Ajattelin jatkaa tuota Ulkomailla asuminen -teemaa hiukan. (Muut postaukset löytyvät selaamalla "ulkomailla asuminen" tagin alta.) Jokaiselle vanhemmalle lasten koulutus on ensisijainen kysymys ulkomaille muutettaessa. Asiaa monimutkaistaa se, että kaikissa maissa ei ole tasalaatuista koulusysteemiä. Periaatteessa tietysti täälläkin on opetushallituksen ohjeet ja tavoitteet, mutta paikalliset ns. julkiset koulut 2,5-17-vuotialle on järjestetty kolmen eri tahon puolesta. (Tämä nyt siis flaaminkieliseltä alueelta, ranskankielisillä on omat järjestelynsä.) On katolilaisia kouluja, kaupunkien omia kouluja ja ns. "yhteiskuntakouluja." Suurimmat erot tulevat siitä, että rahoitussysteemit ja arvopohjat ovat hiukan erilaisia. Mututuntumalla sanoisin, että katolilaisissa kouluissa on yleensä parempi taloustilanne, mikä näkyy rakennusten kunnossa ja varustetasossa. Selvästi siis enemmän yksityistä tukea valtion antaman tuen lisäksi. Kristilliset arvot ovat yleisellä tasolla aina läsnä. Se on tietysti myös syy, miksi osa valitsee lapsilleen tarkoituksella kaupungin koulun tai yhteiskuntakoulun. Niissä arvopohja on täysin humanistinen, mutta kuitenkin uskontotunteja tarjotaan lapsille laidasta laitaan perheiden uskonnon mukaan. Talouspuoli on usein hiukan hankala, koska jostakin syystä lahjoitukset eivät taida virrata samalla tavalla kuin katolilaisiin kouluihin. Ammattitaitoisia opettajia on yleensä riittävästi kaikissa kouluissa, mutta koulujen tilat, varusteet ja ylimääräiset materiaalit voivat olla huonossa jamassa. Yleensä vanhempien toimikunta näkeekin aika paljon vaivaa kerätäkseen lisävaroja esim. tietokoneiden ostoon, leikkikentän kunnostamiseen, jne.
Koulun valinta on hyvin joustava asia. Ei siis välttämättä ole mitenkään tyypillistä laittaa lasta lähimpään mahdolliseen kouluun. Yleensä vanhemmat kiertävätkin aina valintaa tehdessään useamman koulun. Minua hämäsi ensin todella paljon juuri tilojen kunto. Muutaman paikan jälkeen kuitenkin huomasin, että paljon tärkeämpää on selvittää, minkälaiset kasvatustavoitteet ja -metodit koulussa on. Täytyy vain kysellä kaikkea mahdollista rehtorilta ja opettajilta, ja koittaa kartoittaa, minkälaisia asioita pidetään tärkeinä ja miten missäkin tilanteissa toimitaan... ja lukea hiukan vastausten rivienkin välistä, että huomaa minkälainen vaikutelma tapaamisesta jää. Erot ovat niin uskomattomia, että sitä on vaikea kuvailla. Joissakin kouluissa on ihan selvät systeemit mietittynä kaikkeen mahdolliseen ja toisissa taas opettaja saattaa häkeltyä täysin jostakin asiasta, minkä olettaisi olevan ihan perusjuttua arjen pyörityksen suhteen. Siitä voi sitten tietysti vetää muutaman johtopäätöksen.
Hiukan kannattaa kiinnittää huomiota myös prosenttimääriin. Tämä on itsekin ulkomaalaisena hiukan huono juttu sanoa ääneen, mutta muistan yhden tarhan, mitä käytiin joskus katsomassa ja rehtori kertoi, että heillä on 80% äidinkielenään muita kuin flaamia puhuvia lapsia. Se koulu oli sillä vastauksella pois meidän listalta, koska sellainen jako tarkoittaa kieliongelmien vuoksi opetuksen tason selvää laskua. Eräs opettajista pahoitteli sitä itse, kun kyselimme opetusmetodeista jne, että hän joutuu usein joustamaan sen takia, että saisi kaikki pysymään mukana, koska lapset eivät puhu koulukieltä kotona eikä vanhemmat pysty auttaman kouluasioissa. (Täällä kotitehtävistä ei todellakaan joka päivä selviä ilman vanhempien apua.) Opetuksen tason laskiessa taas moni muukin asia monimutkaistuu ja sosiaaliset ongelmat voivat muuttua aika häiritseväksi. Ongelma siis ei ole ulkomaalaisuus itsessään vaan se, että osa maahanmuuttajista ei pysty tukemaan lasten koulunkäyntiä tarvittavalla tavalla. Lapsille on tietysti lisäopetusta tarjolla, mutta aina sekään ei riitä ratkaisemaan kaikkia hankaluuksia, jos suhdeluku on tosiaan täysin vinksallaan. Itse ajattelen, että maahanmuuttajien integrointi onnistuisi muutenkin paremmin, jos ei syntyisi paikottaista "kasautumista" missään muodossa asuinalueiden tai koulujen suhteen. Minusta sellainen ghettoutuminen on täysi este integraatiolle, koska silloin maahanmuuttajille ei ole luonnollisesti edes tarjolla muita kontakteja kuin toisia maahanmuuttajia. Siitä kysymyksestä ollaan kuitenkin niin montaa mieltä, että parempi varmaan jättää se keskustelu politiikoille. ;)
----
I thought to continue my Living abroad series. You can find the other Living abroad posts under the tag called in Finnish "ulkomailla asuminen." For parents children's schooling is one of the primary issues when moving abroad. In many countries the schools do not necessarily all provide the same opportunities for learning. There are obviously clear guidelines from the government for each age level in Belgium, but yet the schools differ quite a bit as to how those goals are reached and what methods are used to get there. (My experiences are only from the Flemish speaking regions.) There are three different public school systems for kids from 2,5 to 17 years of age. The first is governed by the Catholic church, the second by the local authorities and the third system works, if I have understood correctly, under the provincial authorities. The Catholic schools have emphasis on general Christian values, while the other two emphasize humanism. The private financial support seems to flow better in the Catholic system, so those schools usually have better buildings and are equipped better.
Choosing a school is always quite a project... It is by no means obvious to anybody to put a child automatically to the closest school down the street. Usually one does quite a bit of research in advance and then visits schools to be able to get a picture. Interviewing directors and teachers is the most helpful thing to do. At first I was schocked about the conditions of the buildings, but learned soon that those had nothing to do with the things that are truly important. There are namely huge differences between the schools when it comes to teaching methods and atmosphere they promote. We have seen schools where we got clear answers to all our questions, and others where the answers clearly revealed that nope, those were not the ones to consider...
I know this sounds silly to say when one is foreigner herself, too, but we have learned that it's important to look for a school that has not too large concentration of kids speaking other mother tongues. I remember one particular school where the director told that 80% of the kids speak something else than the school language at home. While that can be otherwise immensely enriching, in the classroom the teacher apologized that it makes her constantly lower the level of teaching, because the kids have difficulties to follow and the parents are frequently unable to help their children with their school work. Beyond the academic problems, such issues also cause easily also social challenges. The problem is not "being a foreigner" but not being able to help the kids properly due to language or educational background. (Here it's practically impossible for the kids to succeed at school without ever needing the help of the parents for homework and exam preparation.) Obviously, there is always a possibility for extra lessons & co., but if the proportions are so completely out of order, it becomes quite difficult for teachers to keep up to the standards. Personally I don't think it's wise anyway to cluster the immigrants at certain living areas, or schools in this case, when thinking about integration. If the entire community one can belong to is an immigrant community, one should not be surprised that the proper integration does not happen, but I guess that's something for the politicians... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti