Muutamat aiemmin valmistuneista opiskelijoista ideoivat yhteisen tapaamisen. Ajatuksena oli sellainen "virkistyspäivien" tyylinen kokoontuminen. Mainonta ei oikein toiminut täysin, mutta aloitus oli hyvä. Tarkoituksena on tehdä kokoontumisista vuosittaisia ja kehittää konseptia ajan kanssa."Virkistyspäivä"-idean taustalla oli se, että monissa Euroopan maissa seurakuntien työntekijöille ei ole tarjolla minkäänlaista tukiverkostoa. Pastorin arkinen työ voi usein olla raskasta, jos ei ole toimivaa työtiimiä ympärillä ja kuormittua voi sen vuoksi, että itselle ei ole minkäänlaista tukea tarjolla. Ihmisten kohtaaminen, mikä on työn perusidea, on varmasti kaikista kuormittavin osuus. Jo pelkän elämänkirjon kohtaaminen päivittäin laidasta laitaan voi olla raskasta, mutta lisäksi siihen tulee se, että pastorin puoleen käännytään useimmiten vaikeuksissa. Iloiset perhetapahtumat, joihin osallistumisella on yleensä voimaannuttava vaikutus, ovat yleensä vain pieni osuus kokonaisuudesta. Tunnelmasta päivien aikana huomasi, että tapahtumalle on todellakin tilausta.
Yhteisten tilaisuuksien lisäksi lauantaina järjestettiin seminaareja, joista osallistujat saivat valita itselleen tarpeellisimmat. Yksi seminaari oli naisten kokemuksista seurakuntatyössä, toinen seurakuntatyön arkihaasteista ja kolmas väsymyksestä ja loppuunpalamisesta. Veljeni oli kutsuttu yhdeksi seminaaripuhujaksi, joten saimme samalla pitää häntä vieraanamme. Oli oikein mukava viikonloppu yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti