Tänään oli kaupungissa suuret markkinat. Tytön koululla oli pomppulinna ja tarjoilua, joiden tuotto meni koulun hyväksi. Oli kiva jutella opettajien ja toisten vanhempien kanssa. Eräs vanha tuttu, jota ei ole melkein vuoteen nähty, odotti ensimmäistä lastaan kahdeksannella kuulla. Sitä vähän niin kuin alkaa kuulua oikeisiin kaupunkilaisiin, kun alkaa tunnistaa tuttuja ihmispaljouden joukosta.Ihmettelen kaikilla markkinoilla niitä markkinamyyjiä. En ymmärrä, kuka siellä ostaa lakanoita, sukkia, kattiloita tai autonpesuriepuja... Herkkujen myyjiä taas ymmärrän, koska jokainen jää jossakin vaiheessa kierrostaan jonottamaan jotakin syötävää. Me väistetimme kaikki perinteiset markkinaherkut (jopa uppopaistetut taikinaiset omenaherkut), koska ruoanlaitto odotti kotona. Karkkikauppiaan luona tosin pysähdyttiin. Oli oikein salmiakkiakin! Kuten markkinatuotteet lapsuudessakin, kaikki olivat hiukan kostuneita. Ei varsinaisesti märkiä tietenkään, mutta nihkeän tahmeita ja hieman pehmenneitä. Onneksi oli tolkkua pussia täyttäessä, eikä ostettu enempää. Lapsena muistan kerran ostaneeni hirveän määrän suklaapatukoita markkinoilta. Halvalla tietysti. Kaikki niistä olivat muuttaneet pinnasta väriään. Taisin silti syödä ne, vaikka harmittikin mahdottomasti.
Söit niistä kolme, ennen kuin iskä näki ne ja kielsi syömästä huonoja. Aukasit ne kaikki ja yks tais olla syötävä.:/ Mä muistan, oli se niin traumaattista.:D
VastaaPoistaTaidat muistaa mua paremmin. En muista kieltoa, mutta sen kyllä, ettei ne maistuneet yhtä hyviltä kuin odotin. Taisi olla traumaattista, kun jäi sullekin mieleen. ;-)
VastaaPoista