaneen naapurin 10-vuotias poika tuli kertomaan, että oli pudottanut avainnippunsa lukittuun postilaatikkoonsa ja ei päässyt enää sisälle. Eikä tietenkään tiennyt isänsä puhelin numeroa eikä mitään muutakaan hyödyllistä. Avaimet saatiin ongittua puolen tunnin kaivamisen jälkeen rautalangan avulla ulos, mutta sitten ei poikaa enää näkynytkään missään. Tyttö on nyt istunut ikkkunalaudalla melkein kaksi tuntia odottaen tulisiko poika takaisin ottamaan avaimensa, jotka jätettiin alakerran vanhalle pariskunnalle. Heidän ranskankielen taitonsa riittää paremmin selittämään asian...

Suoraan sanottuna en tajua, että joku jättää täällä sen ikäisen uuteen ja lähes tyhjään kotiin yksikseen koko päiväksi. Tämä alue on rauhallinen, mutta sen ikäisen lapsen ei ole silti turvallista olla yksin kadulla kovin pitkään. Ei ainakaan sen näköisenä, ettei kukaan kaipaisi häntä moneen tuntiin kotiin...

Syksy???

Kesäfiilis meinasi kadota postilaatikosta löytyneen laderoute -syyskuvaston mukana. Ihania syysvaatteita ja sääkin ulkona kolea ja tuulinen. Tuli hetkeksi ihan sellainen olo kuin joskus koululaisena elokuussa - tekisi mieli mennä Tiimariin ostamaan uusia kyniä.

Ilahduin kyllä kovasti, että matalakantaisia saappaita näkyy melkein joka aukeamalla. Sellaiset odottavat onneksi kaapissa viime talven jäljiltä. Joudun tosin käyttämään ne suutarilla. Se on kuitenkin pieni vaiva verrattuna uusien kapeavartisten saappaiden etsintään. Kapea sääri on niin totaalisen säälittävä kaupassa, kun jokaisen saappaan varteen voisi työntää koko käsivarren jalan lisäksi...

Väriyhdistelminä näytti pitkälle olevan erilaisia ruskeita, petroolin/savun sävyä ja luonnon vaaleaa. Jotakin vihertävän keltaista näkyi välissä piristykseksi. Pienikuvioisia ja ruutukankaita oli muutamia, mutta suurin osa vaatteista oli yksivärisiä. Paljon legginssejä, rypistettyjä polvisukkia ja paksuja sukkahousuja. Mekkomaisia yläosia.

Ihan hienot kuvat, mutta turhaa paperin tuhlausta lähettää kuvastoa minulle. En kuitenkaan tilaa postimyynneistä mitään. En osaa valita pelkän kuvan perusteella, vaan joudun joka tapauksessa lähettämään kaiken takaisin. Kokemusta on.

Nyt pitää ravistella syksyfiilis pois, että pääsee lähtemään kesälomalle. Helle takaisin, kiitos!

BBQ:n kaveriksi - 2

Tein tänään lihavartaiden seuraksi papusalaattia. Tyttö sanoi, että voitaisiin syödä kokonainen viikko samaa ruokaa. Kuvittele, jos saisin samanlaisen kehun jollakin perunaruoalla. Luulen, että pyörtyisin yllätyksestä.

Papusalaatti

450g papuja (leikkaa päät pois ja keitä lähes kypsäksi)
1 punainen paprika (leikkaa suikaleksi)
3 kevätsipulia (silppua ohuiksi renkaiksi)

Papujen kypsyessä laita paprikasuikaleet ja keväsipulirenkaat salaattikulhoon. Lisää reilusti suolaa ja pippuria, oliiviölyä ja tummaa balsamicoa. Lisäksi laitoin metsämarja- balsamicokastiketta, siinä on makeahko etikkainen maku. Kun pavut ovat kypsiä huuhtele ne kylmällä vedellä nopeasti ja lisää salaattikulhoon. Lisää suolaa, pippuria, öljyä ja balsamicoa ja balsamicokastiketta maun mukaan. Murskattu valkosipulinkynsi olisi myös hyvää sekaan, mutta minulta oli valkosipuli lopussa. Salaatti voi seistä jonkun aikaa huoneen lämmössä ja maku syvenee.

Se metsämarja- balsamicokastike on paksuhkoa, tummaa siirappimaista ainetta. Yhdet vieraat toivat sen alkukesästä tuliaisena. Sitä voi käyttää sekä suolaisiin, että makeisiin ruokiin ja jälkiruokiin. Hauska uusi tuttavuus.

Nyt on taas vatsa täynnä. Laihtumaan ei päästä, mutta ainakin voimme lohduttaa itseämme sillä, että oliiviöljyä suosivat ihmiset eivät kuole niin helposti ainakaan sydänkohtaukseen.

Alennusmyynneistä kevyesti

Luin äskettäin vanhasta Kodin kuvalehdestä hauskan tekstin:

" Mies maksaa kaksi euroa yhden euron hintaisesta tavarasta, jos hän tarvitsee sitä. Nainen maksaa yhden euron kahden euron hintaisesta tavarasta, jota hän ei tarvitse, mutta joka on alennusmyynnissä."

Kuten jo kirjoitin, en sortunut tuohon naisten mokaan tällä kertaa. Saattaisin silti allekirjoittaa väittämät, vaikka ne ovatkin ärsyttävästi stereotypioita. Nainen ymmärtää, että täyttä hintaa ei kannata ikinä maksaa turhasta, mutta turhakin voi olla kivaa vaihtelua, jos sen saa ihan halvalla. Mies taas tuskin on niin innokas shoppailija, että jaksaisi joka kerran vertailla kaikki mahdolliset hinnat. Tarvekin voidaan tietysti määritellä monella tapaa. Joskus ei todellakaan ole kaapissa MITÄÄN päälle pantavaa. Joskus taas yksinkertaisesti väsyy odottamaan tai käyttämään "romua" ja on PAKKO ostaa/uusia se jokin heti, eikä vasta ensi viikolla. Siinä mielessä molemmat väittämät saattavat päteä sekä miehen, että naisen kohdalla.

Paras selitys sille, että ostaa kalliimpaa kuin mitä oli suunnitellut, on se, että uskoo tarjouksen olevan "viimeinen mahdollisuus." Silloin voi olla iloinen, että sai tuotteen vielä vanhaan hintaan. Tämä on saanut minut muutaman kerran nikottelemaan, varsinkin kun yleensä silloin on kyse elektroniikasta, joka on tunnetusti kehittyy niin huimaa vauhtia, että alennuksessa on aina hyviä tuotteita. Seuraavalla viikolla voi oikeastikin löytää jotakin vielä parempaa. Sitähän ei tiedä ihan varmasti, mutta mikään ostos 100% varmuudella ei ole "elämän ainoa mahdollisuus." Tähän voi tietysti nainenkin sortua ja hamstrata vaikka monta identtistä t-paitaa kerralla luullen, ettei IKINÄ ENÄÄ löydä vastaavaa tarjousta... Eräällä sydämellisellä isotädilläkin oli kokonainen kellari täynnä tarjous- ja kylkiäistavaroita. Kyläilyn päätteeksi täti vei aina vieraat valitsemaan kasoista mieleisensä. Suurinta osaa tavaroista ei oltu edes purettu paketeistaan.

Mikä on ihan varmaa on se, että jos jotakin ostaa niin sitten ei kannata enää vertailla! Jokainen alemyyntien koluaja tietää, että juuri kun on ostanut, vaikka esim. hienot ja halvat kengät, näkee seuraavassa kaupassa vielä paremmat halvemmalla. Jos siis löytää jotakin, niin kannattaa seuraavaksi etsiä jotakin muuta. Katuminen ei kannata, koska aletuotteita ei yleensä vaihdeta.

Oli miten oli, alennusmyynnit on fiksua hyödyntää. Järki kannattaa silti pitää kirkkaana, oli poistotangossa mitkä prosentit tahansa. Joskus alennustankoihin päätyy tavaraa ihan syystäkin. Ne tuotteet, joista näkee alennuksen selityksen, kannattaa jättää roikkumaan jonkun toisen löydettäväksi. ;)

Vapaapäivä

Aamu alkoi puoli seitsemältä. Kävin koululla auttamassa aamupalan laitossa. Rwandalaisen seurakunnan nuoret olivat pitämässä kesäleiriään. Sitten lähdettiin suureen ostoskeskukseen alennusmyynteihin. Olimme suhteellisen ajoissa, joten ei ollut ruuhkaa parkkihallissa eikä kaupoissakaan. Oli kiva kierrellä ilman kauheaa tungosta ja tönimistä. Jopa sovittamaankin pääsi ilman suurempaa odotusta. Jokaiselle löytyi jotakin. Herkkukaupasta löysin pikkutuliaisia lomaa varten. Lelukaupasta löytyi puhallettava uima-allas. Pienin malli mahtui juuri ja juuri parvekkeelle. Uimari on hurjan iloinen, vaikka ylettyykin altaan päästä päähän. Lopuksi kävimme entisen asuntomme lähellä olevassa leikkipuistossa. Hiekka oli tulikuumaa.

(Kiersin muuten alet järkevästi - en ostanut mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että on tullut ostettua jotakin älytöntä ihan vain siitä syystä, että se on halpaa. Nyt taidankin kiertää loput alet kaukaa, ettei mene tämän päivän menestys plörinäksi.)

Hiiri Juustovaras

Lomalaisen perjantai-ilta kului käsinuken ompelussa. Hieno siitä tulikin! Sattui hyvä askartelusetti - kaikki osat oli valmisteltu niin, että riitti kun yhdisti kaiken ommellen. Oli siinä ompelijalle silti ihan tarpeeksi urakkaa. Päättäväisyyttä löytyi - valmiiksi piti saada saman tien. Mistä lie sellaisen piirteen perinyt, ettei kestä kädestään laskea ennenkuin saa valmiiksi? ;)

James säikäytti meidät tänään. Se makasi ihan kerällä pää vessapaperirullan alla häkkinsä nurkassa. Luulin jo, että se on mennyttä. Se on jo reilusti yli kolme vuotta vanha. Aika iäkäs pappa, jos ihmisikään vertaa. Se on sitä paitsi muuttunut hiukan uneliaammaksi ja laihtunutkin hiukan, joten ei sillä elinikää varmaankaan ole kovin paljon enää jäljellä. Kun siirsin pahvirullaa, se avasi toisen silmänsä unisen näköisenä ja kömpi takaisin mökkiinsä. Siellä oli kai liian kuuma nukkua, kun oli päättänyt lähteä taivasalle välillä...

Kultakala muuten kuoli toukokuussa. Viimeisinä päivinä se kimpoili pitkin lasikulhon seiniä niin, että vingahteli. Lopulta se makasi kyljellään pinnalla liikkumattomana. Omistajaa Roosin kuolema ei edes harmittanut. Jamesista tulee kuulema isompi suru, kun siitä aika jättää.

Superman

Joskus ihan ihmetyttää. Päätään pudistellen lakkasi minulta äskettäin varpaankynnetkin, kun en itse siihen selän takia pystynyt ja piti saada sandaalit jalkaan. Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan ulos. Syömään ja elokuviin. Taas kerran jäin miettimään, että on se vaan spesiaalia, kun molemmat ymmärtävät toistensa ajatuksen juoksua ja ideoita. Joskus se ymmärtää minua paremminkin kuin itse itseäni. Ja se uskoo minun mahdollisuuksiini silloinkin, kun en itse usko vähääkään. Se vasta on jotakin.

Superman se on, ei voi muuta sanoa.

~

Sometimes I am just amazed. Shaking his head he even polished my toe nails, when I could not do it by myself and wanted to wear sandals. On Tuesday we went out to eat and catch a film. Once again I thought how special it is to have someone who understands all the thoughts and ideas. Sometimes he understands me better than I myself. And he trusts in my abilities even when I myself don't. That's really something, is it not?

He's a superman, what else could I say.