lauantai 16. marraskuuta 2013

Vanhat herkut - An old delicacy

Tyttö ehdotti isänpäivä kakuksi toscapiirakkaa. Se on sellainen vanha herkku, mikä aina välillä unohtuu moneksi vuodeksi ihan kokonaan, mutta aina kun sitä sattuu leipomaan siitä innostuu uudelleen... ;-) En tiedä, mistä ohje on peräisin, mutta tässä se tulee.

Pellillinen toscapiirakkaa (irtopohjavuokaan menee puolikas määrä)

Taikina:
 
6 munaa
3dl sokeria
6dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
150g sulatettua margariinia
1,5dm maitoa  

> Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseosta, margariinia ja maitoa vuorotellen muna-sokerivaahtoon kevyesti vatkaten. Paista 200 asteessa, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa.

Kuorrutus:

150g margariinia
3/4dl vehnäjauhoa
3dl sokeria
reilu 1dl maitoa
150 mantelilastuja

> Sulata margariini kattilassa ja ota kattila pois liedeltä. Lisää jauhot, sokeri ja maito. Sekoita tasaiseksi. Lisää mantelilastut ja sekoita kevyesti. Lisää kuuman kakun päälle nopeasti levittäen ja työnnä kakku vielä uudestaan uunin yläosaan (225 astetta) hetkeksi, jotta kuorrutus karamellisoituu ja pinta muuttuu kullanruskeaksi.

---

On Fathers' Day we baked an almond pie. It's an old recipe with loads of sugar and butter. That's why the taste is so good! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Patsas myynnissä - A statue


Löysin äskettäin ihanan Maria-patsaan! Mutta kuten arvelinkin se ei oikein istu meille. Se näyttää juuri niin kauniilta kuin ajattelinkin, mutta katolilaisessa maassa tuntuu jotenkin väärältä pitää tällaisia koristeita esillä. Niillä kun yleensä on ihmisten mielessä muukin merkitys, joten ihan pelkkä koristearvo on hiukan alentava selitykseksi... En ole ikinä tarjonnut mitään myytäväksi täällä blogissa, mutta tämä patsas on sen verran kaunis, että jos se löytäisi paremman kodin, niin voisin siitä luopua. (Jos joku teistä on kiinnostunut, niin voin laittaa paremmat kuvat sähköpostissa, jotta kunto näkyy tarkemmin.)   

----

I found lately this beautiful statue! But like I suspected already while buying it, I can't really keep it. It looks as lovely as I thought it would, but in this Catholic country, it feels quite unfitting to use such pieces for decoration. The statues like this have a religious meaning in the minds of the people, so it is not a neutral pretty piece...  

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ihana kauppa - The cutest shop




Zavel/Sablon on yksi mun suosikkikohdista keskustassa. Se on sellainen pieni aukio, jossa on muutaman kerran viikossa antiikkitori. Siellä on muutamia kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja sen sellaista. Kaupoista suurin osa ei ehkä ole ihan mun kukkarolle, mutta aukio on tosi viehättävä. Lauantai-iltana huomattiin, että siellähän on myös Comptoir de Famille -liike. Räpsin kännykällä muutaman kuvan makupalaksi. Tuollainen rautasohva tyynyineen olisi täydellinen meidän keittiöön!
 
----

Zavel/Sablon is one of my favorite spots in the city center. It's a rather small square with an antique market couple of times a week. There are few shops, cafe's, restaurants and such. On Saturday we found there a shop called Comptoir de Famille. I took few photos with my mobile phone. The iron couch with loads of cushions would be a perfect fit for our kitchen!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Postikortteja Brysselistä - Postcards from Brussels




Brysselin keskustaan ei kyllästy ikinä. Hassua siinä on, että päivänvalossa ja iltavalaistuksessa tuntuu kuin olisi kaksi erilaista kaupunkia. Tunnelma muuttuu heti, kun pimeys laskeutuu. Lauantaina satoi melkein koko illan, mutta yhtäkaikki, kaupunki on aina yhtä ihana. Sateessa on jopa oma viehätyksensä, kun valot heijastuvat jopa mukulakivikatujenkin pinnasta. 

Päästiin kahdestaan kaupungille, kun tyttö oli kutsuttu yökylään. Syötiin vakkariherkkuja, joten ei tarvinnut edes selailla ruokalistaa ennen tilaamista. Tutut tarjoilijat, ystävällinen palvelu ja takuuvarmasti herkullinen ruoka. Ja oltiin maailman parasta seuraa toisillemme. Mitä sitä muuta voisi toivoa? ;-) 

----

I never get bored with the center of Brussels. It's funny, but during the day light and in the dark, it seems like it was two different cities. The atmosphere changes immediately when the evening falls. It was raining in the Saturday evening, but then even the cobble stone streets reflect the lights... 

It was just the two of us on Saturday evening, because our daughter had been invited to stay at her friend's place. We ate in our favorite place and did not even need to look through the menu before deciding what to order. We had the best food, and we were the best company for each other. What else could you hope for? ;-)    

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Saappaat - Boots


Puoliksi tärähtäneitä kuvia näin sadepäivän iloksi... Oli taas sellainen viikko, ettei blogia ehtinyt paljon edes ajatella. Normaalit työkuviot, hallituksen palaverit sun muut, ja lopuksi vielä yhden väittäriluvun korjausta. Se oli sitten sellainen juttu, että kahteen sivuun upposi kaksi päivää. Kirjoitin siitä alustavaa versiota kesäkuussa ja nyt huomasin, että yhdessä kappaleessa olin tulkinnut lähdettä väärin. Siinä tuli sitten uudelleen kirjoitettavaa, mutta onneksi huomasin sen itse. Ja varsinkin jo tässä vaiheessa. (En edes halua kuvitella, miten se virhe olisi kostautunut myöhemmin.)   

Eilen hain isänpäivälahjan miehelleni, ja ajattelin samalla, että kokeilenpas vielä muutamat saappaat, jos sattuisin lopultakin löytämään sopivat. (Siihen mennessä sovitussaldo oli varmasti viidenkymmenen kenkäparin luokkaa vähintäänkin.) Taas sama ongelma joka paikassa, että varteen mahtuisi säären lisäksi kokonainen tai puolikas toinenkin. Muistin, että Zarassa on myös kenkiä. Aikuisten osastolla ei ollut, mitään sopivaa, joten katsoin vielä lastenosastonkin kengät, koska joskus koot riittävät aikuisellekin. Bongasin nämä nahkaiset+mokkaset puolipitkät saappaat. Ja kävelin tyytyväisenä kassalle. Varsi ei ole ihan istuva, mutta se lienee tarkoituskin, koska mokka varmaankin hieman pehmenee käytössä ja alkaa toivottavasti laskeutua hiukan "ryttyyn." Myyjä ehdotti, että säärystimet sopisivat hienosti. Luulen, että seuraavalla kerralla aloitan etsimisen heti suoraan Zaran lastenosastolta... Nämä ovat ihan täyttä nahkaa (paitsi sisällä joku pieni osa on tekstiiliä), mutta laatu ei tietysti ihan vastaa kunnon kenkäkaupan laatua. Mutta en valita, koska hinta oli vain kolmannes siitä, mitä tikkujalkainen joutuisi kenkäkaupassa pulittamaan... 

Muistin kuitenkin ostaa sen isänpäivälahjankin. Iltapäivällä juhlitaan, kunhan mies palaa naapurikaupungista saarnareissulta ja tyttö kotiutuu yökylästä. Omalle isällenikin paketti ja kortti ehtivät ajoissa perille. On niin kiitollinen mieli omasta isästä ja turvallisesta lapsuuskodista, ja samalla myös miehestä, joka suoriutuu omasta isyydestään myös ihan huippuarvosanoin. Joskus kuuntelen vaivihkaa tytön ja miehen juttuja. Oletteko huomanneet, että iskälle kerrotaan ihan eri asiat ja ihan eri tavallakin kuin äidille? 

Seuraavaksi hiukan kaupunkikuvia, toivottavasti ihan pian...

---

A brief version in English: 
I had quite a week. Not much blogging due to the work, board meetings and studies. I found a mistake in my paper, so it took me few days to fix it. I am glad however, that I found it myself and already now. "Somebody else" or "later" would have been worse options. In comparison to those, two days work was probably easy-peasy. 

I finally found boots. How I wish every year that I had thicker legs! I know, I sound pathetic. But if you had to try on at least 50 pairs of boots with no success and then end up looking for some in the children department, you would sympathize with me. 
  
More next time. I'll have some nice pics from yesterday evening in the city...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Harmaita sävyjä - Gray tones




Tänään on ihan harmaata sekä sisällä, että ulkona. Lopulta olisi päätettävä, miten kaikki valmiit taulut kannattaisi ripustaa... Tuli mieleen, että photoshophan saattaisi auttaa hiukan sijoitteluongelmassa. Ehkä teen niin kuin piirsin. Ikkunoiden väliin alle tulisi siis se paspisvalokuvataulu ja sen päälle kultakehyksinen ovaalin muotoinen peili. Mustan hyllyn päälle tulisi se kangaspohjainen nuppineulaviritelmätaulu seinään ja sen eteen perhepotretti, mutta sitä ei tarvitse kiinnittää, koska sen kehykset ovat niin leveät, että se pysyy tukevasti pystyssa muutenkin ja ehkä sitten antaisi hiukan syvyysvaikutelmaakin... Sitten pitäisi vielä rohkaistua lyömään naulat seinään. Se on syy miksi ripusteluun kuluu helposti muutamakin vuosi. Minusta tuntuu, että aina kun saan jonkun paikalleen, keksin jotakin muuta ja harmittelen mokomaa naulaa. Ehkä nyt photoshopin avulla kaikki on toisin? 

---

Today it looks totally gray both inside and outside the house. Finally it is time to decide how the pictures should be hanged to the wall. I figured that some Photoshop-ing might be helpful. Perhaps I do it like I drew it? Between the windows: oval shaped mirror and below the passe-partout frame I showed you last week. Above the shelf: the big black frame with the pinned photo, and on the top of the shelf: the little family portrait as it always was there. It has a wide frame so it stands solidly anyway and perhaps it also helps to maintain a feeling of depth... Now I need to get my courage together to use the hammer and nails. Perhaps it works this time without regrets, thanks to the Photoshop?