Hydrangea (and our accidental bio trash)

En saanut päätettyä, mitkä valokuvat valitsisin, joten laitoinpa nyt sitten varsinaisen kuvatulvan tähän alkuun. Väriä muuttavat hortensiat ovat kyllä jokavuotinen ihastus! Muutamat muut syksyiset valokuvasuosikkini on täällä ja täällä. Nyt kuvasin niitä vaihteluksi tummaa taustaa vasten. Kontrasti tekee kukasta entistä herkemmän!

Vihreät pikkulautaset löysin kauan sitten Villeroy Boch:n tehtaan myymälästä. Alun perin niitä oli neljä, mutta epäilen, että yksi on joskus päätynyt bioroskikseen, kuten aika moni pikkulusikkakin tässä taloudessa. Niissä on sulatetavaa muutamaksi vuosikymmeneksi. Meillä keittiötyönjako menee useimmiten niin, että minä jätän ruokaa laittaessani bioroskat usein tiskipöydälle, lähimpänä olevalle lautaselle, ja mies raivaa ne siitä sillä aikaa ulos roskikseen, kun ruoka valmistuu. Minun osuuteni jutussa siis on se, että joskus roskien alle jää lusikka, tai vaikka tuollainen pieni lautanen, ja miehen osuutta on se, että hän ei huomaa sellaisia pikkuasioita kipatessaan lautasella pursuilevat bioroskat roskaämpäriin... Että vähintäänkin ihan tasan tuo menee, ellei jopa enemmän minun omaksi syykseni. Lopputuloksesta kuitenkin sen verran, että minua tietysti tuollaiset vahingot enemmän hermostuttaa. Ehti siinä useampi vuosi kulua ennen kuin edes tajuttiin, mistä nuo katoamismysteerit johtuvat. Sen jälkeen ainakin suurin osa bioroskista on ollut ihan rehellisesti maatuvaa jätettä. :)

----

I just could not make up my mind about which photos to choose, so take my apologies for flooding you with pictures. Hydrangeas make me exited every year. These are links for some of my favorite pictures here and here. This time I took the photos against a black background. Such a contrast made the flowers look very fragile!

The little green saucers were bought in Villeroy Boch factory outlet long ago. Originally I did have four of them, but I assume one may have ended in a bio trash bin. That is, it must have suffered the same destiny like many tea spoons in our house, too. It may take a couple of decades to compost them. Our usual division of kitchen duties kind of calls for that sort of mishaps. To start with, our bio trash bin is outside. We have always recycled, but I have never been able to have even a tiny container inside because of the odor. While I prepare a dinner, I place all bio trash on a whatever plate happens to be on the counter. Usually I cook and meanwhile my husband often clears up the trash into the bin, sets the table, or does whatever there is to do in the kitchen, if he happens to be at home already before the dinner is ready. My contribution to the problem of disappearing little things is that sometimes there might be something on the plate before the bio trash lands on it, read: an odd tea spoon or a tiny plate. My husband's contribution is that he does not always see such little things when he throws the stuff to the bin... So, I think we are completely even, or perhaps it's even slightly more my own fault. What I must admit though is that this kinds of mishaps annoy me much more than him. It took us at the time  quite few years to figure out what the mystery-of-dissappearing-little-things was about. After that I trust most of our bio trash has been truly degradable. :)