Tällä viikolla sää tuntuu hiukan muuttuneen. Vaikka vieläkin on reilut 15 astetta lämmintä, ilmassa on jotenkin talvinen tuntu. Ei se vielä useampaan viikkoon oikeaksi talveksi muutu, mutta nyt on puista alkaneet lehdet putoilla, taivaalta tulee vettä, ja tuuleekin niin, että sisälläkin hiukan paleltaa aina välillä. Lämmitystä ei kuitenkaan vielä olla laitettu päälle, mutta sitä hetkeä kohti ollaan kyllä nyt vahvasti menossa. Nyt siis nopeasti nämä valokuvat tänne, ennenkuin kaikki nämäkin puut ovat ihan pelkkiä rankoja vain... :)
Mun lenkkimaastot ovat kyllä vailla vertaa. Tuossa ensimmäisessä valokuvassa on oikeassa laidassa maissia. Tykkään maissipelloista kovasti, koska ne antavat aina hauskasti rakennetta maisemaan. Lopulta ne ovat ihmistä korkeampia ja peittävät näkymän ihan täysin. Sitten kun maissi yhtäkkiä leikataan, voi taas ihmetellä vähän aikaa, miten avaralta kaikki tuntuukaan. Nuo maissipellot ovat minulle joka vuotinen ilon aihe. Se on sellainen oma maissimysteeri, kun alkusyksystä tuntee olonsa kotoisaksi ja jotenkin suojatuksi, kun maissi reunustaa tien laitaa. Loppusyksystä taas aina sitten ilahtuu, kun maissipelto on tyhjä ja näkeekin esteettä kauas. Hiukan kuin elämässäkin. On kausia, jolloin voi vain nauttia siitä, että näkee vain lähelle ja tuntee olonsa mukavalla tavalla suojatuksi. Sitten taas tarvitaan niitäkin hetkiä, jolloin näkee kauemmas, tiedostaa kokonaisuuden, ja voi myös unelmoida suuria. Molemmat kaudet kuuluvat elämään ja ovat yhtä tärkeitä. Lähelle katsomalla pystyy keskittymään olennaisimpaan ja kauas katsomalla voi ymmärtää itsensä osana isompaa kokonaisuutta.
----
This week the weather seems to be shifting toward a winter season. We still have around 15 Celsius degrees, but the air just feels different. No, there is no hope of any real winter during the next few weeks, but nevertheless, leaves have began falling and wind blows harder than during the summer. And sure, it rains more again. We have not yet needed to turn heating on at home, but that won't take long any more. I better show you these photos before all these trees will stand there without any leaves... :)
My walking paths are quite pretty, aren't they? I love the corn fields (the first photo), because they change the entire view once they are grown tall. Once the corn is harvested, the entire landscape changes and suddenly you wonder how far you can actually see. That's one of those things in nature that makes me happy every year. It's my personal corn mystery, feeling cosy and protected by the tall corn in the early fall and then happily surprised when open fields provide a new perspective. I like to think that it's bit like life. There are seasons when one can enjoy just seeing close and feel protected by the smallness of it all, but then one needs also moments to see further, to gain perspective and dream big. Both seasons are equally important and one can't have one without another. Only when one sees close enough, one is able to concentrate fully on the essential at hand. And only when one sees far enough, one can understand how one is connected to the big picture.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti