Unikot kukkivat täällä jo ihan täysillä peltojen reunoissa! Yöt ovat selvästi tavallista valoisampia niin, että ihan pimeää on vain muutama tunti. Muuten täällä ei sitten keskikesää huomaakaan. Itseasiassa belgialaiset eivät edes laske juhannusta vielä 'keskikesäksi,' vaan paremminkin vasta kesän aluksi. Kouluakin on vielä viikko jäljellä koko maassa. Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille siellä, missä sitä oikeasti juhlitaan!
Tyttö tulee kohta kotiin koeviikkojen viimeisestä loppukokeesta. Tänäkin vuonna koulu tuli taas ihanasti vastaan koejärjestelyissä ja kaikki, mitä oli pakko saada tehtyä, tuli hoidettua ihan mallikkaasti. Jatkuvat poikkeusjärjestelyt tietysti hiukan rasittavat kaikkia osapuolia, mutta tähän asti koululla on kyllä hoidettu kaikki niin mallikkaasti, että voidaan kyllä vain kehua ja kiitellä, kun vielä ensi viikolla tavataan luokanvalvojaa ja tytön luokkatason rehtoria. Onneksi yhteydenpito on nykyään helppoa sähköposteitse Smartschool-ohjelman kautta.
Tässä kohtaa vuosi purkissa oli ihan riittävän hyvä tavoite. Tyttöä tietysti itseään välillä hiukan harmittaa ns. alisuoriutuminen, vaikka tulokset ovat nytkin ihan mukiin menevää keskitasoa varsinkin siihen nähden, että hänen valitsemansa linja on tasoltaan vaikein mahdollinen. Aika monta keskustelua on kuitenkin käyty tästä teemasta taas vuoden aikana. Ulkonaiset tekijät on pakko ottaa laskuun mukaan ja opetella olemaan itselleen armollinen, jos tilanne ei ole normaali. Uskon, että se on ihan hyvä oppi myöhempää elämää ajatellen. Silloin tällöin tämä näkökulma tulee puheeksi opiskelijoidenkin kanssa, kun huomaan, että elämäntilanne jostakin syystä on poikkeuksellisen hankala. Silloin pitää asettaa tavoitteet siihen kohtaan, mikä on realistista niissä olosuhteissa, jotta voimiaan voi säädellä sopivasti kevyesti läpipääsemisen ja niiden muiden haasteiden välillä. Läpipääseminen on minusta aina tärkeä tavoite, jos se mitenkään on mahdollista. Rästikokeet ja lisätehtävät, kuten myös ohjelmassa jälkeen jääminen, kuormittavat vaikeassa tilanteessa helposti henkisesti vielä lisää. Se on järkevää tavoitteiden ja todellisuuden suhteuttamista, vaikka se ei tietysti yhtä paljon iloa tuotakaan kuin itselleen normaalilla tasolla pärjääminen ja siitä parempaan pyrkiminen.
Toivomme tietysti seuraavasta kouluvuodesta parempaa. En kuitenkaan tarkoita numeroita, vaan lähinnä vain yleistä hieman paremmin jaksamista. Lääkityksen aiheuttama väsymys on tämän vuoden ajan ollut niin voimakasta, että se on rajoittanut tytön elämää todella voimakkaasti. Tavoitteena on alkaa hitaasti pienentää lääkityksen annostusta loppukesästä, jos mitään hälyttävää ei tapahdu. Väsymys ei tule helpottamaan heti eikä kohtakaan, mutta toivottavasti kahden tai viimeistään kolmen pienennyksen jälkeen se alkaa hiukan miedontua. Hiukan valoa tunnelin päässä siis, vaikka tosiasiahan on, että parhaimmillaankin annoksen pienentämiseen portaittain tulee kulumaan useita kuukausia. Huonoimmillaan se ei vielä onnistu ollenkaan ja joudutaan yhden tai kahden pienennyksen jälkeen palaamaan takaisin maksimiin. Sitä ei kuitenkaan kannata murehtia ennen kuin kokeilee.
Sellaista tänne, taas on syytä olla paljosta kiitollinen. Täällä kouluvuodet lasketaan eri systeemillä, mutta nyt lukion eka alkaa olla takanapäin ja enää on kaksi kouluvuotta edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti