Tänään oli tehtävänä kuvata taivasta.
Oli kivan valoinen päivä, mutta kuvan otto jäi hetkeen juuri ennen hämärän alkua. Tehtävästä tuli mieleen sellainen ärsyttävä sanonta, että "taivas vaan on rajana, jos..." Ihan kuin ihminen venyisi pelkällä tahdonvoimalla ihan mihin tahansa. Se tarkoitetaan usein asiayhteydessään voimalauseeksi, mutta minusta se on juuri sellainen burnoutin reunalle johtava ajattelutapa. Viisaampaa on muistaa järkevät rajat, että ei odota itseltään ihmeitä, tai paahda itseään loppuun saavutuksia haalien. Joskus riittää ihan sekin, että selviytyy aamusta iltaan ja saa olennaisimman tehtyä. Joskus veto on hiukan vähissä ja sitä on tyytyväinen illan tullen aika vähään. Ja se on ihan hyvä se. Silloin tulee paras fiilis yksinkertaisesti siitä, kun ei yritäkään kurotella korkeuksiin. Jos ei pysty hyväksymään itseään ilman saavutuksia, niin tuskinpa sitä kokee oloaan sen kummemmaksi jotakin saavutettuaankaan.
----
Today the task was to photograph sky.
We had beautiful spring day, but finally once I had time to get my camera out, the sun was just about to set. Taking this picture made me think about a saying "Only the sky is the limit." I know it's usually said in order to empower somebody to believe that everything is possible, but I think it's one of the stupidest phrases man has ever made up. Practising such mentality leads a person easily to the brink of burnout, because will power is certainly not the only factor that is needed in life. It's much healthier to think in terms of healthy boundaries and excerise accepting oneself without making it depend on one's achievements.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti