Summer in Turku

Vaikka tämän kesän lomasuunnitelmat menivätkin uusiksi muutamaan kertaan, rentoutuminen on onnistunut hyvin. Säät eivät tosin ole olleet kovin kummoiset. Melkein joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän. Taitaa saldona olla tähän mennessä kaksi(!!!) kesäisen lämmintä päivää. Eilen oli toinen niistä. Kävimme miehen kanssa kiertelemässä muutaman tunnin Turun keskustassa. Ihan paras kesäkaupunki... Ja muutenkin ainoa, minne suostuisin muuttamaan, jos Suomeen palaisin. Taidan sanoa samat sanat aina, kun Turussa käyn. :D Ehkä se on varsinais-suomalaisuus, mikä tuntuu kulttuurin vuoksi kaikista luontevimmalta, mutta kyllä kaupunki itsessäänkin on ihan ihana. Varsinkin Aura-joen ranta. Olisi pitänyt viitsiä kantaa kameraa käsilaukussa, että olisi saanut kunnollisia kuvia. Täytyy varmaan joskus tehdä valokuvauskävely.

----  

Although our holiday plans have been revised and re-revised several times this summer, relaxing has worked out well. The weather has not really played along. We have had rain and some more rain almost every day. Our saldo for warm summer days is at the moment two... Yesterday was one of those warm days. My husband and I made a little trip to Turku. It's the very best summer town in Finland in my opinion. It's also the only one I could ever imagine to move to if I returned to Finland. I think I say the same thing everytime I am there. :D I grew up not so far away from Turku, so I suppose that from the larger towns in Finland it's culturally closest to what I am used to. And the town itself is wonderful, too. My special favorite is the walking street along the river. I regret a bit that I was too lazy to carry the camera in my purse and had to rely on my phone... I should once take a photographing walk. 

A handful of almonds

Tuoreista saksanpähkinöistä ja mehukkaista hasselpähkinöistä olen kirjoittanut aikaisemminkin useaan kertaan, mutta nyt viimeisin villitykseni on manteli... Niitä jos nakertaa kourallisen päivässä niin pitäisi pysyä kylläisenä, saada hyviä rasvoja, E-vitamiinia, magneesiumia, kuituja ja vaikka mitä muuta hyvää. Ja kuulema voi välttää diabeteksen, alzheimerin ja sydäntauditkin. Ja pitäisi muuttua ihan hoikaksikin, vai oliko se sittenkin vain pysyä hoikkana. Höh, ei ne siis varmaan varsinaisesti laihduta! Mantelit ovat kuitenkin ravitsemuksellisesti ihan pähkinäperheen aatelia. No, tulevaisuudessa sitä sitten välttää mitä välttää tautien suhteen, mutta noin niinkuin yleisesti ainakin pysyy hyvällä mielellä, kun ajattelee popsivansa suuhunsa sellaisia terveyspommeja. Ei nyt pitäisi syksyä vielä edes mainita, mutta mietin saiskohan syksyn tullen jostakin tuoreitakin manteleita oikein kuorineen? Jos ne ovat läheskään yhtä hyviä kuin vastapoimitut, vielä ihan mehukkaat hasselpähkinät, niin söisin varmasti helposti enemmänkin kuin sen kourallisen.

----

I have written many times about fresh walnuts and hazelnuts, but my very last addiction is eating almonds! I have heard that a handful of almonds a day keeps gravings away, gives good fats, E vitamine, magnesium, fiber and all kinds of other healthy benefits. Like avoiding diabetes, Alzheimer and even heart problems... And one should become skinny, or was it only stay skinny! Oh, that's disappointing actually that they might not directly help slimming. But anyway, almonds are nutritionally speaking the royals among the nut family. I'm not so certain they really guarantee that one avoids all the health trouble in the future, but it makes one feel good to snack something healthy as opposite of sugary stuff. I should not mention the fall yet, but I wonder whether and where I could find fresh almonds in the fall. If they are even remotely as juicy as freshly picked hazelnuts, I will eagerly eat more than a handful! 

The very last one?

En väsy pioneihin ollenkaan... nyt vaan alkaa kausi tosiaan loppua, joten tuskinpa tänä kesänä enää vaivaan teitäkään pionikuvilla tämän enempää. :) Välillä on kiva ottaa kimpusta yksittäinen kukka keittiön pöytääkin koristamaan. Siinä muuten juuri pionit ovat ihan mahtavia, kun yksikin kukka on itsessään niin näyttävä!  Ihan tavallisesta aamupalasta, lounaasta tai illallisestakin tulee parempi, kun on kaunis kukka pöydässä. :) Illallisesta puheen ollen täytyykin lähteä pastan keittoon.

----

I never get tired with peonies... But now their season is almost over. I don't think I'll bother you with any more of peonie photos this year, just this one last time... :) Sometimes I took one individual flower to the kitchen. Nothing is nicer than enjoying a beautiful flower while eating an ordinary breakfast, lunch or dinner. Talking about the dinner, I better begin cooking something right now.  

Yet another chicken

Lauantaina tuli yllätysvieraita, joten yritin keksiä jotakin iltaruokaa, mihin ei tarvitsisi ostaa/avata yhtään uutta purkkia. ;) (Tavoitteena ei siis ollut mikään muu kuin yksinkertaisesti saada sekä pakastin, että jääkaappi tyhjäksi ennen lomalle lähtöä.) Hiukan pinterestiä selailin, ja sieltä löysin sellaisen reseptin paistetulle kanalle, mitä en ollut vielä kokeillut. Eli todella reilusti suolaa ja pippuria kanan pintaan. Valkosipulin kynsiä ja rosmariinia silpuksi. Muistaakseni neljä ruokalusikallista vaahterasiirappia, kaksi ruokalusikallista tummaa balsamico-etikkaa ja loraus oliiviöljyä. Sitä seosta sudilla kanan pintaan ja valkosipulit ja rosmariinit siihen päälle. Paistamisen puolivälissä sudin vielä loputkin seoksesta kuumien kanojen pintaan. Meidän uunissa mehukasta tulee, kun paistaa näin: 200C 15 minuuttia, sitten 175C 30 min. ja lopuksi vielä 125-150C 30-40min. (Kanat olivat siis suunnilleen 1,3kg/kpl.)

Oli muuten ihanat ne ohikulkumatkalla poikenneet vieraat! Tuttuja siltä ajalta, kun aloitettiin pastorintyössä Etelä-Saksassa pienessä maalaiskaupungissa 15 vuotta sitten. Heidän suku silloin "adoptoi" meidät, joten oli aina tunne, että kuuluttaisiin perheeseen. Oltiin aina mukana kaikilla mahdollisilla sukujuhlilla ja synttäreillä ja muutenkin tavattiin melkein päivittäin. Tosi kiva oli päivittää kuulumisia! Muutaman kerran on tavattu tietysti tässä välissä muutenkin, mutta nytkin taas tuntui kuin vuosia ei olisi ollut välissä ollenkaan. :)

----

We had surprising guests this weekend, so I tried to cook something that did not require buying/opening any new spice/bottle. ;) (It was not any lofty goal, but we are simply working on emptying both the freezer and the fridge before leaving on holiday.) I was browsing Pinterest and found a chicken recipe I had not tried yet. It went like this. Scrub lots of coarse salt and pepper on the chicken. Chop several cloves of garlic and some fresh rosemary. Mix four tbs maple syrup, two tbs of dark balsamico and a splash of olive oli. Brush the mix on the chicken and sprinkle with garlic and rosemary. After baking the chicken for a while, brush the rest of the mix on it, too. In my oven the juiciest chicken comes out after baking it for the first 15 minutes in 200 Celsius degrees, then 30 minutes in 175 Celsius degrees and the final 30-40 minutes in 125-150 Celsius degrees.  (These chicken were each ca. 1,3kg.)

We had great time with the guests! They had had a holiday in the Northern France and stopped in our place on their way home. We got to know them at the time when we first began pastoring in a little countryside town in the Southern Germany some fifteen years ago. Their enlarged family "adopted" us, and gave us a feeling to belong. Besides, seeing each other almost daily, we were also always invited to all birthday parties and family celebrations. Now it was lots of fun to catch up with all the news and happenings! It was funny, but it felt like there had not been any ten years in between since we left that little town. :)

Therapeutic still life

Joskus tekee hyvää katsella "still life"-kuvia, missä kaikki on hallitusti kohdallaan. Löysin jonkin aikaa sitten tuollaisen hauskan vanhan kananmunalautasen. Täällä on muuten suurin osa myynnissä olevista kananmunista ruskeita, ainakin niissä ruokakaupoissa, missä me yleensä käydään. Pääsiäisen tienoilla saa etsimällä etsiä, jos meinaa löytää valkoisia. Perunarieskat on muuten tosi herkkua. Muussin jämiin vaan sekoitetaan pari kananmunaa, hiukan suolaa ja jauhoja. Taikina taputellaan pyöreiksi, litteiksi rieskoiksi uunipellille ja paistetaan kymmenisen minuuttia 225 asteessa. Ja syödään tietysti heti kuumina!  

Tämä arkinen viikko oli hiukan turhan tapahtumarikas minun makuuni. Jossakin kohtaa piirsin keittiön liitutauluun ylöspäin nousevan nuolen ja kirjoitin alle "it can only get better!" Eilen sitten vielä onnistuin roiskaisemaan hammastahnatuubista tahmean kökkäreen suoraan silmääni! Yllättävän hankala huuhdeltavaksi, kun ei voi hangata niin, että saisi sen ensin vaahtoutumaan... Onneksi on viikonloppu alkamassa. Siitä on selvästikin tulossa paljon, paljon parempi. :)

----

Sometimes still life photos are just perfectly soothing. I found an aged egg plate lately and found it so cute that I just had to take it home. It's funny, but all those stores where we usually shop sell almost only brown eggs. During the easter time, it's quite a hunt to find white ones for coloring... Those flat potato breads on the second photo are just wonderful. One needs only a portion or two of left-over mash, two eggs, pinch or two of salt and flour. Mix well. Form the dough into several flat breads on a baking parchment and bake them ca. 10 minutes in 225 Celsius degrees. Cover the baked breads with a cloth, but eat them while they are still warm.

This week was slightly too eventful to my taste. Almost so overwhelmingly eventful that at one point I drew an upward arrow to the chalk board in the kitchen and wrote underneath "it can only get better!" On the top of it all, I managed yesterday evening to spill some sticky toothpaste directly into my eye! I rinsed and rinsed, but since the paste does not form a foam unless it's brushed, it turned out to be quite a challenge to get it out... I'm so happy the weekend is coming. I already feel it will be much much better.    

What a sunset!

Iltaisin meidän terassilta on hyvät näkymät auringonlaskun aikaan! Ristiinrastiin lentäneet lentokoneet on hyvä plussa kevyiden poutapilvien lisäksi. :) Meidän terassilla on muuten kohtuullisen hyvä illuusio yksityisyydestä. Ehkä ei suomalaisen mittapuun mukaan, mutta tällä asukastiheydellä siitä voi olla kiitollinen, ettei vastapäätä ole toista terassia tai edes katua. Juttelun äänet kuuluvat ja kantavat kyllä koko naapurustoon puolin ja toisin, mutta jos ei näe kovin montaa ihmistä, niin ei tunnu siltä, että olisi ihan tarjottimella kuitenkaan. Aina tietysti, jos näkee jonkun naapureista tulevan kotiin tai muuten kulkevan takapihalla niin silloin tietysti kuuluu vähintään vilkuttaa, mutta usein myös vaihtaa muutama sana. Aina se lisää yleistä viihtyvyyttä puolin ja toisin, kun on ystävällisiä ihmisiä ympäristössä, eikö? Täällä ihmiset eivät kyllä ole kovin yksityisyyshakuisia muutenkaan. Pihat ovat pienehköja ja naapurit joka suuntaan ovat vierivieressä muutenkin. Niinpä jotkut naapureista, joiden parvekkeet ovat kadulle päin viettävät ulkoilmaelämäänsä aurinkotuoleissaan ihan tyytyväisen oloisina. Itseltäni varmaan jäisi parveke käyttämättä... se on hiukan sellainen suomalaiseksi mieltämäni piirre, vaikka varmaan sielläkin on ihmisiä, joita ei haittaisi vähääkään. :)

----

We have seen beautiful sunsets at our terrace lately! I like the effect of the flying planes, too. :) We are quite lucky with our terrace also for the reason that it creates at least an illusion of privacy. Obviously not comparable Finnish standards, but since Belgium is much denser populated, one can be happy not to have a terrace directly facing a street or another terrace. One can hear neighbors talking, and they can hear us, too, but since one does not see too many persons, it does not feel like sitting at a serving tray. It's quite usual to greet the neigbors and say few words if somebody crosses the backyard and sees you sitting at the terrace. When people live close to each other such little gestures are of great value and make everybody feel happy. In general I think the locals are anyway not seeking privacy that much. Gardens are mostly small, and neighbors are anyway in every direction. Those neighbors whose terraces face the street don't seem to have any problems enjoying an afternoon in their deck chairs. I think I might not feel that relaxed so easily, but then my excuse is being Finnish, though I am certain not all Finns either feel that way. :) But in general, I think Finns have so much space that they are used to bit more privacy when it comes to spending time outdoors.