Puolet olohuoneesta on kunnossa, toinen puoli täysin kaoottinen. Sotkuisella puolella pyykkitelineessä pyykit kuivumassa, pöytä puolittain täynnä astioita odottamassa tavaroiden laittoa kaappiin, kaapin sisällä työkalupakki ja täysi lakkapurkki (edelleen), toinen puoli pöydästä täynnä työkansioita, -kirjoja ja -papereita. Pöydän alla kaikki, mikä ei mahdu pöydälle. Ja kaappi palasina, odottamassa, että palat saa takaisin paikoilleen lakkaamisen jälkeen, jota ei siis vielä ole edes tehty... Kuulostaa yhtä pahalle kuin miltä livenä näyttää.Onneksi on se siisti osa. Kyllästyin sisällä roikkuvaan kranssiin, koska se ei kuivunut yhtä kauniisti kuin suurempi, joka edelleen roikkuu ovessa odottaen joulukoristusta tilalleen. Siirsin pikkukranssin vanhalle säröiselle kirpparilautaselle. Kynttilälyhty siihen keskelle. Vanhasta uutta, tai no ainakin uutta katseltavaa. Jotakin on pakko keksiä, kun muuten sotkuinen puoli saa vallan siististäkin... Jos meillä olisi oikeaa remonttia, minä olisin varmasti hermoromahduksen paikalla, ellei se valmistuisi ihmeellisen NOPEASTI. Eikä se ole Remonttien tapaista. Minulle sopivat paremmin asteittain tapahtuvat projektit, joissa on joka välissä tunne, että asiat etenevät koko ajan.
Saan käyttää pari päivää lukemiseen, koska oppilailla on muita seminaareja. Nautin, kun saa keskittyä ihan täysillä asiaan, miettimättä muita tekemisiä. Lukupäivän aiheena on edelleen silminnäkijöiden todistukset evankeliumien kirjoittajien tietolähteenä. Iltapäivällä on vuorossa leipomista, sillä illalla on suurehko tapahtuma, johon toivottiin eri maiden herkkuja. Teen juustosarvia ja mokkaneliöitä. En tiedä onko ne nyt niin hurjan suomalaisia, mutta maistuvat ainakin varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti