Totta ja satua

Olen monesti kertonut, että meidän työpaikka on aika idyllinen. Remontin tarvetta on tietysti ihan toivottoman paljon, mutta tykkään päärakennuksesta tosi, tosi paljon. Alueella on aikoinaan ollut vanha linna ja nykyinen päärakennus on linnan hevostalli. Siihen on tietysti tehty kaikenlaisia (hyviä ja huonoja) korjauksia sisällä ja ulkona vuosikymmenten aikana, mutta punavalkoisen ja harmaan yhdistelmä on aina yhtä raikas. En koskaan unohda  sitä, kun vuosia sitten tulin ensimmäistä kertaa lentokentältä ihan sumuisen harmaana päivänä ja kun taksi pysähtyi, seisoin yhtäkkiä sadunomaisesta sumusta nousseen vitivalkoisen rakennuksen edessä. Ehkä se johtui osittain siitä epätodellisen näköisestä sumusäästä ja kaikesta uudesta, mikä edessä odotti. Joka tapauksessa se oli sellainen hetki, mitä en unohda ikinä.    

Ja sitten vielä kuva siitä mosaiikkilattiasta, joka talkoolaiset huhtikuussa korjasivat. Siitä tuli tasainen ja muutenkin entistä ehompi. Se kestänee nyt taas useamman sukupolven kulkemisen...

I am sure I have told you several times that I work in a rather idyllic place. There is a huge need for refurbishing though, but I am always in love with the main building we are used to call by a grand French name "Chateau." In the old days there used to be a castle in the area, but that no longer exists. Our main building used to be a horse stable next to the castle. It has been fixed both inside and outside in various occasions during the decades, but the facade colored in the mixture of white, red and gray looks always so fresh to me. I will never forget the day I first arrived from the airport many years ago. The fog was thick and looking somehow unreal, as it sometimes does here in Belgium. When the taxi suddenly stopped in the front of the chateau, it seemed to me as if a dazzling white building just suddenly appeared from nowhere in the middle of the thick fog. It was like a fairy tale experience. 

The last photo is the mosaic floor the workers were able to fix. It's now smooth and pretty again. I am sure several generations can walk over it before anybody needs to work on it again...