Ulkomailla asuminen: Koulujuttua 2 - Living abroad: School stuff 2

Kerroin jo hiukan meidän kokemuksista kouluvalintojen suhteen edellisessä ulkomailla asuminen-postauksessa. Vielä hiukan lisää koulupäivistä ja -tekemisistä. Täällä kaikkien koulupäivät (2,5v-17v) ovat suurin piirtein saman pituisia. Aamuisin koulut alkavat n. 8:30 ja iltapäivisin lopetetaan n. 15:30. Keskiviikkoisin koulu loppuu koko maassa hiukan 12 jälkeen. Tarhaikäisille tietysti opetustuokiot ja leikkihetket vuorottelevat päivän mittaan, mutta kaikkien on kuitenkin opittava istumaan ja kuuntelemaan opetusta aika pienestä alkaen. Ala-asteen alussa on jo sitten ihan normaalia, että päivä koostuu pelkistä opetustunneista. Yläasteella taas on heti alusta asti jo ihan lukiotyylistä opiskelu. 

Kurinpito on aika tiukkaa ja opettajan komentoja totellaan. Opettajat saavat korottaa ääntään ja nuhdella oppilaita suorin sanoin. Palautteen ei odoteta olevan pelkästään positiivista tai edes rohkaisevaksi muotoiltua. Hyvä puoli siinä on ehdottomasti se, että opettajia kunnioitetaan ja totellaan, joten opettajalla on luokka hyvin hallinnassa. Muuten taas ainakin osan palautteesta voisi pyrkiä muotoilemaan rakentavastikin. Toisaalta lapset kyllä tottuvat opettajiinsa ja sellaiseen puhetyliin. Opettajat myös vaihtuvat jo tarhasta asti vuosittain, joten jos joskus kemiat eivät osu parhaiten kohdalleen, niin jo seuraavana vuonna asiat voivat olla ihan toisin.

Ala-asteella kotitehtäviin kuluu yleensä puolesta tunnista tuntiin. Yläasteella taas on ihan normaalia, että iltaisin menee kaksikin tuntia tehtävien tekemiseen ja sisältöjen opettelemiseen. Täällä äidinkieli ja matematiikka vievät ala-asteella suurimman osan ajasta. Harrastuksiin liittyvät aineet, kuten musiikki ja kuvaamataito riippuvat useimmiten opettajan omasta kiinnostuksesta, eikä niitä pidetä niin tärkeinä, että niihin käytettäisiin viikottain säännöllisesti aikaa. Yläasteella pääaineita ovat edelleen matematiikka, äidinkieli, ranska ja latina (valinnainen). Muut aineet kuten biologia, maantieto, uskonto, jne. on mitoitettu selvästi tuntimääriltään pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Vaativin aine täällä on matematiikka. Siinä edetään ihan käsittämättömän nopeasti ja laskutoimitukset ovat todella monimutkaisia jo alaluokilta asti. Useamman vuoden tarkkailtuani minusta tuntuu, että nopea eteneminen perustuu siihen, että lapsille neuvotaan tapoja yksinkertaistaa laskutoimitukset erilaisilla "välilaskuilla." Siten vaikeatkin asiat muuttuvat konkreettisemmaksi, mikä ilmeisesti mahdollistaa niiden ymmärtämisen hiukan aikaisemmin kuin muuten voisi odottaa. 

Koulumatkoja ei yleensä kuljeta yksin, ellei kävely- tai pyöräilymatka ole poikkeuksellisen lyhyt. Koulut järjestävät bussireittejä, mutta varsinkin ala-asteella melkein kaikki kuljettavat lapset itse. Eväitä tarvitaan kahdelle välipalalle ja lounaalle. Joissakin kouluissa voi tilata lounaalla keiton tai kolmen ruokalajin lämpimän aterian maksua vastaan. Eiköhän tässä tullut suurin osa olennaisista koulujutuista? 

Erilaiset systeemit, rakenteet ja tavat ovat kieltämättä vaatineet hiukan totuttelua vuosien aikana, joskin nyt jo tietysti kaikki tuntuu ihan kotoisalle. Toisista vanhemmista on ollut paljon apua käytännön asioissa, heistä olen aina kovin kiitollinen! Olemme myös aina käyttäneet kaikki "vanhempainvartit," jne. hyväksemme. Vaikka ne eivät ole aina olleet edes suorastaan tarpeellisia muuten, mutta ne ovat aina auttaneet luomaan luottamusta puolin ja toisin. Lapsi kannattaa saada "näkymään" luokassa positiivisesti, joten senkin vuoksi vanhempien on hyvä panostaa opettajien tapaamisiin aina uudestaan tarkistaen, täytyykö jotakin asiaa harjoitella lisää, onko sanavarasto kunnossa paikallisiin lapsiin verrattuna, vaikuttaako lapsi tyytyväiseltä luokassa, sujuuko sosiaalinen puoli saumattomasti... Ne voivat tuntua turhilta kysymyksiltä, mutta ne ovat suora viesti opettajalle, että kotona panostetaan lapsen menestykseen ja kouluasiat otetaan tosissaan. Ulkomaalaisena varsinkin kannattaa aina pyrkiä siihen, että tapaamisen jälkeen opettaja on vakuuttunut siitä, että koulu on vanhemmille ensisijainen asia. Samalla voi aina pyytää opettajaa huomioimaan, jos on jotakin mihin toivoo apua jne. Tietenkään opettaja ei voi kaikkia pyyntöjä toteuttaa, mutta jos opettaja tietää, mitkä tilanteet aiheuttavat lapselle stressiä, niin yleensä jo se auttaa asioissa hiukan eteenpäin. Positiivista palautetta ei myöskään kannata säästellä. Vaikka tavat ovat erilaisia, kannattaa yrittää huomata ne kaikki hyvät ja toimivat asiat.   

Ai niin, tuo valokuva on talven kuvisprojekti surrealistinen puu, mikä piti toteuttaa kokonaan kotona. Hienohan siitä tuli, mutta sen kanssa toivoin monta kertaa, että opettaja olisi teettänyt monen tunnin työn ja hurjan tarvikemäärän vaatineen tehtävän koulupäivän aikana! Siitä tuli vielä mieleen, että ala-asteen jälkeen kaikki materiaalit ja koulutarvikkeet kirjoista lähtien maksetaan itse. Koulutarvikeshoppailu elokuussa on aina täysi painajainen, mutta se on sitten toinen tarina.

 

----   

I already told you about our experiences about choosing a school. In this post I would like to share some practical and daily school issues. Here in Belgium the school days are for all children (2,5-17 yeras) the same length (8:30-15:30). Wednesday is always a short day as the schools end already at 12. Before the primary school teaching and playing sessions are interwoven, but after that the school days are structured for the large part only with the academic benefits in mind. Discipline is quite a bit harder than what I was used to as a child in Finland. The teachers are allowed to raise their voice and give feedback without necessarlily having to formulate it positively. The good thing is that the teachers are respected and they do have the class in control all the time. That contributes to saftety and also helps kids to do their best with the work at hand. It seems to me also that the kids also get used to the way how the teachers talk, so it does not seem to be a problem for too long. Besides, the teachers change every year, so in case one would not get well along with somebody, the next year is a new chance. 

In the primary school the daily homework takes usually something between 30-60min. In the secondary school two hours is not exaggerated at all. Dutch and Math, those are the subjects that take most of the hours in the schedule in the primary school. The "hobby" subjects such as music, art or sport, are usually not scheduled much time. In the seondary school then the main subjects are Dutch, Math, French and Latin (optional). The other subjects such as geography, biology & co. are taught, but they are clearly of a secondary importance. Math is the most demanding subject. The kids are taught really complicated material rather early and the pace of advancing is amazing! I am not a mathematician myself, but having observed it for several years now, I have come to conclusion that they teach lots of "between steps" that help to make the abstract issues more concrete. That way the kids are able to advance faster than they actually otherwise could. 

Usually the children are brought and picked up by the parents. Only those kids who have very short distance to school can walk or bicycle by themselves. Many schools also organize bus routes. The food policy is usually three sacklunches per day meaning two snacks and a lunch. Some schools also provide warm lunches against extra payment.

It has taken time for us to get used to a different system and ways of doing things, but for several years already we have felt very much at home. Other parents have been very helpful in the process. We have also done our best to use all the opportunities we have had to meet with teachers. Those have been good moments to build up trust on both sides. We have felt that it is important to make the child positively "visible" in the classroom. For that reason it has been important for us to always check with teachers whether anything needs to be practiced at home, whether social situations work well, whether the vocabulary is at the appropriate level in comparison to the local kids... All those questions are helpful not only for academics, but also to show to the teachers that we as parents are actively interested in the school work. When you are a foreigner, you should not take it for granted that teachers automatically know that you are. Those moments also give always an opportunity to chat about other things in order to create a personal relationship and also ask for help if there is any need. It's obvious that the teachers can't respond to all requests, but often already knowing about the problem the teacher can do something to smoothen the situation a bit. Here one has to watch out though and pay lots of attention to the culture and ways of talking. One has to make sure that the requests are always heard positively and not as a critique, because you certainly do not want to be thought of as "that one demanding foreigner whose not happy with the system..." We have also always given lots of positive feedback in everything we have been happy about. Though many things are different and even bit scary at first, we have often been happily surprised by how well the educational system works here. 

You probably wonder about the photo above. The "surrealist tree" was a school art project for this winter. It was done completely at home! It turned out wonderful, but I wished many times that the teacher would have taken time to do it in the class instead. Oh, that reminded me that after the primary school, all the material from books to craft items must be paid by the parents. Shopping for school items in August is always a night mare, but that's another story.