Mansikoita on kulunut tänä vuonna ennätysmäärä. Muutaman viikon ajan kaikille vieraillekin on ollut tarjolla mansikkakakkua. Mansikkakakkua kahvin kanssa, mansikkakakkua jälkiruoaksi, mansikkakakkua välipalaksi... miten vaan, mutta se on ehdottomasti kesän helpoin herkku. Paistoin ensimmäiset kakkupohjat sellaisessa perinteisessä matalassa kumottavassa kakkupohjavuoassa. Sitten huomasin, että parempaa tulee brownies-vuoassa, jossa kakusta tulee hieman korkeampi ja rapeampi kuori jää päälle. Gluteenittomasta taikinasta kuoresta tulee ihanan rapsakka, kun sen antaa jäähtyä vuoassa peittämättä.
Teen sokerikakkutaikinan aina isäni opettamalla vanhalla vinkillä. Tarvitaan kaksi puhdasta lasia, joista toiseen mitataan kananmunat. Toisella lasilla mitataan saman verran sokeria. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vehnäjauhoa/gluteenitonta jauhoa mitataan myös saman verran ja sekaan hiukan leivinjauhetta. Jauhoseos lisätään taikinaan. Paistetaan leivinpaperin päällä 175 asteessa, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa. Pienempään neliönmuotoiseen brownies-vuokaan menee neljä kananmunaa ja isompaan suorakaiteen muotoiseen laitoin viisi. Ne ovat ehkä keskikokoisen ja suuren irtopohjavuoan kokoisia vuokia. Kuppitekniikalla taikinan kokoa on helppo muunnella joutumatta laskemaan yhtään mitään.
Kakun päälle voi laittaa jogurttia, kermarahkaa tai kermavaahtoa. Kaikki vaihtoehdot on kokeiltu ja hyvää tulee kunhan vain lisää sopivasti sokeria ja vaniljasokeria. Ja sitten vain reilusti mansikoita ja koristeeksi vaikka orvokin kukkia.
Nyt alkaa mansikkakausi olla lopuillaan. Me taidettiin saada niistä yliannostus, kun nyt niitä ei enää juuri tee mielikään. Suomessa taitaa kausi tosin vasta olla alkamassa, joten ehkä tästä saa hiukan inspiraatiota leivontaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti