Yllätyspaketti

Postilaatikossa odotti yhtenä iltapäivänä yllätyspaketti. Seija oli kutonut "varrekkaat." Eikö olekin ihanat? Alaresori käännetään sisälle, joten nilkat pysyy taatusti lämpimänä. Ohje löytyy kuulema uusimmasta Novita-lehdestä. Kiitos, Seija!!!

New cleaning gear

Siivous- ja tiskivälineet tarvitsevat välillä päivitystä, ja erityisesti vaihtuvuutta, ihan hygieniasyistä. Täällä ihmiset käyttävät usein pesurättejä siivouksessa, ja monet keittössäkin. Koska itse virkatut pesurätit toimivat hyvin, ostin kokeeksi kaksi puuvillarättiä. Ne ovat aika paksua vohvelikankaan tyyppistä kangasta. Suurimpana etuna lienee pestävyys. Keinomateriaalitiskirättejähän saa olla jatkuvasti heittämässä roskikseen. Keittiössä parempi imukyky ja nimenomaan se roskikseen heitettävyys ovat tosin valttia, eli tuskin siirryn pestäviin rätteihin keittiön suhteen. Siivoushommissa taas keinomateriaalitiskirätit murentuvat ja nuhjaantuvat todella nopeasti, eli siihen puoleen tarvittiin nyt hiukan kokeilumieltä.

Olipas siinä varsinainen rättiesittely. Tosiasia on, että ikkunoista ei kohta näe ulkona olevaa maisemaa ollenkaan, joten nyt pitäisi suuremmitta puheitta jonakin iltapäivänä pestä ikkunat. Isomman asunnon huono puoli on, että ikkunoiden määrä kaksinkertaistui. Ja vielä huonompi on, että minä aina välttelen ikkunanpesua niin pitkään kuin mahdollista... Täytyy katsoa toimiiko rätinostotemppu jonkinlaisena motivaattorina. Jos toimii, niin sittenhän niillä on muutakin etua kuin pestävyys ja kestävyys.

Kevätlintuja

Krookusloman aikana ehdimme myös hiukan askartelemaan. Yhdessä blogissa oli lintuidea, jonka toteutimme. Googletin mustavalkoisia lintupiirrustuksia ja löysin yhden sivun, jossa oli ihan hyvä kokoelma pikkulintuja. Tulostin linnut ihan tavalliselle paperille. Alkuperäisessä ideassa oli käytetty paksua valkoista paperia, jolle linnut oli tulostettu suoraan. Se olisi ollut varmasti nopeampi vaihtoehto, mutta nyt oli hyvä, ettei tarvinnut ensin lähteä kauppoja kiertämään... Sivelimme kuvat kevyesti kylmällä kahvilla puolikuivalla siveltimellä, jotta saisimme niihin hiukan patinan tuntua. Annoimme lintujen kuivaa ja sitten silitin paperit sileäksi miedolla lämmöllä. Sitten liimasimme linnut harmaalle pahville ja leikkasimme ne irti. Päivä kirjapinon alla riitti suoristukseen liimauksen jälkeen. Sitten pujotimme ompeluneulan avulla pätkän siimaa jokaiseen lintuun, jotta ne pystyi kiinnittämään oksiin huomaamattomasti.

Nyt on hyvä vihellellen odotella kevään saapumista.

Delfiinit

Krookusloman päätteeksi suuntasimme delfinaarioon. Esitys oli hieno ja vesi roiskui. Nyt on kymmeniä valokuvia ja monta filmin pätkää. Ihmeellisen oppivaisia eläimiä ja hyvät keuhkot kouluttajalla, joka sukeltaa delfiinien mukana. Hauskimmalta näytti tempun loppu, kun delfiini heitti sukeltajan syvältä veden alta korkealle ilmalennolle.

Juhlan aihetta

Syntyihän se prinsessa lopulta. Royalistin (joka toivoi kovasti vauvan olevan tyttö) vuoksi pyysin miestä hakemaan Ikeasta paketillisen Prinsessa-leivoksia. Ne olivatkin varsinaisen terveellinen iltapala. Sisuksessa on enemmän kermaa kuin itse kakkua. Nyt odotetaan malttamattomasti kuvia ja vauvan nimen julkistamista. Royalisti tarkisti netistä heti aamulla, olisiko valokuvia jo tarjolla.

Prinsessajuttuja odotellessa niistän nenää, joskaan en liikutuksen, vaan flunssan vuoksi. Muutama päivä on mennyt aika hiljakseen lepäillessä, köhiessä ja teetä/kuumaa vettä litrakaupalla juodessa.

Yhteinen probleema

Tänään kuulin pätkän filosofista pohdintaa. Kun leikkii kaverin kanssa niin, "joskus pitää kyllä jokaisen 'toegeven' (suom. antaa periksi). Se ei vaan aina onnistu. Mä aina kyllä yritän olla kiltti, mutta ei sekään aina onnistu. Lopulta sitten ei vaan saa enää oltua kiltti. Mutta ei se oo vaan mun probleema. Se on kyllä kaikkien muidenkin. Se on ihan sama jokaisella."

Niinpä. Eipä sitä aikuisilla sen helpompaa ole. Jokainen joustakoon vuorollaan, yrittäköön olla kiltti ja lopettaa liika kiltteys sitten, kun ei enää jaksa olla kiltti. Sitä jaksaa sitten paremmin sekä omia, että toistenkin puutteita, kun muistaa, että periksi antamisen ja kiltteyden loppumisen probleema on yhteinen.

Ikkunalaudalla

Vielä verhojen ripustuksen jälkeenkin jotakin tuntui puuttuvan keittiön ikkunalaudalta. Nyt löysin siihen sopivan lampun ihan pilkkahintaan. Se on kaupasta nimeltä Maisons du Monde. Siellä on kaikenlaista sisustustavaraa huonekaluista tekstiileihin ja astioihin. Suurin osa on ihan normaaliin hintaan, mutta joukossa on aina myös kivoja halpisjuttuja. Alkuperäinen idea oli kapea, mustaa metallia oleva jalka, mutta vaihdoin ajatusta nopeasti, kun huomasin, että sellaiset olivat hinnaltaan eri luokkaa. Kotona olin tyytyväinen, koska marmorinen ikkunalauta on ihan tarpeeksi steriili jo itsessään, joten sitä vasten metalli olisi saattanut näyttää liian kylmältä. Nyt on tunnelmaa keittiössä. (Kattolamppu tosin vieläkin puuttuu! Tunnelmavalaisimia on paljon helpompi valita...)

Viikonlopun tapahtuma

Muutamat aiemmin valmistuneista opiskelijoista ideoivat yhteisen tapaamisen. Ajatuksena oli sellainen "virkistyspäivien" tyylinen kokoontuminen. Mainonta ei oikein toiminut täysin, mutta aloitus oli hyvä. Tarkoituksena on tehdä kokoontumisista vuosittaisia ja kehittää konseptia ajan kanssa.

"Virkistyspäivä"-idean taustalla oli se, että monissa Euroopan maissa seurakuntien työntekijöille ei ole tarjolla minkäänlaista tukiverkostoa. Pastorin arkinen työ voi usein olla raskasta, jos ei ole toimivaa työtiimiä ympärillä ja kuormittua voi sen vuoksi, että itselle ei ole minkäänlaista tukea tarjolla. Ihmisten kohtaaminen, mikä on työn perusidea, on varmasti kaikista kuormittavin osuus. Jo pelkän elämänkirjon kohtaaminen päivittäin laidasta laitaan voi olla raskasta, mutta lisäksi siihen tulee se, että pastorin puoleen käännytään useimmiten vaikeuksissa. Iloiset perhetapahtumat, joihin osallistumisella on yleensä voimaannuttava vaikutus, ovat yleensä vain pieni osuus kokonaisuudesta. Tunnelmasta päivien aikana huomasi, että tapahtumalle on todellakin tilausta.

Yhteisten tilaisuuksien lisäksi lauantaina järjestettiin seminaareja, joista osallistujat saivat valita itselleen tarpeellisimmat. Yksi seminaari oli naisten kokemuksista seurakuntatyössä, toinen seurakuntatyön arkihaasteista ja kolmas väsymyksestä ja loppuunpalamisesta. Veljeni oli kutsuttu yhdeksi seminaaripuhujaksi, joten saimme samalla pitää häntä vieraanamme. Oli oikein mukava viikonloppu yhdessä!

Syreenin kukkia

Mies oli löytänyt jostakin kukkakaupasta ihanan kimpun, missä oli muutama syreeninoksa mukana! Kun tyttö tulee koulusta, leivotaan suklaisia sydänmuffinsseja. Illaksi mies on järjestänyt lastenhoitajan, joten jotakin erityistä lienee olevan tiedossa... On se kiva, että joku on keksinyt tällaisenkin juhlapäivän. Ja on se hyvä, että mies on sellainen kuin on. Hän kyllä muistaa aina kaikki juhlapäivät, mutta arkiset asiat ne vielä suuremman vaikutuksen tekee. Tunnelmaan on helppo päästä, kun juhlat kruunaavat muutenkin hyvää arkea.

Hyvää ystävänpäivää!

May my heart be like your heart...

Tänään vain pikainen teetaukoviesti:

Sunnuntaina kirkossa pastori puhui Daavidin elämästä. Ennen saarnaa kuunneltiin upea laulu. Aika mielenkiintoinen läpileikkaus. Sen verran vastakohtaisuutta, että herkkyys alleviivautuu melkein itsestään. Laulu sopii hyvin ystävänpäivän sydänteemaan ihmissuhteisiinkin liittyen, koska se mitä sisällä on heijastuu aina ennen pitkää myös ulos päin.

Leivät pussiin

Nyt kun on taas tavallinen uuni, olen innoissani leiponut muutaman kerran viikossa leipää. Tarkennukseksi kuitenkin, että tyttö tekee aina taikinan, minun tehtäväni on vain kaataa aineita kulhoon, muotoilla ja paistaa leivät. Yhteistyöllä siis. Sämpylätaikinasta saa kolme pitkulaista leipää, joten yhdellä pellillisellä saa koko satsin paistettua. Teen yleensä ihan perinteistä vaaleaa, johon laitan sekaan hiukan ruisjauhoja, koska täällä jauhovalikoimat ovat aika onnettomat. Pitäisi aina selvitä erikoistuneempaan kauppaan, jos haluaa jotakin muuta. Uuniin laitan paistamisen ajaksi kipollisen vettä, jotta kuoresta tulisi paksu ja rapea. Ongelmaksi on muodostunut, että jos leivän laittaa suljettuun pussiin tai rasiaan, kuori pehmenee. Tänään tarvitsin jotakin pientä käsityötä, joten ompelin pellavakankaiden lopuista leipäpussin. Ajattelin, että sellaisessa kuori saattaisi säilyä rapeana hiukan kauemmin, kun sen laittaa pussiin vasta jäähtymisen jälkeen.

Leipäpussin kyljestä paljastuu idea, joka oli tarkoitettu ruokapöydän tuolien päällystykseen. Kopioin Jane Austenin Sense and Sensibility-kirjasta kappaleen. Muuttelin kirjainten kokoa ja fontteja, jotta sivunmittaisesta tekstistä tulisi kauniin näköinen. Tarkoitus oli, että kertomus jatkuu tuolista tuoliin. Sitten ostin silitettävää tulostuskalvoa. Kaikki meni hyvin, kunnes ennen tulostamista huomasin, että teksti kääntyy peilikuvaksi. Tekstinkäsittelyohjelmassa, jota käytän, ei näyttänyt olevan peilikuvatoimintoa ollenkaan. Se ei tietenkään saanut antamaan periksi, vaan keksin, että voihan sen tekstin kirjoittaa itsekin rivi riviltä lopusta alkuun. Siinä meni tietysti jonkin aikaa, mutta sitten olin ihan ihmeissäni, kun silitin tekstin kankaaseen ja se oli väärinpäin kirjoittamisesta huolimatta väärinpäin! Ihan vitsikästä sinänsä, mutta se teksti vasta omituisen näköistä olikin, joten sitten päädyin tekstiilitussikokeilun kautta kankaanpainantaan... Silityskalvoideassa oli sekin hiukan vialla, että pinnasta tuli aika kumisen tuntuinen. Eli jos jostakin löytyisi mattapintaista, ohuempaa foliota, idea saattaisi toimiakin. Jos siis on se peilikuvatoiminto tulostamista varten.

Pyykkijuttua

Perjantain kunniaksi hiukan arkirealismia. Ensin positiivisesta näkökulmasta. Tässä asunnossa kylpyhuoneessa on kiinteät kaapit pesualtaiden alla. Loistoidea siltä, joka kylppärin suunnitteli. Tässä asunnossa on myös kodinhoitohuone, toinen toimiva ratkaisu. Se johtaakin positiivisesta siihen negatiivisempaan. Tänään on perjantai, mikä on positiivistä itsessään, mutta se on myös siivouspäivä. Ja tällä viikolla myös pyykkipäivä. Arg, mikä kasa taas ehti kerääntyä, kun en viikolla jaksanut iltaisin pestä koneellistakaan.

Hyvä silti siirtyä viikonloppuun. Viimeisenä kahtena viikonloppuna ei ole paljon ehtinyt hengähtää. Tänään alkoikin sitten jo iltapäivällä väsyttää niin, että olin nukahtaa kirkkoisien kirjoituksia lukiessani.

Rentoa viikonloppua!

Kevättä kohti

Lahjaksi saamani ihana atsalea saa nyt kuvastaa kevättä täällä kylmän keskellä. Sitä katsellessa tulee tunne, että on jossakin ihan muualla. Kukkiva varrellinen kasvi tuntuu nimittäin kuuluvan ihan toisille leveysasteille tässä vaiheessa vuotta. Katsoin nyt varmuuden vuoksi oikein ohjeista, että pitää välttää suoraa auringonpaistetta ja vetoa. Kastella täytyy kaksi kertaa viikossa upottamalla purkki kahdeksi minuutiksi veteen ja sen jälkeen antaa ylimääräisen veden valua kymmenen minuuttia ennen koristeruukkuun laittamista. Jos ei sen kummempaa tarvita, niin voisi olettaa, että onnistuminen ei ole ihan mahdotonta.

Työpaikalla oli mukava aamu tänään. Työasioiden lomassa juttelin muutamien opiskelijoiden kanssa. Ne on kyllä fiksua väkeä. Sitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun kuulee pohdittavan kaikenlaisia ajatuksia. Jollakin tapaa jutut johdattuivat yhteiskunnallisiin asioihin ja arvotyhjiöön, mitä niin monessa länsimaassa tunnutaan potevan. Jäin vielä miettimään kotiin tullessa, että arvotyhjiön vaikutukset ovat aika katastrofaaliset, vaikka periaatteessa tyhjiötä voi syyttää niinkin positiivisesta asiasta kuin esimerkiksi suvaitsevaisuus. Tarkoitan suvaitsevaisuudella ihan yleistä sietokykyä minkä tahansa asian suhteen. Toleranssin perusideahan on se, että mikä tahansa asia on yhtä hyvä kuin mikä tahansa sen mahdollinen vaihtoehto. Eli suvaitsevaisuus itsessään imaisee sisäänsä kaiken mikä sitä mahdollisesti saattaisi rajoittaa, joten jäljelle jää lähinnä tyhjää. Ihmisyyteen kuitenkin kuuluu yhtenä olennaisimpana elementtinä se, että pystyy ajattelemaan ja tekemään arvovalintoja, jotka kokee mielekkääksi siksi, että ne nimenomaan perustuvat niihin arvoihin, joita pitää tärkeinä. Jos arvovalinnat menettävät merkityksensä, ihmisyys siinä eniten kärsii. Sittenhän tässä voisi vaikka alkaa koiraksi. No, ei vaiskaan, kirjoitin vaan huvikseni niin, kun ajattelin, että tästä on vaarassa tulla ihan synkkä vuodatus. Jutun juoni on kuitenkin se, että tyhjiöllä on tapana täyttyä. Jos arvoja, joita vastaan asioita peilataan, ei ole, niiden korvikkeeksi saattaa päätyä paljon pahempia asioita.

Kevättä odotellessa...

Royalistin muistitaulu

Näin jossakin blogissa muuton aikoihin kankaalla päällystettyjä muistitauluja. Nitojan kanssa idea tuntui helpolta toteutettavaksi. Löysin kirpputorilta vanhan juuttikankaisen muistitaulun, jota käytin pohjana. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä suurempi taulu, mutta kokeilu kävi helpoiten, kun sellainen sattui kirpputorilla vastaan viidelläkymmenellä sentillä. Kehysten purkaminen oli tosin hankalaa. Joku oli kiinnittänyt ne niin tunnollisesti aikoinaan...

Kiinnitin kankaan ensin yhdestä reunasta, jotta saisin kuvion suoraan. Sitten pingotin vastakkaisen reunan ja loput kaksi reunaa. Tyttö oli oikein tyytyväinen. Kankaan violetti on samaa sävyä kuin huoneen värillinen seinä. Siitä tuli mieleen, että sitä en olekaan teille vielä näyttänyt. Valokuvaan sen, kunhan saamme verhon ikkunaan ja maton lattialle... ja hiukan siivottua. Kuvittelin, että isompi huone on helpompi pitää siistinä, mutta se oli väärä oletus.

Ruotsissa asuva ystävä lähetti tytölle kortin Victorian häistä. Se kiinnitettiin itsestään selvyytenä uuteen muistitauluun. Tyttö on vannoutuneempi royalisti kuin kansalaisuuksien perusteella voisi odottaa. Hän iloitsi kuitenkin uudesta presidentistä, vaikka sanoikin, että siitä oli valittu hirmu huono valokuva uutisiin. Pakkohan se on myöntää, että kuninkaalliset yleensä näyttävät muutenkin presidenttejä hohdokkaimmilta. Odotellaan siis sitä kuninkaallista vauvaa syntyväksi... :)

Hiphei

Nyt voisin vaikka lähteä jäälle luistelemaan, tai oikeastaan ihan minne vain! Palautin juuri ensimmäisen esseen. Tuntui, että siinä meni muiden työjuttujen rinnalla ikuisuus, mutta sisällön pituuteen nähden taisin olla kuitenkin ihan kohtalaisen nopea. Loppukaneetista tuli hiukan kuivahko, myönnän sen itsekin, mutta siinä vaiheessa ei inspiraatiota enää tahtonut löytyä. Tässä opiskelujutussa on samalla sellainen itsekoulutus meneillään, että opettelen palauttamaan sellaistakin, mitä voisin vielä hioa. Mikään kirjoitustyöhän ei voi ikinä olla muutenkaan täydellinen, mutta varsinkaan oman tekstin korjaaminen ei lopu ikinä, jos ei vaan lopulta päätä, että nyt se on valmis. Aina kymmenennenkin tulostuskierroksen jälkeen vielä löytää monta asiaa, mitä voisi parannella... Nyt on helpottunut olo. Palautteen perusteella voi sitten tehdä myöhemmin tarvittavat korjaukset ja siirtyä eteenpäin. Ihana ajatella, että huomenna on uusi päivä ja muut haasteet.

Arvonnan voittaja on...

Onnetar arpoi nimilapuista Suvin! Onnea! Laitathan mulle sähköpostissa sun postiosoitteen, niin saan paketin lähtemään?

---

Perjantai-iltana täällä alkoi sataa lunta! Ihan uskomatonta, mutta totta. Lumikelloja ja muutama krookuskin on tosin jo nähty, mutta mitäs se, helmikuussahan tässä vasta ollaan. Kävimme ulkoilemassa läheisessä puistossa. Lopulta löytyi sopiva liukumäkikin. Sitä jouduttiin hiukan etsimään, koska lumikerros oli niin ohut, että ruoho paistoi lumen läpi. Näkyi siinä vihreälläkin joku laskevan jyrkkää rinnettä alas. Luisti se pulkka niinkin, vaikka kyllä itse me mieluummin lumessa lasketaan. Varsinkin kun se likavesijäätikkökin tuli jo koettua. Ei enempää epämääräisiä talvikokemuksia näillä pakkasilla, kiitos.

Ajattelin eilen, että nyt voisi viettää joulua uudestaan, kun on enemmän talvista kuin joulukuussa. Harmi, ettei se ole sellainen juhla, mitä voisi sään mukaan siirrellä. Juhlittaisiin aina sitten, kun siltä näyttää. Riisipuuroa kuitenkin keitin iltapalaksi. Joululta on vielä purkillinen kanelisokeria käyttämättä... Luulen, että kun lumi pian sulaa, olen kaksinkertaisen valmis kevään tuloon.

Narsissit

Ulkona on mahdottoman kylmä, mutta sisällä kukkii jo narsissit. Irrotin muovipurkin ja laitoin multapaakun ympärille märkää sammalta, joka oli jäänyt joulukoristeista ylimääräisenä parvekkeelle kastumaan. Ilmeisesti kosteutta tuli kerralla vähän liikaakin, kun narsissit avautuivat jo parissa päivässä.

Pöydän reunalla on kasa sitä sun tätä. Ihmeellistä on, että jotakin kertyy siihen ihan jatkuvasti. Porrastasanteilla on sama vika. Alaportailla on aina kasattuna pari pinoa valmiina vietäväksi yläkertaan. Joskus näin jossakin sellaisen "porraskorin," minkä pohja oli "porrastettu," niin, että sitä voi säilyttää ainoastaan portaalla. Sellainen saattaisi olla kätevä meillekin. Se saattaisi tosin olla aina täpötäynnä. Voi olla parasta vain kantaa aina jotakin käsissä yläkertaan kiivetessä, niin tulee sitten laitettua yläkerrassa tavarat suoraan oikeille paikoilleen...

Keskimmäisestä kuvasta myös näkyy, että täällä on edelleen tauluistakin huolimatta aika avaraa. Edellinen asunto tuntui lopulta niin tupaten täydeltä, että nyt nautin täysillä siitä, että on jonkin verran "tyhjääkin" tilaa.

Mukavaa perjantai-iltaa, kunhan sinne saakka päästään!
Arvonta on käynnissä sunnuntaihin asti.

Talven riemut

Ilman luntakin on hiukan keksittävä jotakin talvista, kun ulkona on mahdottoman kylmä. En tiedä, montako astetta on viime päivinä ollut, mutta kylmä joka tapauksessa. Aamulla töihin kävellessä kuljin peltotiellä, jossa oli pari sataa metriä pitkä jäätikkö. Tuli mieleen, että siinä saattaisi liukuri luistaa. Iltapäivällä paistoi aurinko, joten lähdettiin kokeilemaan. Nyt tulee ihan talvinen olo, tyttö totesi laskiessaan ensimmäistä kertaa. Lapset laskivat hurjalla vauhdilla ja ilosta kirkuen jonkin aikaa.

Sitten alkoi vesi virrata... Olin naiivisti kuvitellut, että läheisessä talossa joku putki vuotaisi, mutta vesi olikin ilmeisesti pesukoneesta tulevaa likavettä. Eikä se vuotanut mistään vahingossa, vaan tuli suoraan putkesta talon päädystä ihan tarkoituksella kadulle. Sitten lähdettiin kävelemään kotiin päin. Ajatus laskea liukumäkeä likavedessä oli aika epämiellyttävä.

Aika hurjaa, että joku vielä nykyäänkin päästää likavedet pulppuamaan suodattamatta kadulle! Luulisi, että jokainen tietäisi, mikä kuormitus sellainen on luonnolle. Vaikea uskoa, että sellainen, jonka putki johtaa viemäriverkoston ulkopuolelle, käyttäisi sen vuoksi edes luontoystävällisiä pesuaineita. Tien vieressä pellolla muuten kasvatetaan maissia ja mitä lie muuta. Kunhan niitä ei sitten syötettäisi ihmisille. Ei tosin sillä, että ne yhtään parempia olisi eläimillekään.