Happy Easter!

Tämä viikko on ollut hiukan liian tapahtumarikas. Huomasin eilen hiukan viiveellä, että sen verran nuo kaupungin tapahtumat kuitenkin tulevat lähelle, että hetki menee tästä toipuessa, vaikkei tässä paniikkia missään kohtaa ole ollutkaan. Tyttö sanoi yhtenä iltana, että kaikki on pahempaa, kun papa ei ole paikalla. (Mies on ollut tämän viikon työmatkalla.) Olen niin samaa mieltä. Onneksi en tiennyt etukäteen, että tälläinen viikko oli tulossa, kun olemme kahdestaan kotona. Arki toimii nyt jo onneksi normaalisti, mutta ihmiset ovat kaikkialla tavallista hiljaisempia ja vakavia. En ole peloissani, mutta sen verran tässä kuitenkin miettii ihan arkisiakin touhuja uudelleen, että kävin aamulla jo ruokaostoksilla, koska perjantai-illan tungos ei nyt oikein tuntunut hyvältä idealta. Huomenna odotellaan mun vanhempia saapuvaksi. Lennot peruttiin, joten reippaat hyppasivät autoon! Kaikesta huolimatta siis mukava pääsiäinen tulossa, vaikka nyt menikin matkasuunnitelmien lisäksi kaikki turistisuunnitelmatkin uusiksi. Tällaisen viikon jälkeen on kaikkein parasta vain olla yhdessä. Kaikki on elossa ja terveitä, se on ainoa asia, millä on nyt merkitystä.

Hyvää pääsiäistä!

     

----

This week has been slightly too eventful. I noticed yesterday with bit of a delay that it will take a while to recover from these awful happenings. My daughter said one evening that all things feel worse when Dad is not at home. (My husband has been traveling for work this week.) I so agree. I'm happy I didn't know that our week alone would turn out like this one. Daily life is back to normal, but of course people are more serious and silent everywhere. I don't feel scared, but yet decided to do my weekend grocery shopping already this morning. It did not feel like a good idea to wait until the evening when the shops are fuller... My parents will arrive tomorrow. Their flights were cancelled, but they decided to come anyway and drive now all the way down with a car! So inspite of everything it seems like a good Easter coming. The best thing after this kind of a week is just to be able to be together. Everyone is safe and sound. That's all what counts.

   

Happy Easter everyone!

Those little things

Uutisia on nyt sitten seurattu aamusta iltaan jo muutama päivä. Suoraan sanottuna hiukan harmittaa ulkomaisten medioiden kommentit, kun täälläkin viranomaiset tekevät työtään ympäri vuorokauden. Täällä on hiukan erilainen ajattelutapa julkisuuden suhteen kuin joissakin muissa maissa. Viranomaiset eivät aina heti anna kaikkia tietoja julkisuuteen, jos he olettavat, että tiedot vaikeuttavat tutkimuksia. Se saattaa olla yksi väärinymmärretty elementti tässä keskustelussa. Mutta ihan rehellisesti, jos terrori-iskujen estäminen tosiaan olisi kovin helppoa, niin tuskin niitä olisi tapahtunut viime kuukausina missään muuallakaan.   

Huonoista uutisista huolimatta tässä on muutama juttu, mitkä on ilahduttaneet tällä viikolla.

#1: Ihana ikivanha kippo kirpparilta, jee! Niin ihana, että toinen kirpparinkiertäjäkin kommentoi sitä kassajonossa. Hassua, miten vanhatkin astiat yhdistävät, heh!

#2: Löysin kaupasta hollantilaisia liitulakuja! Ainoastaan karkinsyöjät ymmärtävät, miten paljon hyvä karkkipussi voi ilahduttaa.

#3: Vein tytön kaverinsa synttäreille ja menimme vahingossa väärän talon ovelle (kartan mukaan talo oli oikea, numero mätsäsi, auto talon edessä oli oikean merkkinen, portin takana oli oikean rotuinen koira...) Oven avasi ystävällinen vanha setä, joka kutsui meidät ilahtuneena sisään kysymättä edes ensin, mitä asiaa meillä oli. Meinattiin jo astua kynnyksen yli, mutta sitten mainittiin, että tyttö tuli sen nimisen kaverin synttäreille, ja setä sanoi, että siinä tapauksessa onkin väärä talo... Että voikin olla ystävällisiä ihmisiä! No, onneksi selvisi ennen kuin oltiin kahvipöydässä saakka. Hiukan creepy, sanoi tyttö jälkikäteen. Kaverin talo ei ollut kaukana ja sukunimen perusteella setä tiesi neuvoa sinne reitin.

#4: Flaamin kieli sujuu taas kuin rasvattu. Saan arjessa nykyään todella vähän harjoitusta siihen, joten joskus se tökkii. Jatkuva uutisten seuraaminen näköjään auttaa jo muutamassa päivässä. Täytyy varmaan alkaa harrastaa sitä silloinkin kun mitään erityistä ei tapahdu. No, tämä ei nyt kuitenkaan ihan sopinut tähän hyvien asioiden listaan, kun se johti takaisin huonoihin asioihin. 

----

We have been following the news from mornings to evenings for the last couple of days... It got bit annoying when the foreign media began blaming the Belgian authorities. They do actually work very hard and are professional in what they do. The mentality concerning media is bit different here than in some other countries, because the authorities keep stuff to themselves at times in order not to endanger their projects. That, however, is certainly not a sign of "not-doing-a-thing." I get bit patriotic about it, but honestly, if it was so easy to predict and hinder the terrorist attacks, they would not have happened lately elsewhere either.

In spite of all bad news, here are couple of things that have made me smile this week.

#1: This antique bowl. I found it at a secondhand shop. While waiting for my turn to pay, it led into an interesting discussion with another treasure hunter... It's funny how old pieces connect people.

#2: Liquorice. I happened to find a bag of Dutch liquorice in a shop. Yes, I know, a silly little thing. However, all who love eating such stuff totally understand how a bag of candy can cheer one up.

#3: Friendly people. I brought my daughter to a birthday party to a wrong house. The house number, the brand of the car in front of the house and the dog behind the fence were matching. The elderly gentleman opened the door and friendly invited us in without ever asking why we rang his door bell. When he heard about the birthday party, he noticed that we were at the wrong house. The party was in the neighboring farm and he could tell us how to get there. Bit creepy, said my daughter and I totally agree, but isn't it amazing how friendly some people can be to total strangers.

#4: Flemish language. I don't get a lot of practice on a daily basis, so my Flemish gets bit rusty at times. I'm surprised that in just couple of days of listening to the news non-stop it is now back to normal again. But this is not really the right list to mention that because it leads back to the bad news. Sorry.   

My Belgium: It was supposed to be just one ordinary Tuesday

Vein tytön aamulla kouluun ja avasin tietokoneen. Sen jälkeen onkin päivä kulunut uutislähetystä seuratessa. Uskomatonta, mitä sitä voikaan sattua ihan yhtäkkiä! Ihan järkyttävä määrä uhreja, surevia omaisia ja loukkaantuneita. Silmitön väkivalta vetää hiljaiseksi, vaikka sitä osattiinkin odottaa viime viikolla tapahtuneiden pidätysten seurauksena. Viha tuottaa järjettömiä tekoja. < 3 Belgialle.

 

Meidän elämä on sen verran syrjässä keskustasta, eikä julkista liikennettä juuri tarvitse käyttää, joten emme itse olleet vaarassa. Päivän aikana kuitenkin selvisi, että muutama tuttu oli ollut lähempänä vaaraa, mutta nyt ilmeisesti kaikki ovat turvassa.

----

I brought our daughter to school this morning, made a cup of tea for myself and opened the computer. After that I have been just following the news. It is incredible what can happen so suddenly! Shocking amount of victims, mourning relatives and injured persons... Blind violence makes one speechless even in case it was to be expected after the sudden arrestations last week. Hatred causes terrible deeds. < 3 for my Belgium.

Just in case any of you got worried about us, I just want to say that we were not in danger. We live our life outside the city and don't even need to use public transportation on a regular basis. During the day it came out that couple of persons we know were closer to the danger, but by now we know that all of them are well. 

Daffodils

Pääsiäistä odotellessa muutama narsissi on kohdallaan. Nämä kukat ovatkin tuoksuvia! Muuten ei pääsiäiskoristeluita ole edes aloitettu. Täytyy alkaa pian varmaankin keksimään jotakin, ettei jää ihan viime tippaan. Pääsiäinen on minusta jotenkin hankala koristeltava. Joinakin vuosina tulee joku idea ihan helposti mieleen, joskus taas joutuu oikein miettimään. Tänä vuonna kuitenkin meille tulee pääsiäisvieraita, joten he tuovat tunnelmaa ihan parhaiten oli niitä koristeita tai ei. :) 

----   

I bought couple of daffodils because they belong to the Easter season. I was quite surprised that they have such a strong fragrance! Otherwise we have not yet decorated for Easter at all. I think we better begin soon or otherwise we'll miss the whole thing. I always find it bit difficult to decorate for Easter. However, this time it's nothing to worry. We'll namely have a house full of wonderful guests! They'll bring so much joy that the decoration will be totally a secondary thing anyway. :)

Can butter look so cute?

Viime lauantaista tulikin ihan huippupäivä! Ehdittiin lopulta kirpparillekin ja siellä oli astiaviikko meneillään. Hyllyt täynnä ihania astioita! Löysin ihan ihanan voirasian. Harmi, ettei tätä tulppanikuviota löytynyt enempää. Olisin varmasti ostanut lautasia, kuppeja, kulhoja, tarjoilulautasia, ihan mitä vaan. Mutta nyt on tämä voirasia. Löysin muutakin, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Maanantaina tapahtui töissä sellaista, mitä ei ole tapahtunut vielä ikinä... Laittelin tietokonetta paikalleen ennen luentojen alkua ja huomasin, että kun aamulla vilkaisin luentomatskuja, olinkin unohtanut kaikki muistiinpanoni ruokapöydälle kotiin... Parin sekunnin ajan ajattelin, että ei voi olla totta! Tuollasia juttuja tapahtuu yleensä vain painajaisissa, mitä joskus näen elokuussa ennen lukuvuoden alkua! :) Onneksi oli niin aikainen aamu, että mies ei vielä ollut ehtinyt lähteä viemään tyttöä kouluun, joten hän ehti napata matskut mukaansa töihin tullessaan. Alkuun päästiin ihan hyvin pelkkien powerpointien kanssa, mutta aina on kivempi, jos on kaikki tarvittava käsillä. Nyt vaan täytyy toivoa, ettei tämä tuota ensi elokussa lisää painajaisia. ;)   

----

Saturday turned out to be quite a wonderful day! We even managed to stop at the secondhand shop in the afternoon. They had organized a special sale! There were beautiful old cups, plates, etc... all over the place! I found few cute things. Among them was this butter dish. I wish there had been plates with this print! I would have bought anything with a green tulip on it...  

What about my Monday morning then? I arrived in the classroom and set up my computer & co. Then I reached out for my bag and noticed that I had forgotten my lecture file at home. For a few seconds I thought this is just not happening! That seems more like a nightmare material for August before the academic year begins, but I never knew it can happen in real life, too! :) Fortunately it was so early in the morning that my husband had not yet taken our daughter to school, so he could bring the notes when he arrived at work bit later. We got well started with the lectures by using the powerpoint slides, but it always feels better to have everything at hand. Now I just hope that my end of the holiday nightmares don't get worse. ;) 

Exams, colouring books and great friends

Tytöllä on koeviikko meneillään. Kaksi kahden tunnin koetta joka aamupäivä. Jos ehtii valmiiksi ennen kuin aika on lopussa, niin olisi kuulema kiva värittää aikuisten värityskirjaa rentoutukseksi. Minua ei tietysti kovin kauaa tarvitse innostaa ostamaan mitään askartelutarvikkeihin liittyvää... Ostinkin siten saman tien kaksi. Osittain siitä syystä, että en ollut varma kumpi olisi kivempi, osittain siksi, että voisin itsekin hiukan väritellä. ;) Toisessa oli kuvia, joiden tausta oli musta, toisessa taas hauskoja sanontoja erilaisilla kuviotaustoilla. Molemmat olivat kuulema hyviä ja kaverikin oli heti whatsappissä pyytänyt, että saisi värittää jotakin maanantaina. :) Olikin hyvä, että satuin ostamaan kaksi kirjaa, kun eihän kokeen jälkeen saa liikkua omalta paikalta mihinkään, joten yhden kirjan värittäminen yhdessä ei olisi onnistunutkaan. Värittely on kyllä hauskaa ja rentouttavaa. Kiva, että tyttö innostui siitä. Olin jo monta kertaa katsellut erilaisia värityskirjoja kaupoissa, mutta en ollut viitsinyt ostaa niitä nurkkiin pyörimään, kun aiemmin ei tuntunut olevan kiinnostusta niihin ollenkaan. Hauskaa hommaa yhdessä tehtäväksi. 

----

Our daughter has an exam week at school again with two two-hour tests each morning. If one gets ready before time is finished, one can do something what does not distract others, like reading a book, drawing or something like that. Last week she told me that an adult colouring book would be a great way to relax after taking an exam. Well, I must admit I don't need a lot of encouragement for buying anything craft-related... I bought immediately two books. Partly because I was not sure which one she'd like better, partly because I thought that I could colour some pictures, too. ;) One book has pictures with black backgrounds, the other one has aphorisms. She liked both and immediately whatsapped to her friends about it. One of them replied asking whether she may also colour one page on Monday. Of course she may! I was happy that I ended up buying two books. The kids must namely remain seated after taking the exam, so sharing one book would not have worked out at all. I'm glad our daughter rediscovered her interest to colouring. I had seen many cute adult coloring books since they have been sold in the shops, but never bought one because she just never seemed interested in them and there's always enough stuff lingering around at home anyway... But now, colouring it is. What a fun way of spending time together!

A spring basket

Kori löytyi helposti ja kukat myös! Kassalla tosin sanoivat, että olisin saanut vielä neljä orvokintaimea lisää samaan hintaan. Joskus on hintalaput niin, että ei ihan tieto kulje asiakkalle asti... Tarjouslaput nimittäin olivat toisella hyllyllä, jossa orvokit eivät olleet talven kestäviä. Ei tässä varmaan enää kovin kylmä ehdi tulla, mutta kyllä täälläkin vielä maaliskuussa ja oikeastaan huhtikuun puoliväliin asti voi öisin olla aika viileää. Viime viikollakin oli pari kylmää yötä... No, kassalla lopulta sanoivat, että kaikki orvokit olisivat olleet tarjouksessa. En siinä viitsinyt sitten enää lähteä juoksemaan. Kassalla on noloa olla se ärsyttävä tyyppi, joka hidastuttaa jonoa. Samalla kun istutin kukat, siirsin parvekehuonekalutkin toiseen asentoon, niin että kukat pääsevät vähän paremmin näkyviin. Lakaisin lattiankin, mutta se tarvitsee taas kloriittipesua... Kostean talven ja ilmansaasteiden vuoksi en kyllä ikinä itse valitsisi täällä vaaleita laattoja ulkotilaan. Nyt on kuitenkin ainakin kukkia katseltavana keittiön ikkunasta.

Laitoin kukkien mukaan edellisvuonna koristelemiani munia. Etsin vanhaa postausta niistä ja olin ihan varma, että olin tehnyt ne viime pääsiäiseksi. Viime vuosi oli opiskelujen kanssa niin kiireinen, että tuntuu, että se vain katosi muistista. Minun täytyy varmaan lukea kaikki postaukset läpi niin palautuu mieleen, mitä tapahtui. ;)

----

The basket was easy to find and so were flowers, too! They told me when we were paying that I could have got 10 violets for the price of six. Sometimes the price signs are not helping the customers. Anyway, I decided not to go back to get more and just paid what I had chosen, because I find it embarrassing to be the one who slows down others... After planting the flowers I moved the terrace furniture around to be able to better see the flowers from the kitchen window. I even swept the floor, but it really needs bleaching... With these humid winters and polluted air I would rather go for darker tiles outside. Well, now I can forget the dirty tiles and just focus on the flowers right in front of the kitchen window. :)

I added some of the painted easter eggs from two years ago to the flower basket. It took awhile to find the post where I had made them, because I was sure it was just last spring! I guess the 2015 was just so busy that many things seem to have been wiped out of my memory. I should probably go and read all the blog posts I wrote to refresh the memories. ;) 

It's gonna be a good day...

Muutama aamiaiskuva pitkästä aikaa heti tähän aamun alkuun. Rauhallinen aamupala on kyllä ihan paras alku lauantaille! Täksi päiväksi on monta suunnitelmaa. Opiskeluihin on ollut liian vähän aikaa vielä maaliskuussakin, joten lukemista on ainakin saatava muutama tunti mahdutettua tähän päivään. Siivousta, pyykin pesua ja silitystä tietysti myös, niitähän ei voi lauantaina välttää. Mutta mukavin osuus suunnitelmaa on istuttaa kevätkukat. Katsoin jo valmiiksi sopivan korin ja ajatus on jo valmiina, joten ei kun tuumasta toimeen iltapäivällä. No, ensin kori- ja kukkakaupan kautta, mutta kuitenkin. Voisko lauantaipäiviä pidentää jotenkin??? Muutamasta ylimääräisestä tunnista ei olisi mitään haittaa. Ai niin, lautasliinat on muuten Ikean kesän uutuuksista. Nuo oli ihan parhaita,  täytyy hamstrata niitä muutama paketti ensi kerran käydessä ennen kuin ne myydään loppuun jo ennen kuin kesä edes ehtii alkaa!

----

I took couple of photos at the breakfast table this morning. A nice breakfast is the very best beginning for a good Saturday! We have quite a bit of plans for today. I have had too little time for my studies in the last weeks, so I better fit in couple of hours of reading. Then there's cleaning, dusting, washing and ironing... one just can't avoid those chores on Saturdays! The nicest part of the plan is to plant the spring flowers for the terrace. I already have an idea for how I hope it will look like. I hope I can manage to get the basket and the flowers after having bought the groceries. Would it not be possible to have few extra hours on every Saturday??? I'm sure I'm not the only one who could benefit of it. Oh, the napkins are from Ikea's new summer collection. I found them the prettiest, which makes me think that I probably have to buy several packages next time I go there, because their seasonal stuff gets always sold out before the actual season has even had time to properly begin...

Sweet, sweeter, the sweetest

Suklaakakku tuli kyllä tarpeeseen! Nyt on kyllä muuten ollut sen verran tekemistä, että tänään on ollut hyvä parissa välissä napata kakunpala... ;) Ihan mukavia työjuttuja tälläkin viikolla, mutta päivän tunnit eivät vaan ole meinanneet riittää ihan kaikkeen. Nyt onneksi näyttää, että olen kaikkien kurssien matskujen kanssa sopivassa kohdassa lähestyvän pääsiäisloman suhteen. 

Ai niin, mun uutena vuotena päättämä kehitysprojekti on hyvällä mallilla. Varmaan mainitsinkin silloin, että varsinaisen lupauksen sijaan, päätin opetella erästä taitoa, jossa olen mielestäni aika paljon huonompi kuin pitäisi. Nyt muutaman kuukauden jälkeen alan jo oman arvioini mukaan olla kohtuullista keskitasoa. Aika hyvät mahdollisuudet siis saavuttaa tavoite vuoden loppuun menessä. Olen oikeasti aika innoissani tästä jutusta, koska tämän tietyn taidon heikkous on ollut minulle pitkään sellainen lievästi kuormittava asia. Loppujen lopuksi aika vähällä sitä näköjään pystyy vaikuttamaan asioihin, kun vaan konkreettisesti päättää, mitä haluaa ja miten sen aikoo käytännössä toteuttaa. Pienen pohtimisen jälkeen sain arkeen ujutettua useamman harjoitustilanteen viikossa aika helposti. Tein sen vielä niin ovelasti itselleni (heh), että harjoitustilanteet ovat sellaisia, että ne jo palkitsevat luonnostaan. Ei siis tarvitse vain kärvistellä lopputulosta odottaessa. 

----

This week a chocolate cake has been quite essential! There has been so much to do, that today it has been wonderful to be able to get a piece of cake (and another) in between... ;) Working stuff has been fine, but it just seems that I could have used few more extra hours in my days. It makes me happy that I have managed to cover enough material in all courses so far.

By the way, my personal development project I started at the New Year has been successful. I think I mentioned that instead of promising anything, I decided to practice a certain skill, which I felt needed improvement. Now after couple of months I already feel much better about it. I have not reached my goal yet, but I see that I'm progressing faster than I had expected. The chances to reach the goal by the end of the year seem quite good. I'm guite exited about it! I'm also surprised how easy it is to begin improving in something once you have first decided a concrete goal what you hope to reach. The second thing was to figure out a method what makes it possible. Once I was thinking about it in concrete terms I quickly noticed that I can quite naturally include several moments of practice to any regular week. I thought there is a danger that I might loose my courage, so I figured out how the moments of practice might itself be rewarding. That way it's not only the end result that makes me happy, but alredy the process itself feels good.

A weekend: Tulips, socks and art

En olisi osannut kuvitella, että näistä tulppaaneista tulikin tällaisia! Uskomattomat sävyt! Aamulla löytyi yksi terälehti matolta ja pakkohan siinä oli sitten kaivaa kamera esiin...

----

I could not have imagined that these tulips could turn out like this! Incredible colours! One petal had fallen off and I had to reach out for my camera this morning...

 

Ihana ystävä lähetti minulle tammikuussa paketin, mikä kiersi varmaankin puoli Eurooppaa ennen kuin saapui perille... Ehdittiin viestitellä monta kertaa sitä odotellessa ja usko paketin perille tulemiseen meinasi jo mennä. Koitin kyllä olla antamasta periksi, koska tiesin, että sisältö olisi ihan mahtava. Harmitti jo ajatuskin, että jotakin olisi sattunut sille matkalla. Lopulta se kuitenkin tuli perille. Sisältä löytyi nämä ihanat sukat! Ne istuvat jalkaan ihan täydellisesti ja kuvio on todella kaunis. (Kiitos ja halaus!)

----

A lovely friend sent me a parcel in January. Apparently it travelled all across the continent (quite likely several times) because it took weeks to arrive in our mailbox... Meanwhile we emailed several times and both almost lost our faith in its arrival. Finally, however, it showed up intact and tidy. Inside I found these socks! They fit perfectly and look so beautiful! (Thank you and a BIG hug!)  

 

Tyttö oli tänä viikonloppuna nuorten leirillä, joten me saatiin suunnitella itsellemme ihan mitä tahansa. Suunnistimme kaupungille taidemuseoon. Viimeisestä museoreissusta onkin aikaa, kun tyttö on nykyään niin vastahakoinen lähtemään sellaisiin juttuihin mukaan... täytyy toivoa, että hän innostuu myöhemmin uudestaan. (Aika klassista varmaan, ettei teinit ryntäile museoihin ihan vapaaehtoisesti. Kun hän oli pieni, museot meni sujuvasti, kun antoi vain kynän ja vihon käteen ja käski piirrellä hienoimmat taideteokset talteen, laskea montako eläintä jossakin kuvassa on, kuka on kiivennyt korkeimmalle... mitä asiaa teoksista milloinkin tuli mieleen. Siinä ehti itse katsoa kaiken rauhassa, kun tyttö etsi jotakin tiettyä asiaa samasta kuvasta.) Tänä viikonloppuna huomattiin siis tilaisuutemme tulleen ja päätettiin jo etukäteen, että suunnaksi otetaan taidemuseo. Kiva kierros se olikin. Tuo "old masters" osio on meidän suosikki, mutta on siellä paljon muutakin, jos tykkää enemmän muunlaisesta taiteesta. Pysyvän näyttelyn lisäksi oli muutama muukin juttu. Kevään kohokohta oli piirrustuskokoelma "From Floris to Rubens." Ne olivat yksityishenkilön lainaamia, eikä niitä ole aiemmin näytetty yleisölle. Yhdessä huoneessa taas oli mielenkiintoinen näyttely Gao Xingjian musteella tehdyistä teoksista. Niistä muutama oli aika vaikuttava. 

----

Our daughter went to a youth camp this weekend, so we could plan for ourselves whatever we liked to. Lately she has not been interested in any museums. (I don't know any other teens either who would voluntarily plan museum visits... When our daughter was younger we used to give her a notice book and pen and ask her to sketch her favorite pictures, count animals, find the person who has climbed highest... whatever came to our mind about the pictures. While she was busy drawing, counting and searching whatever we asked, we had plenty of time to study the paintings. Those days are obvioulsy gone by now, but we hope she rediscovers her interest in museums later again.) This weekend we noticed that our chance had come and decided to head towards the art museum in the city. We chose our favorite part of the museum, namely the Old Masters. Besides the permanent collection there were couple of temporary exhibitions as well. One highlight of the season is the exhibition "From Floris to Rubens." The drawings come from a private collection and have not been displayed publicly before now. In one room there was also an interesting exhibition of the ink paintings by Gao Xinjian. I was quite impressed by two of his paintings.

That nose in our memories

Huomasin, että murtunut nenä -postausta on viime aikoina klikattu useampaan kertaan. En nyt käynyt vanhoja postauksia läpi, mutta kerroin varmaan silloin, kun asia oli ajankohtainen, että nenä piti sitten lopulta kuitenkin leikata. Kaikki meni hyvin ja leikannut spesialisti oli todella taitava. Hän oli itsekin innoissaan lopputuloksesta. Ja siitä, että sai koottua itselleen harvinaista opetusmateriaalia. Lasten nenät eivät kuulema yleensä murru kovin helposti, joten tästä tuli hyvä case study koulutettaville. Jälkikäteen olemme kyllä monesti ajatelleet, miten hyvä oli, että silloin sattui niin asiantunteva spesialisti kohdalle. Tuntuu hurjalta ajatella, että jos kahta ensimmäistä lääkäriä oltaisiin uskottu, niin tilanne olisi tänään aika toinen. Murtuma ei nimittäin tarkemmin katsottuna ollutkaan symmetrinen ja kasvaessa se olisi tullut näkyviin. Kosmeettinen puoli on tietysti terveyteen verrattuna toisarvoista, mutta kasvot on kuitenkin sen verran keskeinen juttu, että leikkaus oli oikea päätös, jotta nenä saatiin hoidettua eikä siitä tullut jatkuvasti harmittavaa keskusteluteemaa. Nyt se tulee puheeksi lähinnä vain silloin, kun puhe kääntyy Prinssi Williamin ja Katen häihin, joita juhlittiin leikkauspäivänä. Se taas on mukava asia muistettavaksi.

----

I noticed this morning that the old broken nose-post has been read several times lately. I did not go through all posts that relate to that one, but I think I told at that time that finally the operation was necessary. Everything went fine and the operating specialist was really to recommend! He was very happy about the end result himself, too. (Besides, he could not quite conceal his joy about the rare source material he could collect from the case for teaching. Apparently children do not break their noses very easily, so it was for him once-in-a-lifetime kind of chance.) Afterwards we have often felt very thankful that we got referred to him, because the first two doctors that we had consulted thought that nothing needs to be done. However, this specialist noticed that the nose had actually not been broken symmetrically and had to be fixed. Had it not been done, the growth would have been less predictable and obviously there would have likely developed some problems inside as well. The cosmetic side is obviously secondary to actual health matters, but yet honestly, one's face is such a central thing that we have never regretted to have taken the decision to fix it. A happy thing that keeps confirming our decision is that it has never since been a regular topic of conversation. Except for one reason. Prince William and Kate got married on the day of operation. That is a sweet thing to remember.         

Living abroad: Language(s)

Vieraat kielet ja kielitaito on kaksijakoinen juttu. Olennaista arjen sujuvuuden kannalta, mutta joskus aika väsyttävää. Meillä on päivittäin neljä kieltä käytössä. Useimmiten niistä kaikista on tietysti iloa varsinkin siinä, että kielten kautta pystyy ymmärtämään kulttuureja ja ihmisten ajatusrakenteita syvemmin, mutta joskus väsyneenä tulee mieleen, että olispas aika unelma saada käyttää pelkästään omaa äidinkieltä aamusta iltaan. Siihen unelmaan minulla kuuluu se, että osaisin kaiken 100% varmuudella, taivuttaisin kaikki sanat automaattisesti oikein, ja kirjoittaessani riittäisi vähän vähempi editointi. Ei se nyt varmaan tosielämässä ihan niin menisi, enkä varmaan olisi kovin pitkään siihen edes tyytyväinenkään, mutta joskus sitä tarvitsee ainakin ajatuksen tasolla sellaisen täydellisen tilan, että voi hiukan lepuutella hermojaan. Se on kiva juttu, että ihminen pystyy ajattelemaan sekä olemassa olevaa, että myös kuvitteellista "todellisuutta." Joskus sellaisesta "olemattomastakin" voi olla ihmeellisen paljon iloa. ;)  

---- 

It has been quite a while that I wrote anything about living abroad. Knowledge of foreign languages is one of those things that is obviously totally vital, but at the same time it can be a bit of an annoyance here and there. We use four languages daily. Mostly I feel happy and thankful about all of them. Especially because languages are a key for understanding different cultures and patterns of thinking. However, there are times when I feel so tired about constantly switching from one language to another and making some of my regular mistakes, that I begin to dream about a situation where I could get along by speaking my mother tongue only. In that world of imagination I know everything with 100% certainty, I conjugate each and every word perfectly, and when I write something I don't need to edit it multiple times. Well, I know. That's just how it all works in my thoughts. Besides, I'm not even sure I'd be happy for long run if my life was that way. However, sometimes one just needs an escape. An ideal situation that fixes all annoying problems at once. In those moments it's wonderful that human beings are able to think not only what actually exists but also what could exist. It's incredible how much joy imagination can bring. ;) 

Why can I not...?

Äskettäin oli yhden ystävän kanssa juttua vertailemisesta. Siitä, miten helposti me naiset ainakin ihmettelemme ja syyllistämme itseämme siitä, ettemme pysty samaan kuin joku toinen. Jonkun koti näyttää aina olevan täydellinen, mutta itsellä on jo puolivälissä viikkoa pulleat villakoirat nurkissa. Joku toinen pystyy tekemään töitä yötä myöten, mutta itse tarvitsee enemmän unta. Joku näyttää elävän pelkilla porkkanoilla, mutta itse tarvitsee ainakin sen yhden suklaakeksin kahvin kanssa iltapäivällä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella on ajatuksia asioista, mihin olisi mukava kyetä. Ne omat toiveet ovatkin usein niitä asioita, mistä helpoiten syyllistyy, kun näkee jonkun toisen olevan juuri niissä asioissa tehokkaampi. Jatkuva vertailu kuitenkin syö voimia, koska siitä syntyy nopeasti sellainen syyllisyyden ja voimattomuuden tunteen kehä, mikä ruokkii itseään.          

Teoriassahan se on helppo ymmärtää, että jokaisella muullakin on "oma ristinsä kannettavana," että ei kenenkään elämä ole koko aikaa mitään huippuliitoa, eikä kukaan pysty priorisoimaan kaikkea... Mutta silti se vaatii hiukan työtä, että pystyy lopettamaan itsensä vertaamisen muihin. Minua on auttanut, kun olen joskus ihan paperille kirjoittanut, mitkä asiat ovat oikeasti minulle itselleni tärkeitä. Listata voi vaikka 3-5 asiaa, mitkä tuntuvat tällä hetkellä tärkeimmiltä. Niillä toisilla nimittäin, jotka pystyvät muihin asioihin, saattaa olla ihan erilainen ajatus siitä, mitä he oikeasti arvostavat elämässä, tai mitä kohti he pyrkivät. Minulle esimerkiksi perhe on todella tärkeä asia. Se tarkoittaa arkikäytännössä vaikka sitä, että toivon, että me pystymme päivittäin syömään iltaruoka yhdessä. Jollekin toiselle taas joku harrastus voi olla yhdessä syömistä tärkeämpi, joten ei minun kannata sitä harmitella, että en "ehdi" harrastaa sitä, mitä joku muu näyttää ehtivän. Saattaisin ehtiä minäkin, jos se olisi minulle yhtä tärkeää. Kannattaa siis oppia arvostamaan omaa tärkeysjärjestystään ja sen mukaan toimimista sen verran, ettei heti ala epäillä itseään, omaa jaksamistaan ja omia kykyjään, kun kuulee muiden tekevän toisella tavalla. 

Listaa tehdessään tai päivittäessään, saattaa tietysti joskus huomata, että ne itselle tärkeimmät asiat ja arjen toiminnot ovat ristiriidassa keskenään. Silloin varmaankin kannattaa miettiä, miten saisi arjen järjestettyä niin, että se kuvastaisi paremmin tärkeysjärjestystä. Elämä on nimittäin tyytyväisempää, kun kokee sen peilaavan niitä asioita, mitä pitää tärkeinä. 

----

Some time ago my friend and I discussed about how easily we women compare ourselves to others. How quickly do we blame ourselves for not managing to do everything that others do? Somebody's home is always super tidy, while dust seems to spread in my place like plague. Somebody can live on carrots, while I desperately need that piece of cookie with my afternoon coffee. Someobody can work until mid-night, while I need to go early to bed. The list could go on and on. We all have things we admire in others and would like to do, too, if just time allowed, if we had more energy, and if... The point is that usually they are those good things we admire that cause us feeling incompetent. Thus, it's quite clear that the habit of comparison makes us feel inadquate and powerless. It's a vicious cycle that keeps going by feeding itself. 

It's easy in theory to remind ourselves that everybody has their own cross, nobody's life is perfect all the time and nobody can prioritize everything. In practice though, stopping to compare ourselves to others demands some conscious mental work. I have found it helpful at times to write down my personal priorities. What are those 3-5 things that are currently most important things in my life? Those others who manage to do this and that else may have completely different priorities in their lives. For me e.g. family is a big priority. That means in practice that I like all of us to eat a dinner together every evening. It does not need to be anybody else's priority, but it is mine and I plan my days so that it works out as well as possible. If there was something else that I thought more important, I'd find time for it by choosing that thing over this one. I believe that when it comes to comparing ourselves to others, it's crucial to be conscious of one's own priorities and learn not to look down on them. Otherwise one begins quickly to doubt oneself, one's own abilities and possibilities just by hearing that others do things differently. 

Of course it might happen that one notices that daily activities do not correspond to the list of priorities. In that case it's good to be critical and modify the activities so that they at least largely reflect te priorities. Making conscious practical choices based on one's values makes life happier.