Palapelistä

Yöllä oli satanut, mutta aurinko paistoi kirkkaasti koko lauantaipäivän. Tarkoitus oli lähteä uimahalliin ja askarrella pieniä jouluideoita kotona, mutta kaunis sää voitti ja päätimme lähteä puistoon. Puut olivat kaiken värisiä ja pudonneita lehtiä oli paksu kerros monessa kohtaa poluilla... Lämmintä oli +15 asteen verran eikä tuullut ollenkaan. Kamera jäi kotiin, joten kuvasin kännykällä. Kuvat ovat väreiltään lähinnä sellaisia 1000 palan palapelin kuvia... Palapelien luontokuvissa näkee harvoin luonnollisia sävyjä.

Alkuviikon Suomen matka sujui hyvin. Perheen kanssa oli ihanaa. Opiskeluasioiden suhteen vältyin lähes kokonaan puhumasta ruotsia, joten se oli helpotus. Ymmärsin onneksi kuitenkin kaiken, mitä minulle puhuttiin. Selvisin muutenkin ihan hyvin ensikertalaiseksi, joten seuraavan kerran en ehkä jännitä ihan niin paljon. Tiedekunnassa oli lämminhenkinen ilmapiiri ja hyvin ystävällistä väkeä. Ikkunoista näkyi Tuomiokirkko. Inspiraatio varmaankin vain virtaa, jos saa käyttää toimistoa sellaisella näkymällä.

Oli myös yksi hymyilyttävä hyvänmielen yksityiskohta. Menin kansliaan allekirjoittamaan viralliset paperit. Kanslisti tarkisti sähköposteitse jo ennalta antamansa oppilasnumeron ja sanoi lähtevänsä hakemaan "kirjaa." Hän palasi takaisin kantaen valtavaa, paksua, vanhanaikaista opusta, kooltaan ehkä 65cmx50cmx12cm. Aikansa kellertäviä paksuja lehtiä selattuaan kanslisti löysi oikean sivun, johon hän oli jo alustavasti kirjoittanut minun tietoni lyijykynällä. Hän kumitti lyijykynäjäljet pois ja pyysi minua kirjoittamaan tiedot omakätisesti kuulakärkikynällä. Ihmettelin toimenpidettä, ja kanslisti kertoi, että kaikki opiskelijat yliopiston perustamisesta saakka ovat kirjoittautuneet (kirjaimellisesti) suuriin kirjoihin. Harmitti jälkikäteen etten kehdannut ottaa kirjasta kuvaa. Tuollaiset traditiot ovat hauskoja säilytettäviä.

Sain ohjaajan toiveet tulevien kuukausien varalle. Tekemisen loppumisesta ei tule olemaan pelkoa. Onneksi nyt on viikonloppu, joten saan hiukan koota ajatuksiani ennen kuin jatkan tästä eteenpäin...