Sisustusjuttulinkki - A link to decoration articles

Viikonlopun iloksi linkkivinkki tanskalaisen TineK -tyylin ihailijoille. Kotisivuilla on osio, johon on laitettu muutama julkaistu lehtijuttu. Kuvia klikkamalla pääsee asiaan...

----

Today I have a link tip for those who admire Danish TineK -style. There is a section on the website, where you can find magazine articles that have been published in the recent years... 

Hevoset ja romut - Horses and junk

Lenkkikuvien seassa oli vielä tällaisetkin kaverukset iltavalaistuksessa... Suurin osa kuvista on ihan tärähtäneitä, kun valo ei meinannut riittää pikkukameralle ilman salamaa. Täällä on hevosia melkein joka toisella pellolla. On ne hienoja eläimiä, vaikka olenkin aina iloinen, että aita on välissä. ;-) 

Tänään oli osassa kaupunkia roskapäivä. Silloin saattaa löytää kamalien kasojen seasta hienojakin juttuja, kun ihmiset heittää kaikkea mahdollista menemään. Parista kasasta tien varrella katseli tänäänkin upeita juttuja, mutta en kehdannut pysähtyä tonkimaan... Tuli kyllä mieleen, että mitä varten sitä kenenkään ihmettelyistä välittäisi, mutta en kuitenkan saanut varsinaissuomalaisuuttani karisteltua ja jätin romukasat muiden kaiveltavaksi. Ajattelin ääneen, että voisin käydä kierrätyspaikasta kysymässä olisiko siellä vanhoja ovia, kun yhteen ideaan tarvitsisin sellaisen, mutta takapenkkiläinen vastasi samantien, ettei hän ainakaan missään tapauksessa tulisi sinne mukaan, koska se vasta outoa olisikin. Itse mielestäni maastoutuisin sinne helpommin, koska voisin samalla viedä korillisen paperia tai jotakin, jotta kukaan ei huomaisi, että itse asiassa olen hakemassa enkä tuomassa tavaraa... hehheh. Varmaan viimeistään huomenna, kun kaupungin roskakuskit ovat kiertäneet kierroksensa, kadun kovasti, etten kehdannut pysähtyä ottamaan talteen parhaita paloja.

----

I found still some photos of horses in the dusk... Most of them not quite sharp as there was not enough day light for the little camera. There are horses almost on every two fields. I find them gorgeous, but I am always happy to have a fence between them and myself. ;-)

There was a big trash day in some parts of the town today. You can sometimes find real treasures, because sometimes people throw really pretty pieces away as the trash day is the easiest way to get rid of all unwanted things. As I drove by I saw few wonderful pieces, but I was too embarrassed to stop and dig in...  Should one really bother what anybody thinks? No, one should not, but I did not get over it and pressed the gas pedal. I know that latest tomorrow when the trash guys have collected everything away, I will badly regret that I did not get out of the car and pick up the prettiest pieces.    

Iltakävely (+ Jeesuksen ihonväri) - Evening walk (+ Jesus' skin color)

Pari viikkoa sitten huomasin, että nyt on kyllä talvi tullut. Jos ei selviä lenkille ennen kello viittä, niin saa kyllä kävellä aika hämärässä. Onneksi pimeys ei kestä täällä monta kuukautta. Helmikuussa illat on jo taas valoisampia. Eikä oikeasti tästäkään paljon voi valittaa, kun kuitenkin saa kotiin tulla iltapäivisin vielä päivänvalossa, toisin kuin siellä pohjoisemmassa. Otin äskettäin kävelylenkin varrelta muutaman valokuvan. Lähdin kotoa, kun oli vielä valoisaa, mutta sitten ehti tulla hämärä, vaikken kovin kaukana käynytkään. Maisema on täällä aika rentouttava. Unohtuu ihan helposti, että kaupunkiin näkyy korkeammilta paikoilta hyvällä säällä melkein keskustaan asti. Ilma tuntuu raikkaalta ja muutenkin mieli lepää,kun tallaa pitkin peltoteitä ja lehmät, hevoset ja lampaat laiduntavat pellolla.

Hiukan sitä mielenrentoutusta varsinkin kaipailee joidenkin päivien päätteeksi. ;-) Jos olisitte olleet kärpäsenä katossa, niin teitä olisi naurattanut varmasti useampaan otteeseen. Luennoin kyllä mielestäni ihan asiaa, mutta joka ikisen kerran kun avasin keskustelun, poikkesimme aiheesta totaalisesti. Monikulttuurinen yhteisö yllättää aina välillä, kun koskaan ei voi tietää, miten asiat kenenkin mielessä yhdistyvät. 

Yksi juttu, mikä liippasi oikeata teemaa lopulta ihan läheltä, oli kysymys Jeesuksen ihonväristä. Oltiin juuri puhuttu kirkolliskokouksen päätöksestä sallia kuvien käyttö jumalanpalveluksessa 700-luvulla. Sitä kommentoiden eräs opiskelijoista sanoi, että uskonnollinen taide on yksi syistä, miksi jotkut afrikkalaiset kokevat kristinuskon olevan tarkoitettu vain eurooppalaisille. Jeesushan maalataan aina kohtalaisen valkoihoiseksi. Siitä tuli lopulta aika mielenkiintoinen juttu. Pohdintaa uskonnollisesta taiteesta, mielikuvituksen roolista tulkinnassa, ripaus kolonialismin muistoja ja lopuksi vielä hiukan lähetystyön historiaa ja sen haastetta sopeuttaa sanoma paikalliseen kulttuuriin... Harmitti kuulla, että myös afrikkalaiset taiteilijatkin edelleen maalaisivat Jeesuksen valkoiseksi. Täytyy varmaan vielä koittaa hiukan tutkia asiaa. Toivoisin nimittäin, että muunkin väristä taidetta on jo ehditty tekemään, koska asiasta on kuitenkin ollut jonkin verran (teologistakin) keskustelua.

Lisäys P.S. Kuvia löytyi ihan kiitettävästi, kuten arvelinkin. Siinä onkin hyvä johdanto seuraavalle tunnille. Jatkoa vielä sen verran, että värillä sinänsä ei ole väliä, mutta valinta kertoo mielestäni jotakin samaistumisesta, koska taidehan nimenomaan ammentaa mielikuvista.

----

Winter has really arrived. If one does not take a walk before 5 o'clock in the afternoon, one gets to walk in the dark... I am not complaining though, because fortunately the dark season is very short here in comparison to the Nordic countries. I took few photos of an evening walk some days ago. I left home when it was still light, but though I did not even go too far away, the dusk came before I got back home. Anyway, I do love the countryside views. It's so relaxing and it makes one forget completely that the city is so near.

Relaxation would be needed in some evenings. ;-) If you had been listening today, you would have laughed couple of times! I was trying to stick to the subjects while lecturing, but every single time I opened a class discussion, we got distracted from our themes... A multicultural community surprises sometimes, because you can never know in advance in what sort of frames of references new material gets attached to. 

One question, that actually ended up coming rather close to the actual topic, was 'What color of skin did Jesus have?' We had just talked about the dispute about the usage of icons in the worship of the church and the council decision to approve it during the 8th century. Then one of the students mentioned that religious art is one of the things why many Africans still feel that Christianity is meant for the Europeans only. Jesus is always pictured having rather white skin. It turned out to be quite an interesting thought, when looked at from the point of views of the role of imagination in the religious art in general, colonialism, and finally also the history of Christian mission and the challenge to adapt the message to the local culture... I was really sad to hear that even the African artists still continue to paint Jesus white. I might need to do some research on this though, because it seems to me strange if more color has really not been used until today, because that topic has been discussed quite a bit already.

PS. added few minutes later: As I expected, I found loads of great works of art and got a good introduction for the next lecture. The color itself does not really matter. What I think matters though, is the idea of identification that is partly portrayed by the choice of colors.  

Talvea? - Winter time?

Muutama viikko sitten turkoosi sai kyytiä ja nyt on olohuoneella talvisempi ilme. Muutaman tyynynpäällisen vaihto ja tavaroiden järjestely pöydällä riitti muutokseen... Löysin kaapin perukoilta vanhan Pentikin samettisen tyynynpäällisen. Tuli mieleen, että kovin paljon Pentikin tyyli ei tunnu vuosien aikana muuttuvan. ;-) Muuten sitten viime vuotiset, ruskeat villakangastyynyt. Oksa maljakkoon ja paljon kynttilöitä tarjottimelle. Siinä se winter look sitten onkin! Ai niin, vaihdoin taulun myös, se kun sopii syksyisempään tunnelmaan niin hyvin. Se on ollut muutaman vuoden kellarissa odottelemassa ja nyt sille tuli taas tilausta.

On muuten ihanaa, että on perjantai-ilta! Takana on monin tavoin hyvä (ja työntäyteinen) viikko, mutta harmaita hiuksia tuli varmasti ainakin kymmenen lisää. Perjantai-iltapäivän iloksi huomasin tänään, että lopputuloksesta (tai siis taas tästä välivaiheesta, mikä nyt on työn alla) tulee kuin tuleekin ihan kunnollinen. Siihen kohtaan olikin sitten hyvä lopettaa, pinota muistilappuset järjestykseen, tulostaa puolivalmis teksti paperille ja ottaa muutama valokuva, kun vielä oli pieni hetki edes sitä talvisen harmaata valoa jäljellä.     

Rentoa perjantai-iltaa! 

----

Few weeks ago I changed cushion covers in the living room. Bit more wintery look now with minimal effort... I had everything that was needed in my linen cupboard from the last years, so this was really an easy fix. Then I just added a branch with red berries and lots of candles on a tray... Oh yes, I did change the picture on the wall, but that was also just a matter of looking through the basement downstairs. I have had this painting for few years in the storage waiting for inspiration...

I am so glad it's Friday evening! This week was just fine in many ways, but I think I got some more gray hair though. Finally in the end of the day, I noticed that the end result of the project I am currently working on will actually turn out quite well. That was a good moment to gather all the notes into an organized pile, print out the half ready text for developing and editing it further, and then take few photos before the day light faded.

Enjoy the Friday night!     

DIY joulutalli: osa 1 - DIY Christmas manger: Part 1

 

Tässä reilun viikon takainen tee-se-itse juttu. Meillä on jouluisin aina tapana laittaa joulutalli. Vanha on ollut käytössä monta vuotta, joten tänä vuonna päätettiin tehdä uusi. Tähän saatiin yhdistettyä pienemmän askartelijan materiaalitoive sanomalehtipaperin liisteröinnistä ja itse sain kokeilla paria muuta juttua samalla. Kierros kellarissa tuotti tulosta. Kierrätystä taas parhaimmillaan. Mukaan otettiin kuitulevyn pala, josta nakerrettiin puukon ja pikkusahan avulla sopivan kokoinen epätasareunainen pala. Lisäksi tuollainen lastuista tehty iänikuinen hedelmäkori, josta otettiin kantokahva varovasti irti. Otettiin myös 40cm pituinen pätkä puutikkua, josta toinen pää veistettiin teräväksi. Kanaverkon puutteessa tarvittiin paksua ja ohutta rautalankaa. (Kanaverkkoa mun on kyllä ehdottomasti ostettava varastoon, sillä olisi saanut nopeasti tämän vaiheen tehtyä ja monta muutakin pikkujuttua siitä saisi...) Työkaluiksi pieni saha, kunnon puukko, pihdit ja nitoja. 

Ihan ensimmäiseksi piirettiin ideaa sen verran paperille, että oltiin molemmat selvillä siitä, mihin pyritään. Päässä olevat visiot on aina parasta varmistaa paperille, jos on yhteistyöstä kyse, eikö? Ideana oli tehdä korista eläinten talli ja siihen viereen suuri kallioluola Marialle, Joosefille ja Jeesus-lapselle.

Ensin kiinnitettiin nitojan avulla hedelmäkori kyljelleen alustaan. Sen jälkeen tehtiin siksak-viritelmä paksummasta rautalangasta. Sen alareunat kiinnitettiin myös nitojalla alustaan. Seuraavaksi koverrettiin alustaan pieni kolo, jotta saatiin puutikun terävä pää alustaan kiinni. Sitten alettiin kietoa ohuemmasta rautalangasta kanaverkkomaista tukirakennetta. Siinä kohtaa toimivinta oli leikata rautalangasta vajaan puolen metrin pituisia pätkiä, koska muuten kieputtelu uhkasi mennä liian hankalaksi. Alustaan osuvat kohdat nidottiin taas kiinni. Puutikun ympärille laitettiin hiukan myös rautalankaa, jotta se varmasti pysyy suorassa. Rautalankojen loppupäät on hyvä puristaa pihdeillä, jotta seuraavasta vaiheesta ei tule liian paljon haavoja käsiin... En tainnut vielä sanoa, että puutikku on tähteä varten. Korin ja "verkon" yhdistymiskohdista kiepautettiin rautalanka korin koloista. Niitit eivät pysy ihan täydellisesti kiinni, joten tässä tarvittiin kaksi käsiparia alusta loppuun saakka, mutta niittaaminen on tarpeellista seuraavaa vaihetta varten, eli vaikkei se olekaan mikään pettämätön takuu tukevuudesta, se antaa kuitenkin tarpeeksi pitoa tässä kohtaa.

Kun rakenneluuranko oli valmis, tyttö pääsi liisteröimään. Muutama sanomalehti kapeiksi suikaleiksi ja siitä vaan ristiin rastiin peitettä kallioluolalle sisä- ja ulkopuolelle. Alusta tietysti myös piti peittää samalla tyylillä. Pienet kumpareetkin onnistuivat, kun myttäsi kevyesti isomman palan paperia ja liisteröi mytyn kiinni suikaleilla. Jos haluaa oikein paksun kallion, kannattaa kuivatella liisteröintikerroksia välillä. Tyttö teki sen vaiheen yhdellä kerralla, mutta meillä menikin melkein viikko, ennen kuin se oli kokonaan kuivanut. Liisterivaiheesta ei ole valokuvia, mutta näytän maalatun lopputuloksen myöhemmin. Maalaushommat hoidettiin nimittäin eilen, enkä muistanut ollenkaan, että välivaiheen kuvat olivat ottamatta...    

----

We always set up a Christmas manger at home. We used our last one for so many years that this time we decided to make a new one. The plan in short was to use a little basket for a stable and make a big cave for Mary, Joseph and the baby. We used stuff that we found in the basement, so recycling at its best once again... 

We used stapler to attach the basket to the base, then folded the thicker wire to make a rough structure for the cave. That was attached with the stapler to the base, too. Then we used a thinner wire to make a net in between using the stapler where the wire came close to the base. (If we had had chicken wire, this part of the process would have been totally quick and easy.) The stapling is not super solid solution, but the point here is that it still keeps all the parts in their place. In the end they will be attached properly so, no worries on that account. The 40cm long wood stick was sharpened with a knife from one end. We carved a little whole for it in the base and attached it upright. It will hold the star in the end. 

Once the frame was ready, my daughter used stripes of news paper and wallpapering clue to make the walls of the cave and cover the base. That was a messy part, but she had wished to try that technique for some time, so it was now a perfect fit for this project. :-) I don't have pictures from that stage of the project, but it's rather easy. Just lay the paper stripes so that they keep crossing each other and use plenty of clue, so that they are properly soaked. Continue until you are happy with the end result and all the wire is properly covered. Well, if you like to have the walls really thick, you better let it dry for few days in between the layers. My daughter did it all at once and it took almost a week to make sure everything is completely dry. I'll show you the end result another time...

Vanhat herkut - An old delicacy

Tyttö ehdotti isänpäivä kakuksi toscapiirakkaa. Se on sellainen vanha herkku, mikä aina välillä unohtuu moneksi vuodeksi ihan kokonaan, mutta aina kun sitä sattuu leipomaan siitä innostuu uudelleen... ;-) En tiedä, mistä ohje on peräisin, mutta tässä se tulee.

Pellillinen toscapiirakkaa (irtopohjavuokaan menee puolikas määrä)

Taikina:

 

6 munaa

3dl sokeria

6dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

150g sulatettua margariinia

1,5dm maitoa  

> Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseosta, margariinia ja maitoa vuorotellen muna-sokerivaahtoon kevyesti vatkaten. Paista 200 asteessa, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa.

Kuorrutus:

150g margariinia

3/4dl vehnäjauhoa

3dl sokeria

reilu 1dl maitoa

150 mantelilastuja

> Sulata margariini kattilassa ja ota kattila pois liedeltä. Lisää jauhot, sokeri ja maito. Sekoita tasaiseksi. Lisää mantelilastut ja sekoita kevyesti. Lisää kuuman kakun päälle nopeasti levittäen ja työnnä kakku vielä uudestaan uunin yläosaan (225 astetta) hetkeksi, jotta kuorrutus karamellisoituu ja pinta muuttuu kullanruskeaksi.

---

On Fathers' Day we baked an almond pie. It's an old recipe with loads of sugar and butter. That's why the taste is so good! 

Patsas myynnissä - A statue

Löysin äskettäin ihanan Maria-patsaan! Mutta kuten arvelinkin se ei oikein istu meille. Se näyttää juuri niin kauniilta kuin ajattelinkin, mutta katolilaisessa maassa tuntuu jotenkin väärältä pitää tällaisia koristeita esillä. Niillä kun yleensä on ihmisten mielessä muukin merkitys, joten ihan pelkkä koristearvo on hiukan alentava selitykseksi... En ole ikinä tarjonnut mitään myytäväksi täällä blogissa, mutta tämä patsas on sen verran kaunis, että jos se löytäisi paremman kodin, niin voisin siitä luopua. (Jos joku teistä on kiinnostunut, niin voin laittaa paremmat kuvat sähköpostissa, jotta kunto näkyy tarkemmin.)   

----

I found lately this beautiful statue! But like I suspected already while buying it, I can't really keep it. It looks as lovely as I thought it would, but in this Catholic country, it feels quite unfitting to use such pieces for decoration. The statues like this have a religious meaning in the minds of the people, so it is not a neutral pretty piece...  

Ihana kauppa - The cutest shop

Zavel/Sablon on yksi mun suosikkikohdista keskustassa. Se on sellainen pieni aukio, jossa on muutaman kerran viikossa antiikkitori. Siellä on muutamia kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja sen sellaista. Kaupoista suurin osa ei ehkä ole ihan mun kukkarolle, mutta aukio on tosi viehättävä. Lauantai-iltana huomattiin, että siellähän on myös Comptoir de Famille -liike. Räpsin kännykällä muutaman kuvan makupalaksi. Tuollainen rautasohva tyynyineen olisi täydellinen meidän keittiöön!
 

----

Zavel/Sablon is one of my favorite spots in the city center. It's a rather small square with an antique market couple of times a week. There are few shops, cafe's, restaurants and such. On Saturday we found there a shop called Comptoir de Famille. I took few photos with my mobile phone. The iron couch with loads of cushions would be a perfect fit for our kitchen!

Postikortteja Brysselistä - Postcards from Brussels

Brysselin keskustaan ei kyllästy ikinä. Hassua siinä on, että päivänvalossa ja iltavalaistuksessa tuntuu kuin olisi kaksi erilaista kaupunkia. Tunnelma muuttuu heti, kun pimeys laskeutuu. Lauantaina satoi melkein koko illan, mutta yhtäkaikki, kaupunki on aina yhtä ihana. Sateessa on jopa oma viehätyksensä, kun valot heijastuvat jopa mukulakivikatujenkin pinnasta. 

Päästiin kahdestaan kaupungille, kun tyttö oli kutsuttu yökylään. Syötiin vakkariherkkuja, joten ei tarvinnut edes selailla ruokalistaa ennen tilaamista. Tutut tarjoilijat, ystävällinen palvelu ja takuuvarmasti herkullinen ruoka. Ja oltiin maailman parasta seuraa toisillemme. Mitä sitä muuta voisi toivoa? ;-) 

----

I never get bored with the center of Brussels. It's funny, but during the day light and in the dark, it seems like it was two different cities. The atmosphere changes immediately when the evening falls. It was raining in the Saturday evening, but then even the cobble stone streets reflect the lights... 

It was just the two of us on Saturday evening, because our daughter had been invited to stay at her friend's place. We ate in our favorite place and did not even need to look through the menu before deciding what to order. We had the best food, and we were the best company for each other. What else could you hope for? ;-)    

Saappaat - Boots

Puoliksi tärähtäneitä kuvia näin sadepäivän iloksi... Oli taas sellainen viikko, ettei blogia ehtinyt paljon edes ajatella. Normaalit työkuviot, hallituksen palaverit sun muut, ja lopuksi vielä yhden väittäriluvun korjausta. Se oli sitten sellainen juttu, että kahteen sivuun upposi kaksi päivää. Kirjoitin siitä alustavaa versiota kesäkuussa ja nyt huomasin, että yhdessä kappaleessa olin tulkinnut lähdettä väärin. Siinä tuli sitten uudelleen kirjoitettavaa, mutta onneksi huomasin sen itse. Ja varsinkin jo tässä vaiheessa. (En edes halua kuvitella, miten se virhe olisi kostautunut myöhemmin.)   

Eilen hain isänpäivälahjan miehelleni, ja ajattelin samalla, että kokeilenpas vielä muutamat saappaat, jos sattuisin lopultakin löytämään sopivat. (Siihen mennessä sovitussaldo oli varmasti viidenkymmenen kenkäparin luokkaa vähintäänkin.) Taas sama ongelma joka paikassa, että varteen mahtuisi säären lisäksi kokonainen tai puolikas toinenkin. Muistin, että Zarassa on myös kenkiä. Aikuisten osastolla ei ollut, mitään sopivaa, joten katsoin vielä lastenosastonkin kengät, koska joskus koot riittävät aikuisellekin. Bongasin nämä nahkaiset+mokkaset puolipitkät saappaat. Ja kävelin tyytyväisenä kassalle. Varsi ei ole ihan istuva, mutta se lienee tarkoituskin, koska mokka varmaankin hieman pehmenee käytössä ja alkaa toivottavasti laskeutua hiukan "ryttyyn." Myyjä ehdotti, että säärystimet sopisivat hienosti. Luulen, että seuraavalla kerralla aloitan etsimisen heti suoraan Zaran lastenosastolta... Nämä ovat ihan täyttä nahkaa (paitsi sisällä joku pieni osa on tekstiiliä), mutta laatu ei tietysti ihan vastaa kunnon kenkäkaupan laatua. Mutta en valita, koska hinta oli vain kolmannes siitä, mitä tikkujalkainen joutuisi kenkäkaupassa pulittamaan... 

Muistin kuitenkin ostaa sen isänpäivälahjankin. Iltapäivällä juhlitaan, kunhan mies palaa naapurikaupungista saarnareissulta ja tyttö kotiutuu yökylästä. Omalle isällenikin paketti ja kortti ehtivät ajoissa perille. On niin kiitollinen mieli omasta isästä ja turvallisesta lapsuuskodista, ja samalla myös miehestä, joka suoriutuu omasta isyydestään myös ihan huippuarvosanoin. Joskus kuuntelen vaivihkaa tytön ja miehen juttuja. Oletteko huomanneet, että iskälle kerrotaan ihan eri asiat ja ihan eri tavallakin kuin äidille? 

Seuraavaksi hiukan kaupunkikuvia, toivottavasti ihan pian...

---

A brief version in English: 

I had quite a week. Not much blogging due to the work, board meetings and studies. I found a mistake in my paper, so it took me few days to fix it. I am glad however, that I found it myself and already now. "Somebody else" or "later" would have been worse options. In comparison to those, two days work was probably easy-peasy. 

I finally found boots. How I wish every year that I had thicker legs! I know, I sound pathetic. But if you had to try on at least 50 pairs of boots with no success and then end up looking for some in the children department, you would sympathize with me. 

  

More next time. I'll have some nice pics from yesterday evening in the city...

Harmaita sävyjä - Gray tones

Tänään on ihan harmaata sekä sisällä, että ulkona. Lopulta olisi päätettävä, miten kaikki valmiit taulut kannattaisi ripustaa... Tuli mieleen, että photoshophan saattaisi auttaa hiukan sijoitteluongelmassa. Ehkä teen niin kuin piirsin. Ikkunoiden väliin alle tulisi siis se paspisvalokuvataulu ja sen päälle kultakehyksinen ovaalin muotoinen peili. Mustan hyllyn päälle tulisi se kangaspohjainen nuppineulaviritelmätaulu seinään ja sen eteen perhepotretti, mutta sitä ei tarvitse kiinnittää, koska sen kehykset ovat niin leveät, että se pysyy tukevasti pystyssa muutenkin ja ehkä sitten antaisi hiukan syvyysvaikutelmaakin... Sitten pitäisi vielä rohkaistua lyömään naulat seinään. Se on syy miksi ripusteluun kuluu helposti muutamakin vuosi. Minusta tuntuu, että aina kun saan jonkun paikalleen, keksin jotakin muuta ja harmittelen mokomaa naulaa. Ehkä nyt photoshopin avulla kaikki on toisin? 

---

Today it looks totally gray both inside and outside the house. Finally it is time to decide how the pictures should be hanged to the wall. I figured that some Photoshop-ing might be helpful. Perhaps I do it like I drew it? Between the windows: oval shaped mirror and below the passe-partout frame I showed you last week. Above the shelf: the big black frame with the pinned photo, and on the top of the shelf: the little family portrait as it always was there. It has a wide frame so it stands solidly anyway and perhaps it also helps to maintain a feeling of depth... Now I need to get my courage together to use the hammer and nails. Perhaps it works this time without regrets, thanks to the Photoshop?