sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pinkkiäkin pinkimpää hyvää elämää



Työpaikalla vanhat ruusut ovat vaan niin kauniita. Jopa kaatosateen jälkeen niitä voi vain pysähtyä ihastelemaan. Teepaketin taas ostin ihan vain paketin perusteella. Se oli niin ihanan värinen, että en voinut olla ostamatta. Maku ei kohdannut ulkomuodon kanssa. Tykkään kyllä valkoisesta teestä normaalisti, mutta jo lähes jokaista clippersorttia maisteltuani en ole ihan vakuuttunut tämän merkin käyttämistä raaka-aineista, vaikka ne reiluja ovatkin. 

Aloitin viime viikolla kuuntelemaan Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjaa. Olen yleensä enemmänkin lukijatyyppiä. Luen sen verran nopeasti, että koen sen hauskemmaksi, kun saan edetä omaa vauhtia. Äskettäin kuitenkin totesin, että kävelylenkkejä tulee paremmin tehtyä yksinkin, kun on edes kuuntelemalla seuraa jostakin podcastista tai äänikirjasta.

En ole vielä kovin pitkällä kirjassa parin lenkin jälkeen, mutta tykkään Kallion tasapainoisesta suhtautumistavasta elämään. Hyvässä elämässä on paljon kaikkea mukavaa ja toisaalta  haasteellistakin, mutta onnellinen elämä löytyy jostakin ääripäiden välistä sinne hyvän suuntaan kurottautumalla, mutta ilman jatkuvaa ja pakottavaa pinnistysta täydellisen elämän perässä. Tykkään myös siitä, että Kallio ei korosta itsekkyyttä, vaan enemmänkin tasapainoisten ihmissuhteiden merkitystä. Nykymaailmassa tuntuu, että joskus ollaan aika vinksallaan. Kaikenmaailman guruilla on vinkkiä joka lähtöön, mutta usein ne perustuvat joko epäterveeseen todellisuuden kieltämiseen tai ihmissuhteiden laiminlyöntiin omaa etua tavoitellessa. 

Kuunnellessa osa Kallion esittämistä kysymyksistä menee hiukan ohi, kun ei näe tekstin rakennetta. Kappaleiden välissä parin sekunnin paussia ei osaa aavistaa ennalta ja helposti sitten tulee vaan kuunneltua eteenpäin. Mietin siis kuunnellessani kaikenlaista, joten en ole varma oliko sellaista tehtävää ollenkaan, vai satuinko vain ajattelemaan sitä itse, mutta jossakin kohtaa aloin pohtimaan meidän perheen arjen vahvuuksia. Ehkä se liittyi siihen, mitkä asiat tuntuvat merkityksellisiltä elämässä tai mitkä ovat onnellisen elämän edellytyksiä, tai jotakin sinne päin. 

Pari juttua nousi heti päälimmäisenä mieleen. Tärkeintä on meille se, että me vietetään paljon aikaa sekä pariskuntana että perheenä kolmestaan. Se on meille kaikille ehdottomasti tärkeä onnellisen elämän elementti, vaikkei se suurimmalta osalta tarkoitakaan, mitään sen kummempaa kuin, että annamme paljon aikaa toisillemme ihan normiarjen puitteissa ja olemme kaikki lähes aina juttelutuulella. Joskus jokainen tarvitsee hiukan hiljaisuuttakin, mutta noin niin kuin yleisesti meillä on enimmäkseen pulinaa talo täynnä vaikka vain kolmistaan olemmekin. On tietysti myös tärkeää tehdä työt ja muut tärkeät jutut täysillä, koska vain tosissaan panostamalla kokee myös enemmän työstä saatavaa tyydytystä, mikä osaltaan myös lisää yleistä elämän onnellisuutta. Ehkä suunnitelmallisuus ja joustavuus ovat myös tällä onnellisen elämän listalla. Meistä kukaan ei ole millään tavalla kaoottinen, joten jokainen arvostaa sitä, että asiat, tekemiset, koti ja kaikki muukin on suhteellisen hyvässä järjestyksessä ja suunnitellut asiat toteutuvat ilman ylimääräisiä sähläyksiä. Toisaalta joustavuus on myös asia, mikä helpottaa elämää. Jos eteen tulee joku tilanne, mikä aiheuttaa asioiden uudelleen järjestelyä, putoamme kaikki aika nopeasti jaloillemme ja luomme uuden, toimivamman suunnitelman. Sitkeyttä ja peräänantamattomuutta löytyy meiltä kaikilta, mutta jääräpäisyyttä ei onneksi keneltäkään.

Mikään näistä jutuista ei vaadi mitään stressaavan suuria ponnistuksia, mutta kuitenkin järkevää prioriteettien asettamista ja joskus hieman ylimääräistä vaivannäköä. Useimmiten ne kuitenkin sujuvat aika helposti ja toisaalta myös palkitsevat niin hyvin, että niihin tekeekin mieli keskittyä. Perussettiä, mutta perusasioistahan elämän onnellisuus enimmäkseen koostuu. Voihan tuohon listaan vielä lisätä vaikka matkustamisen, sukulaiset ja ystävät, harrastukset ja niin edelleen, mutta ajattelin nyt vain meidän kolmen omaa arkea, koska siitähän ne tavalliset päivät enimmäkseen koostuvat. Ystäviin on tosin ollut ihan liian vähän aikaa viime vuosina, mutta se on johtunut enemmän elämäntilanteesta kuin suoraan meistä itsestämme. Se silti hiukan harmittaa ja haluaisin siihen panostaa hiukan enemmän, mutta nyt ei ole ollut voimia sen enempään eikä tule olemaan ihan lähitulevaisuudessakaan, joten täytyy vaan luottaa, että todelliset ystävät säilyvät siitä huolimatta.

Noita arjen hyviä juttuja kun mietin, niin huomasin, että arvot, aikataulut ja tekemiset on kyllä ihan hyvässä järjestyksessä. Oli hyvä hetkeksi pysähtyä toteamaan se. Joskus nimittäin tuntuu, että pitäisi olla sitä ja tätä ja helposti kuormittuu ajatuksesta, että ei kaikkeen pysty. Huomattuaan olevansa ihan hyvässä tasapainossa, voi seuravan kerran ohittaa turhat vaatimukset olankohautuksella.             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti