Blogisteilla on tapana valikoida blogiin tulevat kuvat aika tarkasti. Hyvästä syystä tietysti, kun eihän siinä mitään rentouttavaa olisikaan katsella kenenkään sotkuja. No, joskus tietysti voi auttaa, noin niinkuin vertaistuen muodossa, jos näkee, että ihan kaikilla ei ole pyykit ripustettu värejä sommitellen, tai pölyt on sattumoisin pyyhitty vain siltä tasolta, missä valokuvataan... Ehkä pitäisikin aina ottaa laajakulmakuva ja sitten vasta tarkentaa yksityiskohtiin. No, ei vaiskaan, bloggaamisesta menisi kaikki rentoutusvaikutus sekä lukijoille, että myös blogistille, jos tänne ei voisi valita vain niitä kuvia, mitkä oikeasti tuottavat silmäniloa. Itselleni ainakin ehdottomasti suurin nautinto bloggamisessa on se, että pystyy tuottamaan jotakin esteettistä ja ilahduttavaa.
Tässä tulee nyt kuitenkin ihan rehellistä sotkua kerrakseen ihan alusta loppuun saakka! Tein sunnuntaina elämäni ensimmäistä kertaa tiramisua. Jostakin syystä aina kuvittelin, että se on melkein mysteerijuttu saada vaahto pysymään kuohkeana, mutta nyt huomasin, että sehän käy paljon helpommin kuin olin ajatellut. Googlasin reseptejä, ja päätin luottaa tähän Fanni&Kaneli reseptiin. Siinä oli useampi kommentti perässä, ja kaikki, jotka olivat kokeilleet reseptiä, vaikuttivat tyytyväisiltä. Turvallinen valinta siis. Jouduin hiukan suurentamaan reseptiä, kun en ollut varma, minkä verran syöjiä tulisi paikalle, joten tein sen viidellä kananmunalla ja kaksinkertaisella määrällä espressoa, vaikka keksimäärä säilyikin samana. Mittasuhteiden logiikka vaahdon suhteen (1 muna, 1rkl sokeria, 100g mascarponea) oli niin helppo, että seuraavan kerran selviän varmasti ulkomuistin varassa.
Projekti oli paljon sotkuisempaa, kuin olin osannut odottaa. Siinä levisi raastettu suklaa, taikinavaahto ja lopulta vielä kaakaojauheetkin hiukan sinne sun tänne. Lopputulos oli kuitenkin kaiken sen sotkun arvoinen, vaikka vielä valmiista kulhollisesta ja lautaseltakin estetiikka oli aika kaukana. Näin jälkiviisana todeten, siistimpiä paloja saa, jos tekee tiramisun neliskulmaiseen astiaan ja leikkaa palat veitsellä. Mutta meillä oli niin hyvää seuraa, ja kaikilla sen verran hyvä ruokahalu tiramisun suhteen, että ketään ei haitannut, vaikka lautasille lusikoitiinkin aikamoista mössöä. Pelattiin vielä herkuttelun päälle kierros Aliastakin, mikä oli tytölle varsinkin ihan huippujuttu. Täällä ei kovin usein saa kokoon kunnollisia tiimejä sitä peliä varten, joten heti tilaisuuden tullen se on ensimmäinen toive toteutettavaksi. Varokaa vaan, jos satutte lähimaisemiin. Saatatte joutua pelaamaan tekin. Sitä peliä voin kyllä suositella lahjaksi ulkosuomalaisille lapsille. Sanavarasto kertautuu ja kehittyy nopeasti sekä selittäessä, että arvaillessa.
----
Usually bloggers prefer to be quite selective in their usage of photos. I so agree with that, because who in the world would like to entertain oneself by looking at messy spots in somebody else's house!?! Sometimes of course it might be encouraging to see that not everybody organizes their wet laundry according to the specific tones of color or dust gets sometimes wiped only from the table where the photos are taken. By encouraging I mean the terms of a peer support group or something like that... Other than that, I think I'd soon loose my entire interest in blogging if I was not allowed to select the pictures that bring joy to me and to others, too. The esthetics is finally the most pleasant thing in doing this.
Now to the actual topic seen in the pictures above. Making tiramisu was a messier project than I expected. I had always thought it's really difficult to make it fluffy, and therefore, never had had courage to make it. Now I found out that it's actually very easy. The only explicit complication was that you easily leave quite a trail of sticky stuff behind starting from separating egg whites and yolks, and finally even ending up with a mess on the plates. In retrospective a better choice would obviously be to go for a retangular dish rather than a round one, and cut the ready thing with a knife instead of using a spoon. But well, we had so good company for coffee on Sunday with such distinct appreciation for anything Italian that the mess involved didn't really bother anybody around the table. I followed this recipe, but sadly it is only in Finnish. It's a very basic though, so I am sure you can find another similar one in English. I loved the logic of explaining the proportions for multiplication of the recipe. One egg, 1Tsp sugar and 100g mascarpone. I think nothing can ever go wrong with such a simple rule of thumb. Easy to remember and easy to repeat... There will be lots of tiramisu in the future in this house.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti