Lontoo eri vinkkelistä - London from another perspective

Nyt näkyykin Lontoo ihan eri vinkkelistä. Tyttö valokuvasi suurimman osan aikaa kaupungilla kuljettaessa. Mulla on edellisiltä vuosilta niin paljon huolella otettuja turistikuvia, että annoin kamerani lainaan. Reissu oli kyllä todella onnistunut. Itseasiassa useammallakin tavalla. Nähtiin kaikkia ja kaikkea, mitä oltiin suunniteltukin. Sää oli suurimmaksi osaksi parhaimmillaan, mitä nyt tuuli niin kylmästi, että vasta viimeisenä päivänä itärannikolla saattoi ottaa takin pois. Syötiin melkein kaikkea, mitä pitikin. Ja niin edelleen. Ehkä ihan parasta oli kuitenkin sellainen juttu, että multa meni lopultakin koti-ikävä Englantiin ohi. Asuimme siellä opiskeluaikana jonkin aikaa ja sen jälkeen olen aina kausittain kaipaillut sinne takaisin. Siis ei pelkkää matkakuumetta, vaan ihan sellaista koti-ikävän tapaista kaipausta. Se on ollut mulle aina hiukan omituinen juttu, koska en ole ikinä sillä tavalla ikävöinyt edes takaisin Suomeen. Nyt huomasin, että vaikka edelleenkin Englanti on yksi mun suosikkimaista sekä kulttuurin, että kielen suhteen, mulla ei ole enää ikävä sinne asumaan. Hiukan niin kuin terapeuttinen reissu siis. Vaikka oli ihan huippukiva matka, niin kotimatkalla olin ihan innoissani tulossa kotiin. Mietin vieläkin, mitä ihmettä tapahtui, koska kaikki oli siellä ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Mutta ei kai asian selityksellä lopulta ole edes väliä. Joskus varmaankin vain joku sivu kääntyy pään sisällä ja yhtäkkiä näkeekin erilaisesta vinkkelistä. Vähän niinkuin tyttö näki Lontoon kameran linssin läpi. 

----

Now I'll show you London from another perspective. My daughter took most of the photos in the city. I have so many very precisely taken pictures from our previous trips, that I lend my camera to her. Our trip was very successful in many ways. We saw everybody and everything we had planned. The weather was mostly at its best, but the wind was rather cold at times. We ate almost everything we had planned and so on... Finally, however, I think that one of the best things was that I realized at some point that I am not homesick about England any more. We lived there for some time as students and ever since I have had periods of time that I have missed living there again. That kind of homesickness has been totally odd to me because, though being abroad so long, I have never missed Finland that way. Now I saw that though it's still one of my favourite culture and country, I don't feel homesick any more. The trip was quite therapeutic, thus. In the end I was just fine to leave. I can't even explain what happened to me, because I enjoyed everything like always before and everything was equally lovely and pleasant as it has always been there. Perhaps finding an explanation doesn't even matter that much. Perhaps it sometimes just happens that one gets over something and suddenly just sees things from another perspective. Bit like my daughter saw London from another perspective through the lens of the camera.   

The Weaver's Cottage 1

Kotona taas! Teimme lyhyen reissun kanaalin toiselle puolelle. Lyhykäisyys oli kyllä enemmän viite aikaan kuin kilometereihin... Mittariin kertyi nimittäin 1800km viiden päivän aikana. Ensin Yorkshire, sitten Lontoo ja vielä kierros Kentin kautta kotimatkan varrelta. Aloitettiin ensin ystävien tapaamisella ja sitten muututtiin ihan kunnon turisteiksi ja kuljettiin kamera kaulassa. Ystävät olivat ostaneet ihanan ja vanhan kankurin talon. Sain luvan hiukan valokuvata ja näyttää kuvat täällä blogissa, joten nyt on muutama setti tulossa. Alakerran sisääntulo oli mahtava takkahuoneineen. Kuvat puhukoot puolestaan. Kuten huomaatte näkymä oli kuin suoraan sisustuslehdestä. (Kiitos mukavasta viikonlopusta isäntäväelle!)

---

At home again! We made a little trip to the other side of the canal. By the "little" I refer to the short time period rather than the length of the trip. We collected 1800 km in just five days! First few days of Yorkshire, then London and a round trip through Kent on the way home. We began by meeting some dear friends and then started the sightseeing proper. Our friends had bought lately a beautiful weaver's cottage. I got a permission to shoot few photos and show them to you. These first ones are from a living room downstairs. The room looks perfect, don't you think? (Thanks for a great weekend guys!)   

Muutama aamupalakuva - Few breakfast photos

Kului kaksi viikonloppua ilman kunnollista lauantaiaamupalaa, joten viime lauantaina alettiin jo kaipailla tottua tapaa. Siksi muutama aamiaiskuva tähän loppuviikkoon... Muina aamuina syön vain annoksen jogurttia karkeiden kaurahiutaleiden kanssa, joten aamiaisleipä leipomosta kerran viikossa on senkin vuoksi aika mukava ajatus.

Täällä alkaa tänään pääsiäisloma, joka vietetään väärinpäin, eli aloitetaan lomailu saman tien ja tehdään työjutut sitten loppupäässä... Mukavaa viikonloppua! 

 

---- 

We had two weekends without a proper breakfast in a row. On last Saturdaw we quite missed our tradition already... Thus, few breakfast photos today. My usual breakfast menu contains only yoghurt with a handful of coarse oat meal, so already the thought of a bakery bread once a week feels wonderful. 

The Easter vacation begins today. We'll begin with a holiday and get the work things done after taking first few days off... Have a great weekend!

Romunlaskemispaikat - Places for junk

Se on kumma juttu, että vaikka keittiössä olisi paljonkin kaappitilaa, niin sitä ei ole ikinä ihan tarpeeksi! Aina tuntuu, että voisi muutaman lisäkaapin vielä täyttää ihan helposti... Sitä varten mulla on keittiössä avohylly jatkuvasti käytössä oleville astioille ja ikkunalaudalla kori keittiöpyyhkeille. Ja toinen kori työtasolla paperisälälle, kukkaroille, kännyköille... Ja muulle sekalaiselle sille-sun-tälle. Olen huomannut, että jos sellaisia sitä-sun-tätä-paikkoja on useampi, niin ne täyttyvät joka tapauksessa ihan samaa vauhtia. Yksi kori tuntuu siis helpommalta hallita kuin useampi. Onko teillä kotona "romunlaskemispaikkoja," jotka pursuaa yli äyräidensä, vai ollaanko me ihan ainoita, jotka eivät saa epämääräistä silppua (ruokakauppakuitit, puhelinnumerolippuset, mainokset, ylimääräiset asiakaskortit, you name it,) kerralla roskikseen??? Hyviä vinkkejä?

--- 

It's an odd thing, that without depending on the size of the kitchen, you never have enough cupboard space! I could always easily fill few more shelves... That's also why I have an old book case in the kitchen for the plates and cups that are constantly in use. And there is a basket on the window sill for the kitchen towels, and another one on the counter for all kinds of paper stuff, mobile phones, keys and such... It's not any better to have more of those baskets around the house to collect the miscellaneous. I have seen that they all fill up anyway in the same speed... Thus, it seems to me easier to manage just one overflowing basket rather than few of them. I am wondering whether we are the only ones with this problem of just not being able to sort out the random phone number notes, adds, grocery shopping receipts, extra customer cards, etc. straight into the trash bin. Anyone else out there? Any tips for improving the management?   

Aprillipäivä - April 1

Meillä juhlitaan tänään 12-vuotiasta. Eilen luokkakaverit saivat koulussa jätskiannokset. Opettaja oli kivasti keksinyt, että tarjoilevat ne ulkona välitunnin jälkeen, kun aurinko paistoi ja lämpömittari näytti kahtakymmentä astetta. Kaverisynttärit kotona on vielä edessä päin, niitä kun ei viikolla pysty täällä juhlimaan, kun koulupäivät ovat pitkiä jo valmiiksi ja sitten vielä harrrastukset vievät arki-illan milloin keneltäkin. Isoäiti ja isoisä ovat tulossa loppuviikosta, mutta omalla porukalla aloitettiin juhliminen jo heti aamusta. Croissanttiaamupalalla, mitenkäs sitä muuten? Viirit on kiinnitetty ja paketit paketoitu. Tyttö päätti, että avaa suurimman osan lahjoistaan vasta illalla. Sitä piirrettä hän ei ole minulta perinyt - minä avaisin kaikki heti ja etukäteenkin jos vain mahdollista. Ihan uskomatonta kyllä, miten aika on kulunut ja miten niin pienestä (silloin 47cm, 2700g) on tullut iso. Silloin oli pikkuruisimmatkin vaatteet liian suuria ja nyt voitaisiin jo melkein vaihdella kenkiä! Tyttö itse sanoi aamulla kouluun lähtiessä, että hän hiukan ihmettelee, mikä ero 11- ja 12-vuotiaalla oikeasti on, kun eilen hänestä tuntui ihan samankokoiselta. Ei tässä liikaa siis kannata äidinkään herkistellä. ;-)

----

Today we are celebrating our daughter's 12th birthday. Yesterday she served her classmates ice cream at school. The teacher had a nice idea to extend the break so that kids could eat the birthday treat outside, since it was totally sunny and +20 Celsius degrees! The parties at home for friends are marked in the calendar on a bit later date, because it is almost impossible to throw any parties during the weekdays here, because of long school hours and hobbies. One set of grandparents arrive in the end of the week. But anyway, we began celebrating with a nice breakfast already this morning. The birthday banner is up and the presents are wrapped. She decided to wait with most of the presents until the dinner. That's a characteristic that is definitely not coming from me, because I'd always unwrap everything immediately, or beforehand if that's possible... ;-) It's incredible how a tiny little person (to start with 47cm and 2700g) has become a lady with whom I could soon begin wearing each others shoes... Leaving to school this morning, however, my daughter was thinking aloud: "I am just wondering what's the actual difference between 11 and 12 years old, because I feel that I was exactly the same yesterday..." I think there is no need for me to get overly emotional either. ;-)    

Talvehtija - A winter survivor

Viikonloppu menikin aika vauhdilla. Lauantaina puuhailtiin parvekejuttuja ja sunnuntaina oltiin tien päällä, miehellä oli saarnavuoro toisessa seurakunnassa ja samalla nähtiin paljon vanhoja tuttuja. Parvekkeelta lisää juttua myöhemmin, mutta tämä on pakko kertoa heti. Se suuri hortensia viime kesältä selvisi talvehtimisesta autotallissa! Kaikki muut kasvit eivät selvinneet, mutta tämä näyttää ihan elävältä ja varmasti tulee kukkimaankin komeasti kesän koittaessa. Nyt tässä kirjoittaessani tuli mieleen, että en muistanut kastella kasveja kertaakaan koko talven aikana! Ehkä se selittää, miksi osa kuoli. Tämä hortensia oli kyllä ainoa, jota oikeasti olisin harmitellut, jos se olisi kuollut, joten hyvä näin. Toinen selviytyjä oli marokkolainen minttu, mutta se ei vielä ole valokuvauskunnossa... Pimeässä kasvit näyttävät kasvavan lähinnä valkoisia oksia, joten täytyy odotella, että kummitusmaisuus häviää. Taas voi todeta, että minun hoidossani selviävät vain sitkeät kasvit. Hyvä, että hortensia kuului siihen luokkaan.

---

The weekend passed very quickly! We spent Saturday mostly by being busy with the terrace cleaning (furniture, tiles...) and then Sunday on the road. My husband had a preaching assignment in one Flemish church and after the service we met with old friends. More stories about the terrace later on, but one thing I must tell you immediately. The big hydrangea survived the winter in the garage! Most of the plants did not survive, but it just occurred to me while writing this post that I forgot completely to water them. I guess no more explanation is needed there... Anyway, they were not such a big loss. The hydrangea is the only one I would have been upset about had it not survived. The only other plant that seemed to come through was the Moroccan mint, but that's still looking rather gloomy as the new branches are still more white than green... I guess, this is one more piece of evidence that only stubborn plants can survive my care. Glad that the hydrangea proved to be such.