Niin vaan päästiin kesäkuun puolelle ja nyt sitäkin jo puoliväliinkin saakka! Valmistujaisia on juhlistettu töissä taas moninkertaisesti, kuten aina, ja jäljellä on enää palavereja, arvosanojen viimeistelyjä ja syksyn suunnittelua. Ja opiskelua sen minkä ehtii. Tänä kesänä pitäisi edetä hyvän matkaa siinä, mutta katsotaan nyt, mikä on realistista ja mikä ei. Ensimmäinen tavoite on saada juuri nyt työn alla oleva luku purkkiin ennen heinäkuun puoliväliä.
Tämä työvuosi loppui hauskasti, kun sain muutamasta suunnasta yllätyksellisen hyvää palautetta. Palautettahan työelämässä saa yleensä sillä tavalla harvakseen ja satunnaisesti tiputellen, mutta tänä keväänä sattui sellainen positiivinen suma, mikä ihan rehellisesti ilahdutti. En tiedä, onko tämä piirre kenellekään muulle tuttu juttu, mutta perfektionistina minulla on aina omat odotukset itselleni, jotka yritän saavuttaa ja joiden valossa sitten olen joko tyytyväinen tai tyytymätön omaan tekemiseeni. Palaute, positiivinenkaan, ei sitten aina paljon vaikuta kohteliaan kiitoksen ja hymähdyksen jälkeen, jos itse mielestään olisi voinut tehdä asian paremminkin. Kun vielä suomalainen vaatimattomuus istuu sitkeästi selkäytimessä, niin palautteesta avoimesti iloitseminen ja varsinkaan siitä kertominen eivät todellakaan tule ihan luonnostaan. Hassu ajatustyyli sinänsä, koska eihän kenenkään kehu ole koskaan keneltäkään muulta pois muutenkaan.
Sellaisista käyttäytymismalleista kannatta varmasti pyrkiä eroon. Omat tavoitteet on hyvä tietysti säilyttää ja niitä kohti pyrkiä, mutta hyvästä palautteestakin kannattaa ihan rehellisesti ja avoimesti iloita. Suurin osa arkista työelämäähän varmasti kaikkialla on olennaisten asioiden tekemistä siltä pohjalta, että työt on tehtävä kunnolla ja joskus sitkeästi hammastakin purren, vaikka kukaan ei sanoisi pitkään aikaan yhtään mitään. Omat onnistumisen kokemukset on siis pääosin löydettävä itse, vaikka kukaan ei niitä sormellaan osoitakaan. Ja omat vahvuudet on tunnistettava, vaikka kukaan ei niihin kiinnittäisi mitään huomiota.
Juuri siksi, kun positiivista palautetta joskus saa, siihen kannattaa hetkeksi pysähtyä. Juoda ehkä ylimääräinen kuppi kahvia tai vaikkapa ostaa jäätelö siitä ilosta, että on vaan niin mukava tunne juuri sillä hetkellä. Pieni rento hetki täynnä onnistumisen tunnetta, menestyksen iloa ja omien kehittyneiden taitojen päivittelyä, tekee hyvää ja antaa voimia niihin pitkiin ajan jaksoihin, kun on taas täysin omien arvioidensa varassa. Jos ilon hyvästä palautteesta voi vielä jakaa jonkun siihen vilpittömästi yhtyvän läheisen kanssa, voimautumisen kokemus on mahtava. Sellaiseta hetkestä onkin erityisen kiva palata takaisin sinne arkiseen aherrukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti