Ihmisen mittainen

Suomessa ollessani kuulin sunnuntaijumalanpalveluksessa todella hyvän saarnan murehtimisesta. Tai tarkemmin ottaen paremminkin siitä, ettei tarvitse murehtia. Teksti oli Jeesuksen vuorisaarnasta Matt. 6:25-34. Hyvän puheen tunnistaa siitä, että kuulijana alkaa itsekin pohtia kuunnellessaan.

Tekstikohdan viimeisessä jakeessa Jeesus sanoo: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Tuli siinä kuunnellessa mieleen, että päivä taitaa todellakin olla ihmisen mittainen. Päivän ohjelman voi suunnitella aamulla ja monesti sen saa toteutettuakin kohtalaisen hyvällä hallinnan tunteella. Sen jälkeen tuleekin sitten rajat vastaan. Ihmisen kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä sen suurempaan elämänhallintaan.

Tekstin asiayhteys puhuu murehtimista elämän perustarpeiden täyttämisen suhteen. On niin inhimillistä ajatella ja suunnitella eteenpäin, yrittää luoda turvaverkkoja ja silti pelätä pahinta. Vuorisaarnan mukaan kannattaisi kuitenkin mieluummin elää päivä kerrallaan etsien "Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan." Jokainen annettu päivä on uusi mahdollisuus asettaa prioriteetit kohdalleen. Emme pysty elämään tänään huomista, mutta pystymme elämään tämän päivän vastuullisesti kohdistamalla tekemisemme vuorisaarnan mukaan. Sitten jäljelle jää Jeesuksen lupaus siitä, että kaikki muukin hoituu kuin itsestään ja siksi murehtiminen muuttuu tarpeettomaksi.

Aika vapauttava ajatus maanantaiaamuksi - elämän omavastuu kattaa vain päivän kerrallaan.