Viikonloppu

Sohvan uudesta irtopäällisestä tuli muutaman tunnin projekti. Joitakin vuosia sitten päällystin nojatuolit. (Niissä oli silloin hurjan kova työ osittain siksi, että tein kaiken oikeaoppisemmin monimutkaisesti kaavoja piirtäen ja osia harsien.) Miehen isoäidiltä saamissa kankaissa oli monta samanlaista uutta aluslakanaa, jotka sopivat tähän käyttötarkoitukseen mainiosti. Tällä kertaa en jännittänyt onnistumista, joten tein yhden ainoan kaavan sohvan etureunan kaaresta. Muun mallailin siinä tehdessä. Hyvin onnistui eikä tullut edes stressiä koko hommasta! Olin ihan innoissani, että lopultakin sain oranssin sohvan piiloon. Nyt vuosien jälkeen istuinosakin oli jo lievästi tahrainen, joten huppu tuli tehtyä oikeaan aikaan. Sain kovasti kehuja. Varsinkin kierrätyksestä, jonka vuoksi lopputulos ei tullut maksamaan yhtään mitään.

Ainoa varjopuoli sohvan hupussa oli, että sitä tehdessä jouduin kyykkimään ja kumartelemaan. Selkä juilii taas oikein kunnolla. Kyllä se siitä ohi menee, kun nyt taas välttelee ideoita vähän aikaa. Harmillisesti pitänee siirtää kaapin sisäosan lakkausprojektia ensi viikkoon. Se olisi nopeasti hoidettu, maksimissaan tunnin homma. Mutta mitään ei voi lakata/maalata taivuttamatta selkää ja kumartumatta ollenkaan... Tiedän tämän kokemuksesta. Viime vuonna tähän aikaan maalasin kipeän selän kanssa takkaseinän, ja se oli silloin virhe. Maltti on valttia - sisustusinnossakin.