keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Superman

Joskus ihan ihmetyttää. Päätään pudistellen lakkasi minulta äskettäin varpaankynnetkin, kun en itse siihen selän takia pystynyt ja piti saada sandaalit jalkaan. Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan ulos. Syömään ja elokuviin. Taas kerran jäin miettimään, että on se vaan spesiaalia, kun molemmat ymmärtävät toistensa ajatuksen juoksua ja ideoita. Joskus se ymmärtää minua paremminkin kuin itse itseäni. Ja se uskoo minun mahdollisuuksiini silloinkin, kun en itse usko vähääkään. Se vasta on jotakin.

Superman se on, ei voi muuta sanoa.

~

Sometimes I am just amazed. Shaking his head he even polished my toe nails, when I could not do it by myself and wanted to wear sandals. On Tuesday we went out to eat and catch a film. Once again I thought how special it is to have someone who understands all the thoughts and ideas. Sometimes he understands me better than I myself. And he trusts in my abilities even when I myself don't. That's really something, is it not?

He's a superman, what else could I say.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti