Mietinpä tässä viikonloppuna juhlapyhään liittyen, että negatiiviset historialliset asiat ovat hiukan riskialttiita kommentoitaviksi. Siihen liittyen kuuntelin yhtä keskustelua ihan ihmeissäni sivusta, toiseen satuin ajattelemattomuuttani osallistumaan ja kolmannesta kuulin kerrottavan ja hiukan järkytyin asian esittämisen yksipuolisuudesta ja nopeasta tarkoituksettomasta henkilöitymisestä.
Historia on todistetusti haastava keskusteluaihe. Jos ei ole varma, että jokainen keskusteluun osallistuja jakaa ainakin periaatteessa saman näkökulman, tai on nyt ainakin kuulunut noin niin kuin edes perimältään samaan ryhmään asioiden tapahtuessa, keskustelu voi aika nopeasti muuttua vähemmän hauskaksi. Niin kuin nyt vaikka esimerkiksi, jos sattuu käyttämään sanaa "vihollinen." Oli esim. sota käyty miten tahansa, ja olipa kenenkin vastassa ollut kuka tahansa, niin se vihollinen on aina se toinen osapuoli riippumatta siitä, kummalta puolelta eturintamaa asiaa katsoo. Hiukan vaikeaa siinä on sitten päätyä kovin mallikkaaseen yhteisymmärrykseen millään tasolla, kun perustermit jo menevät ihan ristiin. Terminologiasta vielä pari askelta monimutkaisempaan suuntaan juttu lipsahtaa, jos joku ottaa puheeksi motiivit, jonkin puolen hyvyyden/pahuuden tai vaikka oikeutuksen, oli se sitten puolustaa tai hyökätä. Siinä vaiheessa ei juttua saakaan enää kelattua takaisin.
Tulin siihen tulokseen, että historian muistelu on turvallista ja poliittisesti korrektia ainoastaan sellaisessa seurassa, jossa menneisyyttä katsotaan kuta kuinkin samasta perspektiivistä. Muussa tapauksessa kannattaa pitää syvälliset ja vähemmän syvällisetkin ajatukset vain omana tietonaan. Historiassa ei ole neutraaleja teemoja jääkautta lukuunottamatta. Jos siitä ei jaksa keskustella, niin kannattaa pitäytyä nykyajassa. Sillä voi tehdä palveluksen kaikille osapuolille.
Meinasin kertoa vielä muutakin, mutta jääköön se nyt tuosta yllämainitusta syystä kertomatta.
Historia on todistetusti haastava keskusteluaihe. Jos ei ole varma, että jokainen keskusteluun osallistuja jakaa ainakin periaatteessa saman näkökulman, tai on nyt ainakin kuulunut noin niin kuin edes perimältään samaan ryhmään asioiden tapahtuessa, keskustelu voi aika nopeasti muuttua vähemmän hauskaksi. Niin kuin nyt vaikka esimerkiksi, jos sattuu käyttämään sanaa "vihollinen." Oli esim. sota käyty miten tahansa, ja olipa kenenkin vastassa ollut kuka tahansa, niin se vihollinen on aina se toinen osapuoli riippumatta siitä, kummalta puolelta eturintamaa asiaa katsoo. Hiukan vaikeaa siinä on sitten päätyä kovin mallikkaaseen yhteisymmärrykseen millään tasolla, kun perustermit jo menevät ihan ristiin. Terminologiasta vielä pari askelta monimutkaisempaan suuntaan juttu lipsahtaa, jos joku ottaa puheeksi motiivit, jonkin puolen hyvyyden/pahuuden tai vaikka oikeutuksen, oli se sitten puolustaa tai hyökätä. Siinä vaiheessa ei juttua saakaan enää kelattua takaisin.
Tulin siihen tulokseen, että historian muistelu on turvallista ja poliittisesti korrektia ainoastaan sellaisessa seurassa, jossa menneisyyttä katsotaan kuta kuinkin samasta perspektiivistä. Muussa tapauksessa kannattaa pitää syvälliset ja vähemmän syvällisetkin ajatukset vain omana tietonaan. Historiassa ei ole neutraaleja teemoja jääkautta lukuunottamatta. Jos siitä ei jaksa keskustella, niin kannattaa pitäytyä nykyajassa. Sillä voi tehdä palveluksen kaikille osapuolille.
Meinasin kertoa vielä muutakin, mutta jääköön se nyt tuosta yllämainitusta syystä kertomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti