Iltaisin meidän terassilta on hyvät näkymät auringonlaskun aikaan! Ristiinrastiin lentäneet lentokoneet on hyvä plussa kevyiden poutapilvien lisäksi. :) Meidän terassilla on muuten kohtuullisen hyvä illuusio yksityisyydestä. Ehkä ei suomalaisen mittapuun mukaan, mutta tällä asukastiheydellä siitä voi olla kiitollinen, ettei vastapäätä ole toista terassia tai edes katua. Juttelun äänet kuuluvat ja kantavat kyllä koko naapurustoon puolin ja toisin, mutta jos ei näe kovin montaa ihmistä, niin ei tunnu siltä, että olisi ihan tarjottimella kuitenkaan. Aina tietysti, jos näkee jonkun naapureista tulevan kotiin tai muuten kulkevan takapihalla niin silloin tietysti kuuluu vähintään vilkuttaa, mutta usein myös vaihtaa muutama sana. Aina se lisää yleistä viihtyvyyttä puolin ja toisin, kun on ystävällisiä ihmisiä ympäristössä, eikö? Täällä ihmiset eivät kyllä ole kovin yksityisyyshakuisia muutenkaan. Pihat ovat pienehköja ja naapurit joka suuntaan ovat vierivieressä muutenkin. Niinpä jotkut naapureista, joiden parvekkeet ovat kadulle päin viettävät ulkoilmaelämäänsä aurinkotuoleissaan ihan tyytyväisen oloisina. Itseltäni varmaan jäisi parveke käyttämättä... se on hiukan sellainen suomalaiseksi mieltämäni piirre, vaikka varmaan sielläkin on ihmisiä, joita ei haittaisi vähääkään. :)
----
We have seen beautiful sunsets at our terrace lately! I like the effect of the flying planes, too. :) We are quite lucky with our terrace also for the reason that it creates at least an illusion of privacy. Obviously not comparable Finnish standards, but since Belgium is much denser populated, one can be happy not to have a terrace directly facing a street or another terrace. One can hear neighbors talking, and they can hear us, too, but since one does not see too many persons, it does not feel like sitting at a serving tray. It's quite usual to greet the neigbors and say few words if somebody crosses the backyard and sees you sitting at the terrace. When people live close to each other such little gestures are of great value and make everybody feel happy. In general I think the locals are anyway not seeking privacy that much. Gardens are mostly small, and neighbors are anyway in every direction. Those neighbors whose terraces face the street don't seem to have any problems enjoying an afternoon in their deck chairs. I think I might not feel that relaxed so easily, but then my excuse is being Finnish, though I am certain not all Finns either feel that way. :) But in general, I think Finns have so much space that they are used to bit more privacy when it comes to spending time outdoors.
Ihastuttava taivas ... ja kaunis kattojen silhuetti! On se parveke ja terassi mukava jotta koti laajenee hieman ulos - haaveilen vielä, mutta jospa se löytyisi vielä joskus :)
VastaaPoistaKiva oli lueskella postauksesi siellä niistä oppimisen / opetuksen mittauksesta - siis arvosanoista. Arvosanat on yksi tapa saada feedbackia omasta oppimisesta, ja se varmasti sopii monelle - ja toisille saattaa aiheuttaa stressiä. Tanskassa on keskustelua lukion arvosanoista (täällä saavat peruskoulussa ensimmäiset arvosanat vasta 8. ja 9. luokalla). Stressinoireista kärsivien osuus lukion oppilaiden keskuudessa on noussut / taikka huomio oireisiin on tullut suuremmaksi - "suorittaja"-persoonallisuudeksi kutsutut oppilaat ovat tyytyväisä vain saadessaan parhaimman arvosanan joka aineesta ja kokeesta (arvoasteikko on 0- 12). Kokeita on aika tiuhaan ja moenlla ei jää aikaa harrastuksiin eikä sosiaaliseen elämään ollenkaan, koska lukeminen ja 12-arvosanan metsästys on ensi sijalla. Eräs haastateltu oppilas kertoi, että hän ei välttämättä edes opi kunnolla, koska hän opettelee ulkoa ja unohtaa paljon kokeiden jälkeen. Hienoa että ilmiöön on nyt keskitytty, jotta stressaantuneita oppilaita voi auttaa, sekä myös yrittää ehkäistä ilmiön leviämistä.
Ilmiö liittyy jatko-opiskelumahdollisuuksiin - Tanskassa yliopistoihin ei ole pääsykokeita, vaan lukion arvosanat ovat ainut mittari, jolla pääsee lukemaan - ja jos keskiarvo on 12, se avaa ovet kaikkiin jatko-opiskeluihin, kuten lääkäriksi ja kätilöksi, jotka ovat suosittuja. Jotta koko systeemin arviointi on tarpeen - pääsykokeet yliopistoihin voisi pienentää opiskelupainetta - jotta arvosanan ja todistuksen keskiarvon merkitys ei olisi niin suuri.
Hei Josu - vaikka nimimerkkinä on "Tuula", on kirjoittajana Nina - kirjoittelen äidin koneelta täältä Suomesta, ja siksi tuli tuo Tuula-merkki. Ollaan lomalla täällä Sulo-Suomessa - Sauna ja onkiretket ... Ihanuus!
PoistaT. Nina
Joo, kyllä terassi on tosi kiva lisä asunnossa. Hyvä haaveilunkohde ehdottomasti! :) Niin se on, että arvosanat on kyllä hyödyllisiä mittareita. Tanskassa siis aika myöhään vasta aletaan antaa numeroita! Olisko siinä sitten hiukan niin päin, että olisi hyvä tottua numeroihin hiukan aikaisemmin ja huomata sekin, että satunnaisesta huonostakaan numerosta ei välttämättä tule ihan täyttä katastrofia? Huh, ei taida olla helppoa löytää ratkaisuja. Se yliopistoon pääsy ainoastaan numeroilla kyllä nostaa paineita suhteettomasti. Joissakin maissa taas otetaan mahdollisimman paljon hakijoita sisään ja sitten opiskelijoita pudotetaan ensimmäisten vuosien aikana pikkuhiljaa pois erikoisvaikeita tenttejä pitämällä, niin että valmistujia lopulta on vain kourallinen alottajiin verrattuna... Tuo on kyllä mahtava juttu, että Tanskassa panostetaan niin paljon henkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen, että ollaan valmiita keksimään ratkaisuja, vaikka ne vaatisivatkin suuriakin muutoksia systeemiin.
PoistaIhanaa lomaa sule/teille! Nautiskelkaa!