Täällä ei voi viettää kesää käymättä kalassa. Isä käännytti yhden pohjois-Irlantilaisen kalastajaksi. Hän suostui kahteen kalareisuun isän ja kalaleidin kanssa. Aika hyvä saavutus, jos huomioi sateen ja hyttyset, joita vesillä ei pitäisi juurikaan olla. (Rehellisyyden nimissä luulen, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti huomaa ötököitä, koska niitä ON joka paikassa. Kuvittelu ettei niitä ole, ei kutita yhtään vähempää sitten kun ne purevat.)
Kalajuttukin tuosta viimeisestä kuvasta kehittyi. Kalaleidi kertoi melkein saaneensa kaksi ja puolikiloisen ahvenen. Se oli kuitenkin päässyt karkuun, mutta isoisä oli kuulema arvioinut, että sitä kokoluokkaa se oli ollut. Aikamoisia jättiläisiä kasvaa tässä järvessä. Et varmasti ole ennen kuullut, että ahvenetkin saattaavat olla niin suuria ja vielä hurjempaa, että sellaisia petoja saattaisi saada mato-ongella laiturin päästä. Pelottaisi melkein uidakin. Onneksi selvisi, että arvio oli ollut 250g. Kalaleidi kuitenkin uskoo omaan versioonsa, joten jos kuulet tämän tarinan livenä, niin eläydy täysillä. Hyvässä kalajutussa on aina vähän extraa. Se on osa tyylilajia.
One cannot spend a summer here without spending some time fishing. Dad converted one northern Irish friend to a fisherman. He agreed to accompany Dad and the fisher lady twice. Rather good achievement if you consider the rain and all the insects that are actually "not supposed" to hang around the boat. (Sometimes I think the Finns just don't realize the bugs, because they ARE everywhere. Imagining that they are not there, doesn't make you itch any less if they bite.)
The event in the last photo became a real fishing story. The fishing lady told she almost caught a fish that would have been 2,5kg. However, it had escaped, but the grandfather estimated the size. Quite a giant, I would say! You probably did not know that one could catch such a beast with a simple hook and worm. Well, me neither. It certainly makes a swimmer freak out. Fortunately we figured out that the true estimation had been around 250g. The fishing lady however believes her version of the story. If you happen to hear this live, just try to act amazed. A good fishing story has always something extra to it. That's the genre, you know.
Kalajuttukin tuosta viimeisestä kuvasta kehittyi. Kalaleidi kertoi melkein saaneensa kaksi ja puolikiloisen ahvenen. Se oli kuitenkin päässyt karkuun, mutta isoisä oli kuulema arvioinut, että sitä kokoluokkaa se oli ollut. Aikamoisia jättiläisiä kasvaa tässä järvessä. Et varmasti ole ennen kuullut, että ahvenetkin saattaavat olla niin suuria ja vielä hurjempaa, että sellaisia petoja saattaisi saada mato-ongella laiturin päästä. Pelottaisi melkein uidakin. Onneksi selvisi, että arvio oli ollut 250g. Kalaleidi kuitenkin uskoo omaan versioonsa, joten jos kuulet tämän tarinan livenä, niin eläydy täysillä. Hyvässä kalajutussa on aina vähän extraa. Se on osa tyylilajia.
One cannot spend a summer here without spending some time fishing. Dad converted one northern Irish friend to a fisherman. He agreed to accompany Dad and the fisher lady twice. Rather good achievement if you consider the rain and all the insects that are actually "not supposed" to hang around the boat. (Sometimes I think the Finns just don't realize the bugs, because they ARE everywhere. Imagining that they are not there, doesn't make you itch any less if they bite.)
The event in the last photo became a real fishing story. The fishing lady told she almost caught a fish that would have been 2,5kg. However, it had escaped, but the grandfather estimated the size. Quite a giant, I would say! You probably did not know that one could catch such a beast with a simple hook and worm. Well, me neither. It certainly makes a swimmer freak out. Fortunately we figured out that the true estimation had been around 250g. The fishing lady however believes her version of the story. If you happen to hear this live, just try to act amazed. A good fishing story has always something extra to it. That's the genre, you know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti