Lahjaksi saamani ihana atsalea saa nyt kuvastaa kevättä täällä kylmän keskellä. Sitä katsellessa tulee tunne, että on jossakin ihan muualla. Kukkiva varrellinen kasvi tuntuu nimittäin kuuluvan ihan toisille leveysasteille tässä vaiheessa vuotta. Katsoin nyt varmuuden vuoksi oikein ohjeista, että pitää välttää suoraa auringonpaistetta ja vetoa. Kastella täytyy kaksi kertaa viikossa upottamalla purkki kahdeksi minuutiksi veteen ja sen jälkeen antaa ylimääräisen veden valua kymmenen minuuttia ennen koristeruukkuun laittamista. Jos ei sen kummempaa tarvita, niin voisi olettaa, että onnistuminen ei ole ihan mahdotonta.
Työpaikalla oli mukava aamu tänään. Työasioiden lomassa juttelin muutamien opiskelijoiden kanssa. Ne on kyllä fiksua väkeä. Sitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun kuulee pohdittavan kaikenlaisia ajatuksia. Jollakin tapaa jutut johdattuivat yhteiskunnallisiin asioihin ja arvotyhjiöön, mitä niin monessa länsimaassa tunnutaan potevan. Jäin vielä miettimään kotiin tullessa, että arvotyhjiön vaikutukset ovat aika katastrofaaliset, vaikka periaatteessa tyhjiötä voi syyttää niinkin positiivisesta asiasta kuin esimerkiksi suvaitsevaisuus. Tarkoitan suvaitsevaisuudella ihan yleistä sietokykyä minkä tahansa asian suhteen. Toleranssin perusideahan on se, että mikä tahansa asia on yhtä hyvä kuin mikä tahansa sen mahdollinen vaihtoehto. Eli suvaitsevaisuus itsessään imaisee sisäänsä kaiken mikä sitä mahdollisesti saattaisi rajoittaa, joten jäljelle jää lähinnä tyhjää. Ihmisyyteen kuitenkin kuuluu yhtenä olennaisimpana elementtinä se, että pystyy ajattelemaan ja tekemään arvovalintoja, jotka kokee mielekkääksi siksi, että ne nimenomaan perustuvat niihin arvoihin, joita pitää tärkeinä. Jos arvovalinnat menettävät merkityksensä, ihmisyys siinä eniten kärsii. Sittenhän tässä voisi vaikka alkaa koiraksi. No, ei vaiskaan, kirjoitin vaan huvikseni niin, kun ajattelin, että tästä on vaarassa tulla ihan synkkä vuodatus. Jutun juoni on kuitenkin se, että tyhjiöllä on tapana täyttyä. Jos arvoja, joita vastaan asioita peilataan, ei ole, niiden korvikkeeksi saattaa päätyä paljon pahempia asioita.
Kevättä odotellessa...
Työpaikalla oli mukava aamu tänään. Työasioiden lomassa juttelin muutamien opiskelijoiden kanssa. Ne on kyllä fiksua väkeä. Sitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun kuulee pohdittavan kaikenlaisia ajatuksia. Jollakin tapaa jutut johdattuivat yhteiskunnallisiin asioihin ja arvotyhjiöön, mitä niin monessa länsimaassa tunnutaan potevan. Jäin vielä miettimään kotiin tullessa, että arvotyhjiön vaikutukset ovat aika katastrofaaliset, vaikka periaatteessa tyhjiötä voi syyttää niinkin positiivisesta asiasta kuin esimerkiksi suvaitsevaisuus. Tarkoitan suvaitsevaisuudella ihan yleistä sietokykyä minkä tahansa asian suhteen. Toleranssin perusideahan on se, että mikä tahansa asia on yhtä hyvä kuin mikä tahansa sen mahdollinen vaihtoehto. Eli suvaitsevaisuus itsessään imaisee sisäänsä kaiken mikä sitä mahdollisesti saattaisi rajoittaa, joten jäljelle jää lähinnä tyhjää. Ihmisyyteen kuitenkin kuuluu yhtenä olennaisimpana elementtinä se, että pystyy ajattelemaan ja tekemään arvovalintoja, jotka kokee mielekkääksi siksi, että ne nimenomaan perustuvat niihin arvoihin, joita pitää tärkeinä. Jos arvovalinnat menettävät merkityksensä, ihmisyys siinä eniten kärsii. Sittenhän tässä voisi vaikka alkaa koiraksi. No, ei vaiskaan, kirjoitin vaan huvikseni niin, kun ajattelin, että tästä on vaarassa tulla ihan synkkä vuodatus. Jutun juoni on kuitenkin se, että tyhjiöllä on tapana täyttyä. Jos arvoja, joita vastaan asioita peilataan, ei ole, niiden korvikkeeksi saattaa päätyä paljon pahempia asioita.
Kevättä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti