perjantai 23. lokakuuta 2015

Leaves and a pond

Huu, puhelimen kamera näköjään valaisee kuvat ihan miten sattuu! Työpaikan pihalta syksyinen kuva. Kiva muuten, että Kanadan hanhet ovat lähteneet lopultakin jonnekin muualle sotkemaan... Toivottavasti eivät tule takaisin ihan pian. Eikö olekin erikoista, että niinkin kauniista eläimistä voi olla harmia? 

Katselin jo pinterestistäkin rauhallisia maisemakuvia aamupäivällä. Huomenna on yhden luvun palautuspäivä, joten olen kirjoittanut viime päivinä melkein koko ajan kellon viisareita vastaan... Syksy-kansiossani on muutama ihan ihana kuva, joissa kyllä ajatuksen lepuuntumaan kiireenkiin keskellä. Käykää katsomassa täällä.

----

Oh my phone seems to color the pictures rather randomly! This is taken at our working place. I'm certain I'm not the only one who is happy that the extended family of Canadian geese that used to hang out around the pond have re-located themselves! They made such a mess. It's weird though that such beautiful birds can be such a trouble...

This morning I was looking at some peaceful autumn pictures in my pinterest file. Because I have a deadline coming up tomorrow, I have been mostly writing against time during the last couple of days... There are few really calming nature photos in my fall inspiration file   

My beloved granny bike

Ennen kuin ihan talveksi muuttuu esittelen teille mun uuden polkupyörän. Sain sen äitienpäivälahjaksi keväällä. Niin toiveiden täyttymys kuin vain  olla voi! Kesällä oli suunnitelmissa ottaa kunnolliset valokuvat, mutta en koskaan muistanut ottaa kunnon kameraa mukaan, kun pyörillä jonnekin suuntaan startattiin. Tämä on siis kännykkäkuva syyskuulta. Käytiin mm. ruokakaupassa, kuten kuvasta näkyy. ;) Mummopyörällä on erityisen hyvä polkea. Selkä ei tule kipeäksi, kun ei tarvitse etukenossa ajella. Selkä suorana ja hameen helmat hulmuten tuolla saa lasketella mäkiä alas. No, ehkä minulla ei niitä hulmuhelmoja kovin usein ole, mutta mielikuvana vaikka vanhojen Tiina-kirjojen Rouva Talonmies topakkana pyörällään tulee aika lähelle. Ei käsijarruja, vaihteita tai muuta luksusta. Kaikki siis hyvin, jos ei ole liikaa ylämäkiä. Olemme asuneet muutamassa paikassa, missä melkein tuli itku ylämäessä vaihteistakin huolimatta, joten tällaiseenkin pyörään kannattaa harkita vaihteita, jos asuu mäkisemmällä seudulla. Meillä on täällä kuitenkin vain pitkiä, loivia mäkiä, joten vaihteita ei usein tulisi vaihdettua muutenkaan. Alhaalla vaan ottaa hiukan enemmän vauhtia, niin kevyesti menee. ;) Nyt ei puutu kuin rottinkikori edestä picknick-ruokia varten. Ai niin, ja se hulmuava hame! Topakka ilme on omasta takaa. ;)

----   

Before it gets totally wintery, I have to show you my new granny bike. I got it already as a Mothers' Day gift in May. It's so the bike of my dreams!!! I had a plan to make proper photos, but I always forgot to take the camera with me when we went riding... This picture is from September. We went grocery shopping as you see. :) The granny bike is such a perfect thing! My back does not hurt a bit when I'm riding it, because I can sit totally upright. I might need to by a long skirt though. It would go well with the style... :) There's no luxury about this bike though, no handbreaks, no gears... All is well if the road is not too steep. We have lived in places where the hills made me almost cry even though I had lots of gears in my bike... But there are only long but low rises here, so no problem on that account. (Just speed up a bit before the rise begins.) Now I'm only missing a basket at the front to transport some picnic gear. Oh, and that fluttering skirt! That would probably make the look perfect. ;)  

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Some early Christmas inspiration

Hiukan joulufiilistelyä on jo ainakin ajatuksen tasolla. Hm, tunnustan, hiukan kuunneltiin jo tässä yhtenä iltana joululaulujakin... Inspiraatio on kuitenkin aina paikallaan, joten tässä linkki Houseology Chic Lookbook  -kuvakirjaan. Just sellaista, mistä mä niin tykkään! Voisin tuijotella kuvia ihan tuntikaupalla...

----

Lately I have been thinking about Christmas already. I know it's bit early, but we already even listened to some Christmas music... Anyway, some inspiration is always a fun, so here's a link to Houseology Chic Lookbook. That's so my kind of thing! I could stay and stare at the pictures for hours...

tiistai 20. lokakuuta 2015

Flowers without a plan


Maljakkoonhan voi laittaa vähän mitä sattuukin. Että siis ei aina tarvitse kaiken olla kovin pitkälle suunniteltua tai muutenkaan mätsäävää. Joskus suunnittelemattomuus voi jopa näyttää kivemmaltakin kuin sliipattu kokonaisuus. Miten vain, mutta keittiön pöydällä on vaan aina oltava jotakin kaunista! Yleensähän siinä syödään melkein kaikki ateriatkin, joten tunnelma on tärkeä juttu. Vaikka sitten söisi mitä tahansa. Siitä tuli mieleen, että arkiruokapostaukset on nyt jääneet täysin tekemättä. Yksi syy on, että iltaisin, kun ruoka on lopulta lautasella asti, on jo liian pimeä ottaa kunnollisia valokuvia. Toiseksi on ollut niin kiire, että pari viimeistä viikkoa on menty vanhoilla ideoilla, joten niissä ei olisi useimmiten mitään uutta kerrottavaa ollutkaan. Ruoka-tagiä klikkaamalla löytää vanhoista postauksista aika monta perusjuttua, mitä tässä on tullut kokkailtua. 

----  

One can fill a flower vase randomly, too. I mean that not everything needs always be so well matching and plans executed into a minute detail... Actually sometimes lack of planning can make flowers look like a combination just naturally happened. Anyway, the point is that I always need something pretty on the kitchen table. After all we eat almost all our meals at that spot, so why not to have it pleasant... ;) That makes me think about those easy dinners posts I began a month or two ago! I just realized that I have not got them done for quite a while... One problem is that now it's mostly too dark in the evenings when the food is on the table to take proper photos. The second one is that I have been in such a hurry lately, that I have not had time to try out much anything new... You can find recipes from the older posts from the past years under "ruoka" tag at the side column.  

maanantai 19. lokakuuta 2015

Enough sleep, thank you

Aika hauska, löysin ikivanhat, salmiakkikuvioiset lakanat liinavaatekaapin perältä! Ne on ajan kanssa ihan superpehmeäksi pestyä puuvillaa. Me saatiin ne varmaan joskus lahjaksi, kun mentiin naimisiin, koska muistikuvissani ne liittyvät meidän ensimmäisen asunnon sisustukseen. Eli pitkään ovat mukana kulkeneet. Oli ihan yllättynyt, kun näin ne kaapissa. Luulin, että olin heittänyt ne pois jo kauan sitten! :)
 
Viime aikoinan olen miettinyt usein elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä. Ehkä siitä syystä, että perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen vie aika usein hiukan äärirajalle sen suhteen, että jaksaako niiden lisäksi juuri muuta. Ei tietysti tarvitse välttämättä jaksaakaan, mutta jos nyt palautumista kuitenkin ajattelee, niin onhan se hyvä ehtiä jotakin muutakin. Niin kuin vaikka sosiaalista elämää, mikä kyllä tuntuu eniten kärsivän tästä yhtälöstä. Oma perhe vie nimittäin aina etusijan suunnitelmia tehdessä, kun aika on muuten rajallinen käsite. 

Toinen oivallus muutama viikko sitten kirjoittamani ruokalistojen ja -ostosten suunnittelun lisäksi tämän teeman suhteen on ollut nukkuminen. Heh, enpä olisi uskonut muuttuvani ajan mittaan iltatorkuksi! Olen aina ollut enemmänkin iltavirkku ja valvonut mielelläni iltaisin niin pitkään kuin mahdollista. Viime kuukausina, tai oikeastaan koko kuluneen vuoden aikana olen opetellut menemään ajoissa nukkumaan. Ainakin suurimmaksi osaksi. Ajoissa tarkoittaa kello kymmentä. Joskus tietysti tulee valvottua, ja hauskaahan sekin edelleen on, mutta ihan tavallisina iltoina on hyvä mennä kohtuullisen ajoissa nukkumaan. En voi vieläkään kyllä kehuskella, että heräisin aina vieläkään mitenkään erityisen virkeänä aamuisin, mutta huomaan, että päivissä on kuitenkin ainakin enemmän energiaa, kun on nukkunut kunnolla. Nyt tällä kokeilulla uskallan kuitenkin jo sanoa, että jos kiirettä pukkaa, niin suosittelen kunnollisia yöunia. Levänneenä on huomattavasti energisempi, sekä kestämään stressiä että myös tekemään riittävästi asioiden eteen päiväsaikaan!   

----

Look at this! I found old bedsheets at the back of the linen closet! I think we must have got them when we got married, because they somehow remind me of the decoration in our first home in my memories. I was surprised to find them actually, because it's not very typical of me to hoard much anything...  :)

Lately I have often thought about managing my life. Perhaps for a simple reason that combining family, work and studies takes me frequently to the point that I wonder if I can add anything else on my plate. Those are the most important things at the moment, so it's all fine. Thinking about recharging, however, it is necessary to have time and energy for something else as well. Like for example for some social life. That seems my weakest point at the moment, because when I have to prioritize, the family is obviously always the primary thing.

I told you few weeks ago about saving time with planning the weekly menus and grocery shopping. The second discovery that I have made in this area is that I really need to try to sleep enough. Ha, who would have never thought I would stop being an evening person!?! I have always been totally fresh in the evenings and stayed happily up as long as I could... During the last few months, or perhaps actually even a year or so, I have practiced going to bed earlier. At least most of the time. Earlier means to me around 10 o'clock. Of course I still stay up once in awhile, but on weekdays it does me really good to go to bed at that time. I'm not so far yet that I could boast about waking up particularly fresh in the mornings, but I do realize what difference it makes during the day. I have much more energy to get things done. That's already something! I guess I could say with confidence that if you are in a hurry, try sleeping enough! When you are rested you have more energy to combat the stress and also get enough done during the day time.   

lauantai 17. lokakuuta 2015

Chalkboard poésie

Tuo liitutaulu on kyllä ihan mahdottoman huonossa paikassa valokuvaamisen suhteen, vaikka muuten onkin ihan kohdallaan! Kunnollista kuvaa varten täytyisi varmaankin kolauttaa ensin ikkuna hajalle. Etsin pinterestistä viime viikolla jotakin syksyistä runoa, ja tuo tuntui juuri sopivalta. Käsialassa olisi kehittämisen varaa, mutta en tiedä riittäisikö minulla ikinä kärsivällisyys kalligrafian harjoitteluun. Paitsi tietysti jos voisin osallistua johonkin tällaiseen tilaisuuteen. Harvemmin tuntuu kuitenkaan niin kauniita tilaisuuksia olevan tarjolla tällä puolella valtamerta. Ai niin, liitutaulu-DIY löytyy täältä. 

----

The large chalkboard in the kitchen is in a perfect spot otherwise, but in a really bad one when it comes to photographing it. I should probably knock down the window or something to get a better picture taken! I was browsing pinterest to find a poem that would fit to the season. This was one that I liked the most. I don't think I will ever have enought patience for practicing calligraphy though. Unless of course I could participate in something like this. Wouldn't that be fun! You can find the chalkboard DIY here.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hydrangea (and our accidental bio trash)





En saanut päätettyä, mitkä valokuvat valitsisin, joten laitoinpa nyt sitten varsinaisen kuvatulvan tähän alkuun. Väriä muuttavat hortensiat ovat kyllä jokavuotinen ihastus! Muutamat muut syksyiset valokuvasuosikkini on täällä ja täällä. Nyt kuvasin niitä vaihteluksi tummaa taustaa vasten. Kontrasti tekee kukasta entistä herkemmän!

Vihreät pikkulautaset löysin kauan sitten Villeroy Boch:n tehtaan myymälästä. Alun perin niitä oli neljä, mutta epäilen, että yksi on joskus päätynyt bioroskikseen, kuten aika moni pikkulusikkakin tässä taloudessa. Niissä on sulatetavaa muutamaksi vuosikymmeneksi. Meillä keittiötyönjako menee useimmiten niin, että minä jätän ruokaa laittaessani bioroskat usein tiskipöydälle, lähimpänä olevalle lautaselle, ja mies raivaa ne siitä sillä aikaa ulos roskikseen, kun ruoka valmistuu. Minun osuuteni jutussa siis on se, että joskus roskien alle jää lusikka, tai vaikka tuollainen pieni lautanen, ja miehen osuutta on se, että hän ei huomaa sellaisia pikkuasioita kipatessaan lautasella pursuilevat bioroskat roskaämpäriin... Että vähintäänkin ihan tasan tuo menee, ellei jopa enemmän minun omaksi syykseni. Lopputuloksesta kuitenkin sen verran, että minua tietysti tuollaiset vahingot enemmän hermostuttaa. Ehti siinä useampi vuosi kulua ennen kuin edes tajuttiin, mistä nuo katoamismysteerit johtuvat. Sen jälkeen ainakin suurin osa bioroskista on ollut ihan rehellisesti maatuvaa jätettä. :)

----
I just could not make up my mind about which photos to choose, so take my apologies for flooding you with pictures. Hydrangeas make me exited every year. These are links for some of my favorite pictures here and here. This time I took the photos against a black background. Such a contrast made the flowers look very fragile!

The little green saucers were bought in Villeroy Boch factory outlet long ago. Originally I did have four of them, but I assume one may have ended in a bio trash bin. That is, it must have suffered the same destiny like many tea spoons in our house, too. It may take a couple of decades to compost them. Our usual division of kitchen duties kind of calls for that sort of mishaps. To start with, our bio trash bin is outside. We have always recycled, but I have never been able to have even a tiny container inside because of the odor. While I prepare a dinner, I place all bio trash on a whatever plate happens to be on the counter. Usually I cook and meanwhile my husband often clears up the trash into the bin, sets the table, or does whatever there is to do in the kitchen, if he happens to be at home already before the dinner is ready. My contribution to the problem of disappearing little things is that sometimes there might be something on the plate before the bio trash lands on it, read: an odd tea spoon or a tiny plate. My husband's contribution is that he does not always see such little things when he throws the stuff to the bin... So, I think we are completely even, or perhaps it's even slightly more my own fault. What I must admit though is that this kinds of mishaps annoy me much more than him. It took us at the time  quite few years to figure out what the mystery-of-dissappearing-little-things was about. After that I trust most of our bio trash has been truly degradable. :) 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Books, advertisements and the assumed lack of compassion

Yhdessä osassa väittäriäni käyn läpi vanhaa, saksalaista, teologista kirjallisuutta. Hyvä puoli siinä on, että osa kirjoista löytyy antikvariaateista aika halvalla. Hauskinta taas on se, että vanhojen kirjojen välistä voi löytää kaikenlaista. Aikaisemman omistajan tallettamia sanomalehtiartikkeleita ja vanhoja kirjamainoksia esimerkiksi. Ennen aikaan ei mainoksetkaan turhaa koreilleet. Asia tehtiin selväksi ja se oli sitten siinä. Osta kirja niin ja niin monella D-markalla, tai ole sitten vain ostamatta. Nykyään on kilpailu kovempaa, tuotteita paljon enemmän ja kirjavaakin kirjavammat mainokset yrittävät myydä melkein väkisin.

Joskus käy ihan hiukan kateeksi noita, jotka kirjoittivat viisikymmentä vuotta sitten. Nykyään on kova paine olla kaikesta julkaistusta kirjallisuudesta sataprosenttisesti ajan tasalla. Sehän se on väitöskirjan kanssa kaikkien suurin pelko, että ei ole huomannut, että joku on julkaissut jossakin päin maailmaa juuri äsken jotakin omaan teemaan liittyvää. Ennen vanhaan taas joku muu oli saattanut julkaista jotakin asiaan liittyvää jo vaikka muutama vuosikin sitten, eikä kukaan silti ihmetellyt, miksi kirjoittaja ei mainitse siitä mitään. Eihän siihen aikaan sille mitään mahtanut, että kaikkia kirjoja ei mitenkään voinut saada käsiinsä. Sitä kyllä kun miettii, niin se täytyy sanoa, että nuo menneet tyypit olivat sen verran totisia ammattilaisia, että iloisiahan ne olisivat olleet, jos olisivat saaneet nykyajan mahdollisuuksia käyttää. Ja kaiken teknologian keskellä, mikä meillä on käytettävissä, heillä tuskin olisi yhtään ymmärrystä nykyajan opiskelijoiden valitukselle. ;)

----

There is one part in my doctoral thesis where I analyse old German theological literature. The good thing is that some of the books can be purchased for rather reasonable prices in antique bookstores. The fun thing then is that one finds all sorts of things between the pages. Like newspaper articles a previous owner cut out long ago, or advertisements of books that were published at the time. Those ads are certainly not trying to make too big of an impression on potential buyers. The essential is said clearly and, like they say it in German, "sachlich." You either buy the book with so and so many D-marks, or you don't. Nowadays marketing is quite a bit more challenging with so much competing products and sellers are constantly bugging the buyers.

Sometimes I feel a tiny bit of jealous though. Those authors who wrote fifty years ago did not have the same pressure to be all the time 100% up-to-date with everything ever published about their topic. The biggest fear of all doctoral students today is to miss something recent published somewhere in the world. At that time somebody else may have published something related to one's topic somewhere else even few years ago, but they didn't even mention it. And most probably nobody even asked why they didn't cover that one. All knew that it simply wasn't possible to have access to everything. The life of research was in many ways different back then. When I think about it though, I must say for their defence that had they had the same benefits like we do, they woud have been all exited. And with technology that is there for our benefit today, they would most probably not show much compassion with current students complaining. ;)    

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

More and more yellow...


Nyt on värit parhaimmillaan! Sää viileni ihan yhtäkkiä, joten täytyi hakea talvikamppeet kellarista. Voi että olin iloinen, että tuli keväällä pakattua vaatteet niin siististi muovilaatikoihin ja talvikengät omiin rasioihinsa. On niin paljon kivempi ottaa ne taas esille, kun ne on järkevästi ja siististi säilötty... Kunhan tässä jossakin välissä ehdin, käyn vaatekaapit läpi ja laitan kesävaatteet pois. Samat laatikot kulkevat siis edestakaisin, että siinä mielessä hyvä sijoitus nekin. 

Viikonloppukin taas mennä hujahti! Meillä oli hauskaa seuraa ja paljon hyvää ruokaa. Ehkä hiukan liiankin paljon, mutta enemmän on aina parempi kuin vähemmän. Ja nyt on salmiakki- ja suklaavarastot taas täynnä. Suomiporukkaa siis... :D Uudesta viikosta on tulossa työntäyteinen, mutta niinhän sen kuuluu ollakin.

----

Colors are best at the moment! The weather cooled down quite suddenly, so I had to get the winter clothes and shoes from the basement. I was so happy that I had been so organized in the spring and had packed everything into plastic containers! I hope I'll find few moments next week to sort out the closets and put the summer clothes away. The containers were a good purchase, because they can be used over and over again.  

The weekend went by very fast! We had fun company from Finland and lots of good food. Slightly too much good food perhaps, but it's always better have more than less. :D Next week seems to become quite busy, but that's how it should be.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Cushions and candles



Laitoinkin jo aiemmin ohjeet tähän tyynynpäälliseen. Nyt alkoi tuntua siltä, että tarvittiin jo hiukan syksyisempiä värejä ja niitähän tuossa printissä on ihan riittämiin. Laskeskelin mielessäni, että reilun kuukauden päästähän tässä saa alkaa miettiä jouluisempia juttuja... Aika kuluu nopeasti! Eilen huomasin, että monet joulublogitkin ovat jo aloittaneet... Itse en ole ihan niin fiiliksissä vielä. Ensin hiukan syksyä vielä mieluummin. Syksy on ihana niin pitkään kuin aurinko paistaa ja puissa on keltaiset lehdet... Pimeä tulee nyt täälläkin iltaisin jo hiukan aikaisemmin. Hyvä syy sytytellä kynttilöitä. Kynttilöistä mietin muuten joka syksy, että voisin ostaa välillä värillisiäkin. Usein olen sitten kokeillut, mutta lopulta palaan aina takaisin vitivalkoiseen. Valkoisen kynttilän valo on vaan parasta. Tänä vuonna olin järkevä ja päätin jo ajoissa, että turha taas kokeilla, kun tiedän lopputuloksen jo valmiiksi. On se tietysti hiukan hassua käydä sama keskustelu oman pään sisällä joka ikinen vuosi, mutta minkäs sille mahtaa, että välillä äityy pään sisällä melkein väittelyksi... ;)

----

I already posted DIY instructions for these cushion covers. Yesterday I thought it was time to dress a living room in autumn-like colors. That colorful print is strong enough without being overpowering. I counted that in a month or so, it's almost time for Christmas decoration! Yesterday I noticed that many Christmasblogs have also started their season... I don't feel that it quite yet, because bit of autumn does me good. (At least as long as the sun shines and leaves are colorful, hah!) I have noticed that it gets earlier dark in the evenings. Also in the mornings it takes long for the sun to come up. But that just gives a good reason to light a candle already for the breakfast table. Almost every year at this time I get into a temptation to buy few colored candles. After trying them out, however, I always return back to white. The light of a white candle is just better and clearer. This year I was smarter and decided not even to try. It's bit funny though to realize that one has exactly the same "conversation" inside one's head every single year... ;)   

torstai 8. lokakuuta 2015

DIY A centerpiece with a pumpkin and flowers






Huh, nyt olikin sen verran vauhtia viime postauksesta lähtien, että en ole blogiin ehtinyt ollenkaan... Viikonloppuna oli kiva perhetapahtuma ja sukulaisia käymässä. Sen jälkeen olenkin ollut nenä kirjassa lukien tai silmät sikkuralla naputellut tietokoneella analyysiä jos toistakin muistiin... Vein tytön tanssitunnille ja päätin, että nyt kyllä käytän odottelutunnin ihan omaksi hyväkseni! Kävin kirpparilla ja kukkakaupassa. Oli huomattavasti rennompi olo, kun kotiin päästiin! Hiukan kukkajuttuja, vähän valokuvaamista ja olo on ihan uusi. :) Laitan tähän askarteluohjeet syksyiseen asetelmaan, kun keksin, että juttuhan toimii tuollaisen pienen koristekurpitsan kanssa aika kivasti.

Tarvikkeiksi ostin oranssin pikkukurpitsan, kolme ruusua, oksan eukalyptusta ja lyhtykoisoa ja tuollaista violettia parsakaalilta näyttävää kukkaa, mitä kasvaa varmaankin kaikkien talojen puutarhoissa. Lisäksi mukana oli pieni oksa pienikukkaista hortensiaa. Aloitin leikkaamalla veitsellä vihreän "floristinvaahtopalan" sopivaksi. Mikä lie sekin nimeltään, mutta olette varmaan nähneet niitä kaupoissa. Vihreä on tarkoitettu kosteisiin istutuksiin, joten täytin purkin vedellä piripintaan valuttamalla vettä niin kauan, että massa kastui läpikotaisin. Kannattaa antaa veden imeytyä rauhassa ja pinta kannataa jättää ihan märäksi. Seuraavaksi upotin lasipurkin suojaruukkuun. Seuraavaksi leikkasin kukat hiukan lyhyemmiksi. Jos on epävarma, niin kannattaa jättää hiukan pidemmäksi ja lyhentää lopulliseen mittaan kun näkee, mihin kohtaan toivoo kukinnon laskeutuvan. Sitten "porasin" korkkiruuvilla ja saksen terällä kurpitsaan ruusunoksan mentävän reiän vinottain, jotta sain kurpitsan kiinnitettyä paikalleen. Kun sen paikka oli varma, irrotin sen vielä kerran siksi aikaa, että sain sen alle hiukan kukkia ja oksia. Laitoin sitten kurpitsan paikalleen ja loput kukat siihen sillä tavalla sopivasti, että tykkäsin lopputuloksesta. Lyhtykoisoille tein niin, että leikkasin varresta kukinnon kohdalta pätkän, niin että sen sain työnnettyä massan sisään piiloon, niin että pullerot pysyvät paikallaan. 

Sellainen siitä tuli. Kukkien varret kun vaan leikkaa teräväksi ja miettii etukäteen mihin järjestykseen meinaa ne laittaa, niin hyvin onnistuu aloittelijaltakin. Massaan ei voi loputtomasti tehdä reikiä, joten siksi pieni ennakkosuunnittelu on paikallaan. Ideana kuitenkin se, että ensin laitetaan "pohjimmaiset" tai paremminkin ne, minkä on tarkoitus muodostaa taustaa/täytettä ja sitten vasta ne kukat/kurpitsa, mitkä ovat pääosassa. Pääosassa olijat kannattaa jättää hiukan enemmän koholle kuin taustalla olevat. Sitten vaan kannattaa muistaa muutaman kerran kastella, niin (hiukan kukkien tuoreudesta riippuen tietysti) noin viikon verran pitäisi säilyä asetelman ihan hyvänä.

Hei, oli kiva jutella. Nyt takaisin lukemaan... 
----      

Oh, what a week it has been!!! We had a wonderful family event last weekend and had relatives visit us. After that I have been almost non-stop reading and writing bits of hermeneutical analysis... One day I took our daughter to her dance lesson and decided to use waiting time just for myself. I headed to the second hand shop and flowershop. I felt so relaxed coming home. Some me-time does really good once in a while. ;) Then of course I had the flowers and had a chance to do something. Bit of shopping, fixing flowers and photographing, that's the best relaxation recipe I know. I liked the results so I thought I could share a little flower DIY with you again.

I had bought three roses, one stem of each: eucalyptus, physalis and that purple broccoli-looking thing whatever it is called. Besides I had one small stem of tiny hydrangea. At first I cut some green florist foam to a right shape and filled a glass bowl with it. I soaked it in water so until the foam was throughout wet and placed the glass bowl within the vase. Then I cut the flowers bit shorter. (If you feel insecure about the length, don't cut them too short before trying out on what level you want the flower settle.) I used a cork screw and tip of the scissors to poke a little hole into the pumpkin and sticked short piece of rose stem that I had cut out into it. That way I had something to attach the pumkin into the foam. Once I was sure where I wanted to pumpkin to be, I tooked it off again and filled the space around and under it with the hydrangea, some eucalyptys and that some small stems of that "purple-broccoli-kind-of-flower." Then I put the pumpkin back and stuck the rest of the flowers into their places. The point is to first find right places at the edges for those ones you use as foliage/filler. That those flowers you want to draw attention to are slightly more on the top and have more space to open up properly. 

That's pretty much it. This project is easy enough even for a beginner. The trick is to cut the flower stems sharp and plan little bit in advance how you like them to settle. The foam allows you to try one or another thing twice or even thrice, but it's not advisable to keep poking it again and again if you  hope that everything stays in the position when you are finished. So it's better to have some kind of plan to start with. :) Yes, indeed, I almost forgot to say that this center piece needs bit of water in every two days or so. If the flowers are fresh to start with, it can stay nice up to one entire week.

It was nice to see you here. I better get back to my books now... 

torstai 1. lokakuuta 2015

Grandma Duck's apple pie

Syksy ja omenat kuuluvat yhteen! Meillä on lähistöllä paljon omenatarhoja ja juuri nyt puut oikein pullistelevat runsaasta sadosta. Viime vuoden omenapuukuvia löytyy täältä. Tällä viikolla minulle tuli vuosi mittariin. Selvisin ilman suurempia kriisintunteita tällä kertaa, mutta jos ajankulun voisi pysäyttää, niin enpä usko, että monikaan kieltäytyisi tekemästä niin. ;) Sain muuten toivoa perinteiden mukaan synttäripäiväkseni jonkin kakun. Näin Suomessa ollessani tälläisen reseptin Mummo Ankan omenapiirakkaan, joten olin tehnyt valintani jo etukäteen. :D Piirakasta tuli juuri niin herkkua kuin olin kuvitellutkin. Nyt kun resepti on todettu toimivaksi, täytyy ostaa asiaankuuluva vuoka Mummo Ankan rimpsureunoineen. 

----

Autumn and apples belong together! There are many apple gardens in our area and for the last week or two it seems like the trees are getting really heavily loaded with fruit... Here are some apple pics from the last year. I had my birthday this week, and therefore, it was my turn to wish a cake. I found a recipe of a classic American apple pie and asked my husband and daughter to bake me that one. :D Typical Nordic apple pies look quite different, so that's why the Grandma Duck thing in the headline in case you wondered. I suppose we first became familiar with the American apple pies through reading Donald Duck. :) It was just as delicious as I had expected! Now that we know that the recipe works so well, I'll need to buy a right kind of dish for the next pie in order to get the edges rippled. ;)