Joulua odotellessa

Jouluteema on nyt hiukan liian aikaisessa. Joulufriikit kuitenkin laulavat joululauluja jo heinäkuussa, joten siihen verrattuna marraskuun alkupuoli - lähes puoliväli - on ihan asiallinen vaihtoehto.

Lähdin kotiin korjaamaan oppilaiden kokeita ja poikkesin matkalla kirpputorille. Se on aina ns. "matkan varrella," jos vain koukkaa sitä kautta. Se on pienehkö ja nopeasti kierretty, joten siellä tulee käytyä useasti pikavisiitillä. Heti sen huomaa, löytääkö mitään vai ei. Usein ei, niinkuin kirpputoreilla monesti käykin, mutta joskus sattuu jotakin huippulöytöä aivan nenän eteen. Sitten voi vain taputella itseään olalle, ja iloita, että tuli taaskin tultua, vaikkei viimeiseen viiteen kertaan ole löytänyt yhtikäs mitään.

Alakerrassa oli yksi kaunis sohvapöytä, jota joku oli turinut ruuveilla kannen alta. Niihin ruuveihin nähden hinta oli naurettavan korkea. Ilman ruuveja hinta olisi ollut sopiva. Siispä se sai jäädä jonkun toisen löydettäväksi. Oikeastaan se sai muutenkin jäädä, kun naapurin hääkaappi vielä hiukan muistutti itsestään kukkarossa. Ne ruuvit olivat itselleni vain hyvä selitys, ettei jäänyt niin harmittamaan. (Kuka nyt turittuja huonekaluja ylihintaan ostaisi!?!)

Yläkerrassa jäin heti ensimmäiselle astiahyllylle ihmettelemään punakuvioista kahviastiastoa. Jotenkin se oli niin jouluinen, että lähdin hakemaan ostoskoria ja pinosin kaiken varovasti siihen. Minulla ei ole ikinä ollut jouluastioita. Jotenkin olen aina pitänyt niitä hiukan yliampuvana ideana ja liian tilaavievinä, koska niiden käyttöaika on niin lyhyt. Jotenkin tuo viininpunainen kuviointi miellytti silmää, eikä se muutenkaan ole yhtään 'kitsch,' niin kuin joulukuvioinnit joskus ovat. Oikeastaan kuviota ei ole ehkä edes tarkoitettu sen kummemmin jouluksi, mutta minulle tuli siitä ensimmäistä kertaa tämän syksyn aikana joulutunnelma.

Mietin jo kirpputorilla, mihin ihmeeseen saisin uuden astiaston sopimaan. Vaikka ostaisin puoli-ilmaiseksi jotakin, niin tapanani on silti aina ratkaista säilytystilakysymys etukäteen. Onneksi naapurin kaappi saa kuin saakin jäädä sisätiloihin! Siinä ei todistetysti ole enää elämää. Siitä enemmän toisella kertaa. Jouluisen astiaston kanssa on olennaisinta se, että kaappiin mahtuu paljon kaikenlaista. Jos sinne laittaa astioita, niin ei ainakaan tarvitse enää edes ajatella tupajumeja, koska nehän ei pystyisi posliiniin muutenkaan...

(Järkevä selitys astiaston ostolle, eikö? ;-P "Varsinaista naisten logiikkaa," joku mies saattaisi sanoa. Olen kuitenkin varma, että omani ilahtuu näistä, koska vaikkei hän olekaan sisustaja itse, hän silti pitää kaikesta kauniista. Varsinkin punaisesta väristä, jota meillä ei ikinä käytetä. Tyttö muuten selvitti äskettäin, että se on miehen lempiväri. Yllätyin ja hiukan häkellyinkin, koska en muista ikinä edes kysyneeni häneltä, mistä väristä hän erityisesti pitäisi. Tulipa kuitenkin selville sekin, joten siinä toinen bonus-piste näiden astioiden suhteen.)

Hyvää joulunodotusta!