Nature in my living room

Kävelylenkeiltä on tullut viime päivinä keräiltyä hiukan oksia ja kastanjoitakin. Syksyisen tunnelman saa helposti, kun kaataa lasimaljan pohjalle koristehiekkaa ja asettaa pari pientä kaunista oksaa ja kastanjoita kynttilän juurelle. Kynttilän kannattaa tietysti olla riittävän korkea, ettei liekki uhkaa koristeita ihan heti. Nyt näyttää siltä, että yritän valloittaa mustaa pöytää takaisin, heh. No, ei huolta, mies on tottunut siirtelemään sisustusjuttuja pois tieltä tarvittaessa. ;) 

P.S. Ystäväni toi minulle mahtavan suklaa-kesäkurpitsakakun. Yritin valokuvata palan, mutta se oli niin tummaa suklaista, etten saanut valoa sattumaan sopivasti... Mutta tästä löytyy resepti. Kesäkurpitsa ei maistu ollenkaan, mutta tekee kakusta todella mehukkaan. Nappasin itsekin reseptin heti talteen. Kiitti, D! 

----

During the last week I have collected few colored branches and chestnuts while taking walks. Filling a glass vase with some decoration sand, beautiful little twigs and couple of chestnuts, creates in no time a nice center piece. One needs to use a high candle though in order not to allow the decoration catch fire. Oh, with the black side table. It kind of looks like I'd be trying to conquer it back, ha! Well, don't worry, my husband does not hesitate to move decorative pieces aside when needing space. ;)

P.S. A friend of mine brought me few days ago a wonderful most moist chocolate zucchini bread I have ever tasted before! I tried fotographing it, but it was so dark chocolatey that I couldn't get perfect light to fall on it. Here's the recipe! I filed it for myself immediately, too! Thanks, D!   

Hortensia lost its colors, while I gained a new skill

Niin vain sain lempikukkapuskani ikuistettua ennen kuin syksy ehtii kaikki värit viedä! Tunnustan, että olen aika laiska kantamaan reippailulenkeillä kameraa kaulassani. Kännykkä kulkee mukana helpommin, mutta sillä kuvaamisesta en saa minkäänlaisia kicksejä. 

Pinnasin Pinterest-kansiooni äskettäin lauseen: Life is like photograpy, we develop from the negatives. Se on aika osuvasti sanottu, koska usein juuri ne hankalat tilanteet potkaisevat tarpeellisimman kasvun liikkeelle. Juuri silloin, kun joutuu ihan sinne oman mukavuusvyöhykkeensä ulkorajalle, saa useimmiten mahdollisuuden ylittää itsensä ja kehittää sellaisia taitojaan, joita ei uskonut edes olevan olemassa. Jouduin jonkin aikaa sitten tilanteeseen, missä minulla oli tasan kaksi sekuntia aikaa miettiä, kuinka reagoisin. Tajusin, että luonnollisin reaktioni siinä tilanteessa olisi tuskin toiminut kovinkaan tarkoituksenmukaisesti, joten päätin ottaa riskin ja kokeilla täysin toisenlaista toimintatapaa. Jälkikäteen yllätyin iloisesti, kun huomasin, että siitähän seurasi voimaantunut olo! Se luonteenpiirre, mikä minua normaalisti olisi ohjannut tuossa tilanteessa, vaatikin ilmeisesti tehokasta päivitystä. ;) Siinä onkin motivaatioteemaa teillekin alkuviikkoon pohdittavaksi, miten yleensä eri tilanteissa reagoitte, ja miten niitä reaktioita voisi päivittää toimivampaan suuntaan. Useinhan tietoiset reaktiot ovat tehokkaampia kuin ne, mitkä tulevat huomaamatta selkäytimestä.  

----

I almost thought I'd never get to photograph my favorite bush before it looses it colors! Indeed I am rather reluctant to carry my camera with me when I exercise. I do mostly have a smartphone in my pocket, but for a reason or another it does not usually motivate me to take almost any photos... 

I pinned the following phrase to my pinterest file lately: Life is like photography, we develop from the negatives. I thought it was well said, because often they are the weirdest situations that provoke us to grow most powerfully. Right then, when we are pushed to the very edge of comfort zone, we get a possibility to overcome our limitations and develop those skills we never knew we possessed. Some time ago I found myself in a situation, where I had just about two seconds time to decide how to react. I intuitively knew that my usual reaction would hardly have been the most purposeful way of dealing with that particular situation. I quickly decided to take a little risk and just try out what an effect a reaction very untypical to myself would do. Afterwards I was taken by surprise when I realized that it actually made me feel totally empowered! Perhaps that personality trait of mine which usually guides my behavior really needed effective updating. ;) I'd like to challenge you to evaluate how you usually react and how you could improve those reactions to become more purposeful. After all conscious reactions are mostly more effective than natural ones.       

Autumn walk in the sunset

Kahdeksan kilometrin iltalenkki hiukan ennen auringonlaskua. Ihanasti keltaisia lehtiä joka puolella. Täytyy toivoa, että aurinkoiset säät jatkuvat. Tällä viikolla näin muuten kaupassa ensimmäiset syötävät kurpitsat, joten nyt oli sitten kurpitsakeittoa pitkästä aikaa. Se on kyllä aina yhtä hyvää herkkua! Söin lenkin jälkeen vielä toisenkin annoksen. Se sopi hyvin syksyiseen tunnelmaan, kun ulkona oli sen verran kirpeä sää, että lämmin sosekeitto tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta vielä iltapalaksikin. Tässä linkki vanhaan keittopostaukseen.    

---- 

Our evening walk was eight kilometers long! It looked so beautiful with yellow leaves all over. I just hope the sunny weather continues! By the way last week I found the very first (edible) pumpkins in the grocery store. I love pumpkin soup, so I made a big pot of it for lunch. After the walk I ate yet another portion... It fitted perfectly to the autumn atmosphere! The air was so crispy that a bowl of warm soup was just the right choice for a healty evening snack after the long walk. Here's a link to the recipe. 

Who's to blame?

Pino uusia syksyisiä keittiöpyyhkeitä on hyllyssä odottamassa. Meillä vaan tahraantuu astiapyyhkeet sitä vauhtia, että en meinaa raaskia ottaa uusia käyttöön. Vaaleapohjaisia varsinkaan. Syyllistä mysteeriin ei ole saatu selville... Täytyy varmaan asentaa valvontakamera, kunhan vaan tietäisi varmaksi, ettei itse jää kiinni. ;D

---

I have a staple of new kitchen towels waiting on the shelf. Why just waiting? Simply because we seem to stain the towels in no time and I am trying to figure out who's to blame... I suppose a video surveillance in the kitchen would help to solve this mystery, but I am slightly worried to be caught in action myself! ;D

DIY Flower bouquet

Löysin eilen kivan kukkakaupan. Pakkohan sieltä oli muutama oksa ostaa mukaan... ;) Valitsin kahta sävyä suuria krysanteemeja, yhden ruusun, kolme tuollaista violetin sävyistä mitä lie kukkaa, muutaman heinä, joita en lopulta käyttänytkään, ja kolme suurta vihreää lehteä. Kukkien kanssa näpertely on kyllä niin rentouttavaa, että jos en olisi teologi, saattaisin hyvinkin olla vaikka innokas kukkakauppias. Koulutus sille alalle kuitenkin puuttuu, joten olen vain napannut vinkkejä oikeita kukkaihmisiä tarkkaillessani. Tässä siis täysin DIY-vinkit, jos syksyinen kimppu houkuttaa. :)

Aloitin rapsimalla veden alle jäävät alimmat lehdet/oksat pois. Sitten otin ruusunoksan käteeni ja aloin koota ympärille krysanteemeja, niin että oksat menivät hiukan ristiin. Etenin myötäpäivään. Sillä tavalla mielestäni saa kimpusta tasaisemmin asetellun ja "ristikkyys" auttaa siinä, ettei kukinnot tule liian tiukasti vierekkäin, vaan enemmänkin hiukan irti toisistaan, jolloin jokainen kukka pääsee lopuksi kuitenkin oikeuksiinsa. Hiukan se vaatii sorminäppäryyttä, joten aluksi voi joutua kokeilemaan muutaman kerran, kunnes löytää hyvän otteen. Lisäsin ne tupsukukat, mitä ne sitten ovatkin sekaan sillä ajatuksella, että ne muodostavat hiukan kuin kolmion. Lisäksi heinistä napsaisin muutaman lehden sekaan myös. Kun olin tyytyväinen kukkien asentoon, lisäsin vielä kolme suurta, vihreää lehteä juuri kukkien alapuolelle hiukan kuin kehykseksi ja sidoin kimpun narulla kiinni. Sitten vain maljakkoon vettä ja kimpun alaosasta oksat vanhoilla saksilla sopivan mittaiseksi. 

----

Yesterday I passed by a cute flowershop. I just could not resist buying few stems... ;) I chose two different tones of large chrysanthems, one rose, three purple flowers that I don't know the name of, few stems of grass (ended up not using) and three large green leaves. Playing with flowers is so relaxing that if I was not a theologian I could have easily chosen a career in the flower business. I have no education for that though, so what I "know" are just things I have sometimes observed the professionals do. The following tips are therefore totally DIY, but perhaps one or two of you like to give it a go. :) 

I started by taking of all leaves and brunches that would be under water level in a vase. Then I took the stem of rose in my hand and began assembling other stems to it so that the stems "crossed" each other slightly. Rather than just gathering them together as a "bunch," crossing them helps to get bit more volume to the bouquet by keeping the flowers slightly apart. I proceeded clockwise always keeping eye on the balance of colors and textures. I had one rose, but with all other flowers I always had three of each kind. Three of each are easy to balance when thinking of going ahead in "triangles." ;) It demands a bit of motor skill at first to keep the stems still, but after some practice it works just fine. Once I was happy with how the bouquet looked I added the three large green leaves just slightly below the flowers. That way they provide a sort of frame. Then I just tied the bouquet with a string and added water to the vase. Finally I measured how deep I like the bouquet to sit in the vase and cut the stems with old scissor to the right length. 

Muted colors, beautiful windows and routines against stress

Vielä toinen Helsinki-postaus tähän jatkoksi. En ehtinyt kaikista valokuvauksimmisille kaduille, koska tosiaan välimatkat olivat vain nopeasti-paikasta-toiseen-hyötyliikuntaa, mutta täytyy sanoa, että tavallisten katujenkin asuintalot olivat silmänruokaa. Värimaailma on ihanan pehmeä. Ja katsokaapas noita viimeisen kuvan soikeita ikkunoita! On siinä aikoinaan ollut romanttinen rakentaja, kun on tuollaiset koristukset tehnyt pieniin, ovalin muotoisiin ikkunoihin! Varmasti kaupungin kauneimmat!

Otsikon viimeinen osuus on sellainen juttu, minkä lukaisin Amsterdamin lentokentän kirjakaupassa selaamastani kirjasta. Se oli work management -tapainen teos. Yksi osio puhui rutiinien luomisesta. Siitä, että normaalissa arkipäivässä kannattaisi olla mahdollisimman vähän ylimääräisiä päätöksiä vaativia tilanteita, koska niillä on tapana viedä energiaa ja aiheuttaa tarpeetonta stressin tunnetta. Esim. "mitä puen päälleni?" -kysymys aamulla, tai työpäivän aikana esim. "milloin tarkistan sähköpostit?" Esimerkkejä voi tietysti keksiä vaikka kuinka monta, mutta eiköhän noista nyt ajatus jo tullut selväksi. Ideana oli, että kannattaa miettiä päivän/päivien kulku etukäteen sellaiseksi, ettei tarvitse kuluttaa aika "turhien" päätösten tekoon. Kun jokaisella tekemisellä on vakiopaikkansa aikataulussa, tietää jo etukäteen mitä ja milloin. Silloin säästyy energiaa paremmin niihin asioihin, mitkä oikeasti vaativat ajatusta ennen päätöksien tekoa. Eli ne todelliset työhön liittyvät kysymykset, mitkä on ratkaistava päivän aikana.

Itse olen aina ollut rutiinien karttaja siinä pelossa, että saattaisin jäädä rutiinien vangiksi (hah, ei oikeasti minun kohdallani kovinkaan looginen pelko!), mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että muutamat arkirutiinit oikeasti helpottavat elämää. Yksi tällainen juttu on esim. ruokalistan ja -ostosten suunnittelu reiluksi viikoksi etukäteen. Aloitin sen reilu kukausi sitten. Ensimmäinen viikko oli työläs, sekä suunnittelun että toteuttamisen puolesta, mutta sitten alkoi sujua. Juuri nyt ajatuskin, että palaisin parin kolmen päivän ruokasuunnitelmaan ja sen vaatimaan useampaan viikottaiseen ruokakaupassa käyntiin tuntuu ihan kamalalta. Rutiinin kehittäminen koti- ja työarjen suhteen varmaan riippuu omista tarpeista, työn luonteesta ja olosuhteista, mutta ainakin sitä kannattaa harkita, jos usein tavallisina arkipäivinä asiat stressaavat. Tuosta ruokasuunnittelujutusta sain ainakin itselleni niin motivoivan esimerkin, että uskon idean toimivan muissakin asioissa.

----

This is my last Helsinki post. I did not have a chance to make a walk to the cutest streets, but even the ordinary ones provided pleasant sights to photograph while rushing from one place to another. Most of the old houses in Helsinki are painted in soothing muted colors. And look at the last picture! The builder must have been a romantic soul to craft such cute decorations around those little oval-shaped windows. Those were certainly the cutest windows in town! 

The last part of the headline is about a book that I glanced through at the airport in Amsterdam on my way back. The book I picked up was some kind of work management book. One part of it dealt with creating routines in order to save energy for making decisions that are truly important. The point was that some elementary issues often take too much of our energy and cause unnecessary stress during a working day. The questions like what to wear, when to check e-mails, etc. could be solved ahead of time by creating routines that reduce the necessity to make decisions. One could make the list longer, but I think the point is clear. If the day is planned ahead of time, preferably with such routines in mind that can be repeated on a daily basis, one can focus on the essential. When all activities have their place, one simply needs to do them, but not consider when and what. That saves according to the author, whoever he was, energy to those truly important decisions that one really has to make during one's working day without being troubled by trivial questions. I think it makes sense.       

Usually I tend to avoid routines, because for some reason I am always slightly afraid that they'll somehow overtake me. Hah, it's not a very logical fear for a person like me! Yet, I am planning to put this idea into practice, because I think it has a potential to reduce the feelings of stress in daily life. Lately, perhaps a month ago, I began planning menus for 8-10 days in advance and shop groceries accordingly. The first week felt like a massive mountain on all three accounts, planning, shopping systematically and even cooking. However, during that first week I already realized how much energy I saved by not having to make any decision for food politics. In the end I felt fine to create new plans and write the shopping list for the following week. Benefits came so much faster than I had ever dared to anticipate. That experience gives me courage to think of creating some other useful routines for my daily life. 

Helsinki in the rain

Ei sentään ihan koko aikaa satanut, mutta kyllä oli aikamoisen harmaa sää alusta loppuun asti. Symposium oli mielenkiintoinen ja kaikki meni muutenkin suunnitelmien mukaisesti, paitsi, että lakko hiukan sotki matkustussuunnitelmia. Kaikki järjestyi lopulta kuitenkin paremmin kuin hyvin. En tunne Helsinkiä kunnolla, joten otin aamuin illoin välimatkat kävelylenkkimahdollisuutena, kun kartan mukaan sattui aika hyviä rantamaisemia matkan varteen. Lenkkarit olivat mukana, joten muutamien kilometrien tallaus ei tuntunut missään. Kunnon kengät kulkivat kassissa mukana, joten ei kuitenkaan lenkkareissa tarvinnut kokonaisia päiviä viettää... 

Välimatka oli kyllä ihan sopiva, kun hostelli oli Katajanokalla, ja symposiumin ohjelma suurimmaksi osaksi Paasitorni-nimisessä kongressikeskuksessa. Sieltä sisältä olisikin muuten saanut kivoja valokuvia, mutta mun puhelimella ei saa sisätiloissa niin hyviä kuvia, että olisi kannattanut vaivautua. En kyllä tiedä, olisinko edes kehdannut alkaa valokuvailemaan, vaikka olisi kamera sattunutkin kassiin, kun se osallistujajoukko puhui kahvitauotkin pelkkää teologiaa. ;) Se oli tietysti tarkoituskin, kun symposium oli Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Abo Akademin teologisten tiedekuntien yhteinen tapaaminen. Pääpuhujien esitykset olivat todella mielenkiintoisia. Pidin erityisesti ateenalaisen professorin tutkielmasta ortodoksikirkon raamatun käytön historiasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Hänellä oli niin innostavia ideoita, että kannattaa pitää silmät auki sinne suuntaan tulevien vuosien aikana! Oli myös kiva kuulla, minkälaisia väitöskirjoja nyt parhaillaan on Suomessa tekeillä.

----    

It was not literally raining from a beginning to an end, but it was more or less gray during my entire stay in Helsinki. A symposium I attended to was interesting and everything worked well, except that the striking public transport people really mixed up the traveling plans on Friday. Finally, however, even that turned out for me better than well. Because I don't actually know Helsinki that well, I decided to use the distance between a hostel and a conference centre for walking. The route following the coast line was quite nice. I had taken my jogging shoes with me, so I carried another pair of shoes in my bag while walking and changed them once I arrived. That was great, because it turned out to be a few kilometers per one direction... 

My hostel was at another end of the area called Katajanokka and the symposium was held at Paasitorni. That was a cool historical building and would have been perfect for photographing inside, but I had not taken a camera with me. Even if I had, I might not have had courage to take it out of the bag anyway, because everybody was just talking theology even during the coffee breaks. ;) That was obviously the point of the symposium anyway since it was organized for the theological departments of the universities of Helsinki, East Finland and Abo Akademi. The key note speakers were great! I loved especially the presentation of the professor from the University of Athens. He analysed the history of the usage of the Scripture in the history of the Greek orthodox church and its future possibilities. He sketched so exiting future visions that I decided to keep eye on their development in the coming years! It was also fun to hear what kinds of doctoral dissertations are being written at the moment in Finland.        

Golden frames

Viimeisenä kirpparilöytönä pieni soikea kehys! Olin etsinyt juuri sellaista, joten ilahduin siitä kovasti. Soikeita löytyy harvemmin, mutta nyt piti ehdottomasti löytää juuri oikean kokoinen ja muotoinen, ettei tarvitsisi isän ja äidin hääkuvan reunoja leikellä. Se nimittäin oli alunperinkin soikeassa kehyksessä. Ajattelin, että tästä "peiliseinästä" tulee mielenkiintoisempi, kun laitan siihen perhekuvia peilien lisäksi. Täytyy vielä etsiä kirpputoreilta mustia ja kultaisia kehyksiä ajan kanssa muutama lisää. Muutenkin siirsin tuon mustan pikkupöydän tuohon. Yleensä siinä on aina ollut kynttilöitä, valokuvia ja kukkia, mutta nyt lupasin miehelle, että voi käyttää sitä vaihteeksi työpöytänäkin. Taisi tosin olla pieni sisustusvirhe jättää pöytä tyhjäksi. Tuo nurkka pöydän takana alkoi nimittäin heti täyttyä... Ensimmäisen kansion kun huomasin, niin melkein aloin jo katua, että tulin jättäneeksi pöydän tyhjäksi. ;) Pitää varmaan miettiä joku säilytyspaikka kansiolle ja kirjoille, etten jonain aamuna lähitulevaisuudessa herää siihen, että olohuoneen reuna on muuttunut kokonaiseksi toimistoksi. :D

----

My last secondhand treasure is this small oval-shaped photo frame. I was totally happy with it, because the oval-shaped ones are far harder to find than retangular ones. It was even perfect in size for my parents' wedding photo. I thought that the mirrow wall will look more interesting if I add some family photos to it. Now I just need to find few more golden and black antique frames to it. I also placed the black side table at that wall. So far I always used it for candles, photoframes and plants, but now I left it empty and offered my husband that he can use it as a working space. That promise treathens to turn out to be a slight decoration mistake though. (See the corner behind the table for an explanation.) When I saw the first file, I almost began to regret I had made the offer... ;) I might need to think of a storage solution now in order to avoid that I won't wake up one morning to find a complete office in the living room. :D

Our easy dinners #4

Nyt, kun tuli aloitettua tämä Our easy dinners-juttuketju, on tullut jo muutaman kerran mieleen, että kehtaako näin yksinkertaisista aterioista edes tehdä postauksia...  No, menköön tämäkin nyt sitten vaikka tunnustuksena, että arkena oikeasti on useimmiten saatava ruoka pöytään aika nopeasti. 

Our easy dinners #4: Pastaa herkkusienikastikkeella ja vihreillä pavuilla

Eli pastavesi kiehumaan ja sillä aikaa tuoreet herkkusienet pesuun ja suikaleiksi. Seuraavaksi pavut kiehumaan ja hiukan suolaa keittoveteen. Kun pasta on kiehumassa, herkkusienet paistetaan pienissä osissa oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Aina kun yksi erä on valmis se kannattaa siirtää lautaselle odottamaan. Kun kaikki sienet on paistettu kevyesti, kaadetaan ne takaisin pannulle ja päälle purkillinen ruokakermaa, suolaa, pippuria ja persiljasilppua. Nopea kuumennus, eikä sen kummempaa. Pasta ja pavut lautaselle ja herkkusienikastikkeen päälle voi leikata kuorimaveitsellä suuria parmesaanilastuja. Tästä ruoasta saa helposti hiukan gourmeempaa, kun käyttää parempia sieniä. Me kolme muskettisoturia ollaan kaikki herkkusienien ystäviä, joten syödään ihan tyytyväisenä tätäkin pikaista arkiruokaa, mutta innokkaammille sienestäjille niissä tuskin on tarpeeksi makua. Mutta tosiaan, siinä tapauksessa, ettei herkkusienet maistu, niin ne vain vaihtoon ja muuten samat systeemit, niin iltaruoka on nopeasti lautasella... Jos kaipaa tuhdimpaa niin voi tehdä näinkin: Maustamattomat kanasuikaleet tai vaikka kunollinen naudanlihapihvi (steak), tarpeen mukaan useampikin, suikaleiksi leikattuna kypsyy muutamassa minuutissa nopeasti kastikkeen joukkoon. Siinä tapauksessa kannattaa ensin ruskistaa nopeasti kana/lihasuikaleet, siirtää ne lautaselle ja paistaa sitten sienet ja yhdistää kaikki ja kiehauttaa kerma, maustaa ja sitten on valmista. Saksalaiset sanoo sitä metsästäjän kastikkeeksi. Siihen ei aikaa kulu juurikaan enempää.

Ostoslista:

pastaa

tuoreita herkkusieniä
(kanasuikaleita/naudan pihvi(t) suikaleina)

ruokakermaa (juustonmakuinen sopii sieniversioon tavallistakin paremmin)

persiljaa

parmesaania

vihreitä papuja

Vakkareina kaapissa:

suolaa, pippuria

----

Now that I began Our easy dinners posts, I feel bit pressure about the daily cooking... I have been wondering if there's any point to write about so simple meals... but perhaps if nothing else this one works as a confession that during the weekdays the dinner has to get ready faster than fast.

Our easy dinners #4: Pasta with champignon sauce and green beans

Cook water for pasta. Wash the champignons and slice them. Wash the beans and cook them. Once pasta is getting ready, sauté the mushrooms quickly on a hot pan in olive oil in small portions. (Always move the ready ones on a plate.) Once they are all ready put them back on the pan and pour culinary cream on them, add salt, pepper and some parsley. Heat it up and everything is ready. We always add lots of parmesan slices on the top... In case you are not into champignons, you can use other mushrooms, too. If you prefer meat, this works out perfectly with slices of a chicken breast or a steak, too. The Germans call it then "Jägersosse." In that case fry the poultry/meat first and set it aside, then fry the mushrooms. Add the cream and spices, let boil quickly.

Shoppinglist:

pasta

fresh champignons
(chicken breast thinly sliced/ a steak, or more, thinly sliced)

culinary cream (if making a mushroom version cheese flavored culinary cream is great)

parsley

parmesan

green beans

Regulars:

salt, pepper

DIY: Cushion cover with straps

Tässä suurpiirteiset tyynynpäällisohjeet ompeluintoisille. Meidän ompelukoneeseen tuli pamaus-ja-oikosulku juuri ennen kesälomalle lähtöä. Tyttö ompeli itselleen yöhousuja, mutta oltiin onneksi juuri parin metrin päässä silittämässä saumoja auki, kun kone poksahti. Karmea käry, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Tai siis, konehan siinä meni, mutta ei sentään räpsähtänyt sormille! Kävin Turussa Eurokankaassa ostamassa syksyistä kangasta, jotta saisin ommeltua tyynynpäälliset loman aikana vanhempieni koneella. Kangas on Kinnamarkin Capri valkoisella pohjalla. Tuommoinen ruotsalaistyylinen, värikylläinen syyspläjäys. Samasta kankaasta oli puna-, tummansini- ja mustapohjaisetkin versiot olemassa. Näyttivät näteiltä nekin, mutta olivat lopulta minun makuuni hiukan liian tummia.

Mitat toimivat Ikean höyhensisätyynylle, joka on kokoa 40x65cm. En ehtinyt vielä kuvata valmiita tyynyjä, mutta malliltaan ne ovat samanlaiset ovat esimerkiksi nämä ruusutyynyt. Äh, vanhojen postausten kuvat ovat pienentyneet! Ompelemisessa ei taaskaan kauaa mennyt ja nyt on uudet päälliset odottamassa, että puiden lehdet kellastuvat kunnolla... Ei tässä ohjeessa muuta kinkkistä juttua ole, kuin se, että mittaa vaan sitä sisätyynyä sen verran, että tyynynpäällisen pituus on kutakuinkin sopiva. (Tuuman verran kun lisää sisätyynyn mittaan, niin voi olla varma, että höyhentyyny näyttää pöyheältä päällisen sisällä.) Kannattaa myös hiukan mallailla varsinkin sen nauhan paikkaa, mikä ommellaan kauemmas kankaan reunasta, että solmu ja rusetti tulevat varmasti kivasti kohdalleen. Ja viimeiseksi kannattaa myös katsoa, ettei sitten lopuksi tikkaa noita solmimisnauhoja sinne sivusaumojen väliin. Olipas aika monta 'disclaimer' lausetta tuossa, mutta olen ommellut sitä sun tätä lapsesta lähtien (lähinnä itse kehittämilläni taidoilla), että jos tietäisitte, mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt tälle ompelijalle sattua, niin ette ihmettelisi!!! :D

----

Here is an easy cushion cover tutorial for those out there who love to sew. Our sewing machine exploded just before we went on summer vacation. Our daughter was making some pajama pants for herself, but fortunately we were just ironing the seams when it happened. The sewing machine might not recover from the shock, but it was a good thing that it did not explode at our daughter's fingers!!! I don't even want to think what could have happened. I bought some material in a shop called Eurokangas in Turku while in Finland. It's from Swedish Kinnamark and called Capri. A large colorful print inspired by the Swedish decoration style. The same print was sold also on red, black and blue backgrounds. They looked nice, too, but it probably does not surprise that I ended up with white...

It did not take long to sew, and now I have two new cushion covers waiting for the leaves in the trees to turn properly yellow and orange... I did not get to photograph the ready covers yet, but I made similar rosy ones here. (It's totally annoying that the blogger program seems to have reduced the size of the photos in my old posts!) By the way the measures work for an Ikea feather cushion size 40x65cm. The cover is quite easy to make. Two things come to my mind for issuing a few disclaimers. First, for more exact measures check the size of the pillow you intend to use inside the cover and adjust the length to it (add an inch to the exact measures to allow the cushion to look puffy). This is important especially for that strap which is attached further from the edge. So, measure before attaching. The second thing is to keep those straps out of the way when you sew the edges in the end. Don't laugh, I mean it as a serious warning! You don't want to know about all the weird accidents I have experienced since I began sewing as a kid!!! :D         

A little hint of autumn in the kitchen

Hiukan syksyistä keittiöjuttua välillä. Lauantaiaamiainen samaan tapaan kuin ennenkin, leipomon sämpylöillä ja niin edelleen. Liitutaulun reuna toimii hyvin muistitaulun korvikkeena. Siinä säilyy liput, laput ja kirjastokortit. Ja kaunis mainoskin pääsi siihen. Miten onkin niin ihana syksyinen tunnelma saatu tuohon kuvaan vangittua! Rantadyynien heinikko on kyllä todella kaunis kaikkina vuoden aikoina. Siitä tuli mieleen, että mainostajat ovat kyllä aika ovelia tunnelmien luomisessa. Vaatteet lähtee rekeistä nopeasti ostoskasseihin, kun samalla myy ajatuksen tasolla elämäntapaa, vapaa-aikaa ja kiireettömyyttä. 

----

Just a little kitchen update in order to begin the fall season. A Saturday breakfast like always: fresh bread rolls from the bakery and so on. The edge of the chalk board doubles as a pin board replacement. Tickets, notes and library cards need a place to be stored (or displayed like the cute add from O'Neill.) I'm normally not much for displaying adds, but there is so perfect fall atmosphere in this picture that I just could not resist it! It takes my thoughts straight to the coast on a wintery day... That makes me think that advertisers are quite smart. Clothes are sold in no time, when they are combined with the imagination of relaxing life style.  

you are enough.

Naisille voisi varmaankin antaa universaalin kunniamaininnan kunnianhimoisuudesta eri roolien välillä taiteilusta. Pitäisi olla hyvä siinä ja vähintään täydellinen tuossa, muistaa miljoona pientä asiaa ja ehtiä päivän aikana melkein yhtä monta. Eikä ainakaan koskaan saisi menettää kärsivällisyyttään. Eikä me naiset siinä kohtaa yleensä edes vielä puhuta mistään täydellisyyden tavoittelusta, vaan vain siitä, että selviytyisi arkipäivässä ilman, että tarvitsisi ihan kauheasti harmitella, ettei ole tarpeeksi oikein mitään. Tuntuuko tutulta? 

Jostain muistan joskus lukeneeni, että ajatus siitä, että riittää, kun tekee parhaansa, tarkoittaa pahimmassa tapauksessa käytännössä sitä, että ei oikeasti koskaan riitä mihinkään. Jokainen, jolla on ripauskin itsekritiikkiä, nimittäin tietää, ettei "parhaansa tekemisellä" ole minkäänlaisia rajoja. Aina voi yrittää olla hiukan parempi tai tehdä asiat hiukan paremmin. Kaikessa. Jaksamisen kannalta on kuitenkin parempi ehkä yksinkertaisesti päättää, mikä on oikeasti "tarpeeksi" ja arvioida asioita sen pohjalta. Ehkä vaikka niin, että esim. "äitinä olen tarpeeksi hyvä, kun... " Yleiskaavalla siis "missä-tahansa-roolissani olen tarpeeksi hyvä, kun..." Ehkä se auttaisi laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja huomaamaan, että ei kaikessa tarvitse olla edes kovin hyvä ollakseen tarpeeksi, ja ihan niitä kaikkia pikkuasioita ei ihan välttämättä tarvitse muistaa (saati ehtiä) yhden päivän aikana. Ja hermotkin saa mennä joskus ihan pienestäkin asiasta. Me kaikki kuitenkin olemme ihan tarpeeksi kaikkea, mitä arjessa on oltava, kun vaan emme odottaisi itseltämme koko aikaa ihan niin paljon.  Tarpeeksi on ihan riittävästi. Ei siihen tarvitse mitään lisätä.

----   

One should universally award all women for our ambitiousness in juggling between different roles in our daily lives. We often think we should be good at that one thing, almost perfect in the other, remember at least a million of little things and get most of them done in one day. And like that was not enough, we should of course never loose our patience. I don't think we even mean to be talking about reaching some sort of perfection. No, we are just talking about living a daily life so that one would not need to be too upset about not being enough on almost any account... Can you feel me?

I remember reading somewhere that when people say it's enough to do one's best, it easily turns to mean that one is never enough. Namely, everybody with at least tiny bit of self-criticism knows that one's best doesn't have limits. One can always try to be bit better. In everything. Therefore, rather than thriving to "do one's best" it might be rather vital to decide what is honestly "enough" and base the judgement of success on that. Something like this: "I'm a good enough mother if..." More generally to fit into our multiple roles in daily life: "In my role as x, I am good enough if..." Perhaps that could help to see things in a more merciful (and appropriate) context and realize that one does not actually need to be that good in everything in order to be enough. One does not really need to remember all those million things, nor have time to do so many things as we often expect from ourselves in one day. (Even that moment when our patience goes out of the window might not collapse quite everything.) We are all enough of everything that we have to be, when we just stop expecting so much from ourselves all the time. Enough is enough. There is not anything more that needs to be added to that.

Green tomatoes

Sain viime viikolla työkaverilta pussillisen tomaatteja! Vihreät olivat huippuhyviä juustovoileivän päällä. Melkein tuli hiukan kilpailua, kuka ehtii syödä nopeimmin. ;)  

Viikonloppu on taas alkamassa. Käsittämätöntä, miten aika kuluu! Aurinko on paistanut pari päivää täydeltä terältä ja lämpötilatkin on nousseet yli kahdenkympin. Tämä viikonloppu taitaa kulua ainakin osittain opiskelun merkeissä. Tällä viikolla oli muutama lukuvuoden aloitukseen liittyvä työjuttu ja ensi viikolla on taas muuten erilaiset kuviot, joten hiukan pitää kiirehtiä kalenteria edelle, tai ainakin varmistaa, ettei jää jälkeen... 

 

---

 

Last week I got a bag full of tomatoes! Thanks, D! Those green ones were delicious on a cheese sandwich! They were bit sweeter in taste than regular tomatoes. We almost competed who gets to eat most... ;) This time of the year is so wonderful with all these fresh veggies!

It's incredible how fast the weeks go! It's almost a weekend again! The sun has been shining for the last few days lifting the temperatures well beyond 20 Celsius degrees! For me though this weekend will have to be more study-related than relaxing. We had some meetings at work before beginning the new school year this week and next week I'll be traveling, so I decided that I better get ahead with few things, or at least make sure I am not falling too much off the schedule...  

Sheer nonsense?

Äskettäin luin jostakin, että joku lukija kritisoi jotakin itselleni tuntematonta bloggaajaa siitä, että hän keksii samassa asunnossa jatkuvasti "olevinaan uusia" sisustuksia vain pieniä muutoksia tekemällä. Ettei edes kuulema osta mitään kallista tai tee edes oikeaa remonttia tai mitään muutakaan todellista muutosta. Lopputuloksena moite kuulosti siltä, että hän bloggaa siis vain siitä, kun siirtelee vanhoja tavaroitaan... Heheh, hiukanko osui kohdalle? Ajattelin, että niin se varmaan on, että sisustamisesta pitää kyllä tykätä hiukan enemmän kuin se kritisoija taitaa tykätä, että jaksaa jatkuvasti vanhoja tavaroitaan siirrellä, noita tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja vaihdella, asetella tavaroitaan ja miettiä taulujaan uuteen järjestykseen... 

Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka sisustavat kerralla koko asunnon ja ovat sitten tyytyväisiä lopun aikaa. Pääasiahan on, että omassa kodissaan viihtyy. Itselleni taas se, että saan järkkäillä ja tehdä pieniä muutoksia, on juuri se juttu, mikä vaikuttaa paljon kodissa viihtymiseen. Sitten, kun on keksinyt jotakin uutta, on niin kiva vaikka istahtaa sohvalle teekuppi kädessä ja rentoutua nauttimaan. Voihan sitä rentoutuman istahtaa mitään muuttamattakaan, mutta kun ensin niitä pieniä juttuja tekemällä jo hiukan rentoutuu, niin sitten se teekin maistuu paremmalta. En taida osata tätä ajatusta tän enempää avata. Sitä kai joko tykkää "sisustelusta" tai sitten ei. Ja siitä tykkäämisestä riippuen siinä on järkeä tai sitten ei. Sama kai se, kunhan vaan jokainen viihtyy omassa kodissaan. Sehän se on se tärkein asia.

Mutta nyt on taas värit vaihtuneet. Kesälomalla H&M Home- kaupan alesta löytyi violetteja pellavarimpsutyynynpäällisiä. Olisvatko olleet kolme tai neljä euroa kappale. Pari viikkoa sitten Zara Homesta löytyi tuollainen keltainen samettinen kahdella eurolla... Tarpeeksi viime tingassa kun tekee löytöjä, niin hinnat näköjään putoavat sopivasti kellariin. Kuka muuten olis uskonut, että sinapinkeltainen ja tuollainen aubergine sopivat yhteen?

----   

Little while ago I read somewhere how a reader was critizising a blogger, whom I did not know, for constantly moving her things around and blogging about it without making any real changes like buying expensive furniture, renovating the house, etc... Hah, bit like me, I thought! I realized that probably one really needs to like decorating bit more than the person who was critizising does in order to move things constantly around, carry pillows and blankets up and down, fix centerpieces and think about how to swap the pictures on walls x amount of times... 

I totally get it, there are persons who decorate their place once and are happy with it for the rest of the time. The most important thing is to love one's home. For me though the fact that I may, and can, re-organize and re-decorate makes me feel more at home. From my point of view it's one of the nicest things that one can do being at home. And it's so perfect serene feeling to sit on the couch with a hot cup of tea after having made a small change. Obviously one could sit down without making any changes and enjoy that cup of tea alike. But for me, even the tea tastes better when the environment looks different again... Now that I try to explicate the matter, I realise that it does not really work out. I think it probably just comes down to whether a person likes decorating  or not. According to that it either makes sense to keep doing it, or it doesn't. It's fun to one and sheer nonsense to another. I think I leave it to that and just hope everybody loves their homes whatever they do or do not do.

And yes, you see right! The colors have changed again. The purple cushion covers are from H&M Home sales this summer and the yellow one from Zara Home. Who would have thought that a mustard yellow goes so well with deep aubergine?

Our easy dinners #3

Iltaruoan vuoro. Keitin tänään oman versioni minestrone-keitosta ja paistoin sen kyytipojaksi pellillisen pitsataikinaa. Tein ison kattilallisen, kooltaan ehkä jotakin 7-9 annosta.

Our easy dinners #3: Minestrone-keitto ja pitsaleivät

Kaadoin kattilan pohjalle oliiviöljyä ja kuumensin sen. Siinä välissä pilkoin kaksi porkkanaa, kaksi valkosipulin kynttä ja kolme sellerin vartta pieniksi kuutioiksi ja siirsin palat kattilaan. Pesin kaksi kourallista vihreitä papuja ja paloittelin ne sentin mittaisiksi paloiksi ja lisäsin kattilan nekin. Tuoreet tomaatit olisivat sopineet tähän hyvin, mutta nopeutin ruoan valmistumista kaatamalla kaksi purkillista tomaattimurskaa ja pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tehosekoittimen kannuun. Surautin ne hiukan sileämmäksi ja kaadoin soseen vihannesten päälle. Lisäsin suurin piirtein saman verran vettä. Sitten vain suolaa, pippuria ja hiukan kasvisliemijauhetta. Oregano olisi ollut hyvää, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Annoin keiton kiehua hetken aikaa ja sitten lisäsin vielä yhden kesäkurpitsan kuutioina. Pienensin lämpöä ja annoin hautua valmiiksi. Sillä aikaa tein pitsataikinan ihan perinteisesti, eli 250ml vettä, 20g hiivaa, teelusikallinen suolaa, teelusikallinen sokeria ja kolme ruokalusikallista oliiviöljyä ja sopivasti jauhoja. Taputtelin sen suoraan leivinpaperin päälle, annoin kohota hetken aikaa, ripottelin hiukan jauhoja päälle ja paistoin 225 asteessa. Kun pitsapohja oli paistettu, lisäsin vielä purkillisen valutettuja kidney-papuja keiton sekaan lämpiämään. Hiukan lisää suolaa ja pippuria ja se oli siinä. Helppoa, mutta maistuvaa.

Ostoslista:

porkkanaa

varsiselleriä

vihreitä papuja

valkosipulia

tomaattimurskaa

tomaattipyrettä

kesäkurpitsa

purkillinen kidney-papuja

pitsataikinaan: jauhoja, hiivaa

Vakkariaineksina:

suola, pippuri, oregano, oliiviöljy, kasvisliemijauhe tai -kuutio, sokeri

----

The first easy dinner this week is my version of minestrone soup. I decided to bake some pizza dough to it, to add some interest to the simple vegetable soup. I made a large pot of it, perhaps 7-8 portions. 

Our easy dinners #3: Minestrone soup with pizza bread

I diced two carrots, three stems of cellery, two gloves of garlic and two handfuls of green beans. Meanwhile I heated few tbs of olive oil in a cooking pot and threw the vegetables in and sautéed them for few minutes. Fresh tomatoes would have been great to use here, but I took a shortcut and poured two cans of diced tomatoes and 2tbs tomato puree into a mixer in order to get the texture bit smoother. I added the tomato mix and about the same amount of water to the vegetables and seasoned it with salt, pepper and some vegetable bouillon powder. Oregano goes perfectly with this, but I had none at home... I allowed it boil properly for few minutes and then turned the heat down and added diced courgette. Meanwhile I made a simple pizza dough with 250ml warm water, 20g of fresh yeast, 1tsp of salt, 1tsp sugar and 3tbs of olive oil. Once those where mixed I added enough flour to make a bouncy dough. Using hands I spread the dough on a baking sheet, allowed it to rise for perhaps 10 minutes, shifted some flour on the top and baked it in 225 Celsius degrees. Once pizza bread was ready I added a can of drained kidney beans to the soup and waited couple of minutes for them to warm up. Bit more salt and pepper if necessary, and that's it! So simple but so tasty.

Shopping list:

carrots

cellery

garlic

green beans

2 cans of diced tomatoes

tomato puree

courgette

can of kidney beans

For the pizza bread: yeast, flour

Regulars:

olive oil, salt, pepper, vegetable bouillon powder/cube, sugar

What a Sunday morning...

Alkaa olla sellainen fiilis, että tekee mieli sytyttää kynttilä aamupalan ajaksi. Pari pientä kukkaa ja kynttilä. Se on hassua, miten niin pienillä jutuilla päivä alkaa entistä paremmin. Tänään tarvitsin kyllä sellaista rauhallista aloitusta. Sunnuntaisuunnitelmat nimittäin muuttuivat yön aikana radikaalisti. Aamupalan jälkeen ensimmäinen lasti pesukoneeseen ja kylpyhuoneen mattoa pesemään... sen jälkeen kylpyhuoneen pesu seiniä myöten ja vielä on toinen koneellinen pyykkiä odottamassa. Arg, tytölle tuli oksennustautien oksennustauti pahimmasta päästä. Kuitumatosta en tiedä, miten sille käy, koska pestäväksi sitä ei ole tarkoitettu, mutta täytyy nyt vain toivoa parasta. Tarvittaisiin hellepäivä, että saataisiin se kuivaksi. Potilas on onneksi jo selvästi paranemaan päin. 

Parasta siirtyä muuhun aiheeseen! Tuollaiset taudit ja niiden seurakset, kun ovat hiukan turhankin elämänläheisiä, heh. Kesällä mietin muutamaan otteeseen tätä blogia ja sen tarkoitusta. Mietin, miten paljon täällä jääkään asioita kertomatta ja miten monta ajatusta sanomatta. Joskus on tietysti paljon syvempääkin asiaa mielessä, mutta aika harvoin viitsin kovin painavia ajatuksia julkaista. Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä se on hyväkin niin. Jokainen somea lukeva varmaan jo nykyään ymmärtää, että useimmissa blogeissa on jonkinlainen aihepiiri, mihin jutut keskittyvät. Itselleni on luontevinta kertoa perheestäni, ruoasta, sisustamisesta ja DIY projekteista. Joskus jotakin työstäkin ja ulkomailla elämisestä, mutta noin niin kuin pääpainotuksena ovat sellaiset yksinkertaiset asiat, mitkä tuovat arjessa iloa elämään.

Tulin blogia pohtiessani siihen tulokseen, että päiväkirjamaisuus tässä ehkä saattaa kuitenkin hiukan hämätä. Se ehkä kuvastaa kirjoitustyyliäni parhaiten, vaikka en tätä blogia minkäänlaisena päiväkirjana pidäkään. Blogin kate on siis aika minimaalinen, jos oikeaan elämään vertaa. :) Valintani on siinä kohtaa täysin tietoisesti tehty. Usein nimittäin hiukan järkytyn siitä, miten paljon somea käytetään sellaisten asioiden jakamiseen, mitkä kaiken järjen mukaan kannattaisi mieluummin elää oikeiden ihmisten kanssa oikeassa elämässä. Siinä tapauksessa mielestäni tämän harrastuksen hauskuus kääntyisi minua vastaan! Tyylilajina, jos sen niin voisi sanoa, päiväkirjamaisuus on kuitenkin yksinkertaisesti helpoin ja luontevin muoto kirjoittaa, koska se ei vaadi sen tarkempaa tyylillistä pohdintaa. Joudun nimittäin kirjoittamaan arjessani niin paljon asiapohjaista tekstiä, että jos joutuisin blogin kanssa yhtään pohtimaan tyylillisiä seikkoja, niin jättäisin varmasti nopeasti koko harrastuksen.

Tilastosta näkyy, että blogin lukijoita on ympäri maailmaa jopa sellaisissa paikoissa, joista en tunne ketään. Kiva, kun käytte täällä! Toivon, että saatte hyvää mieltä valokuvista ja jutuista.

----

For the last few days I have enjoyed lightening a candle at the breakfast table. Few little blooming flowers and a candle, what could make a nicer morning? Today I really needed a good beginning. Last night our Sunday plans got pretty well mixed up as we woke up about midnight to our daughter vomitting the entire bathroom full. At that point, we did do some fast cleaning, but this morning I had to do few loads of laundry, wash the large carpet in the bath tub, wipe the walls and whatever else... It was the stomach flu of the century. Thankfully the patient seems well again though. I am sorry for being that graphic! I better move on to another topic now. 

During the summer I did some thinking concerning this blog. There are many things that happen and thoughts that never even get mentioned here. My style of writing seems as if I was keeping some sort of an online diary, but this is not it. It's simply the easiest format as it demands almost no stylistic considerations on my part. I have to write so much serious text in my daily life, that if I needed much editing for blog posts I'd soon quit this hobby entirely! As it comes to themes I prefer to write about, I usually keep it to family, food, decoration and DIY, like also the new banner above states. I also include some "living abroad" and work-related stuff here and there. Obviously, there could be more depth and also better coverage. However, the reason why I started blogging few years ago, was simply to record nice things in life. Those things that bring some extra joy to the daily life. Things that don't cost a fortune and easily are unnoticed at busy times, but which do make an ordinary day more enjoyable. Thus, it's my choice to focus on the light side of life in this blog. I could probably include some more serious theme here or there, but in general I feel that most deeper thoughts and some of those less funnier events everybody's life sometimes contains are best shared with real people in real life outside the social media.  Therefore, also in the future I'll most probably stick to what I have been already doing for some time.

I'm following the statistics and see that there are lots of readers even in places I don't know anybody from. I'm glad you are there and happy that you keep coming back! I hope the photos and texts inspire and bring joy!  

Seasonal fruit cake with ricotta

Löysin vanhasta Delicious-ruokalehdestä hedelmäkakkureseptin, jota piti tietysti kokeilla, nyt kun just on luumut, persikat ja nektariinit parhaillaan. Kakku tehdään pellille, joten se on helpoista helpoin tapa saada satsi isommallekin porukalle. Taikinaan tarvitaan 200g margariinia, 400g sokeria ja neljä teelusikallista vaniljasokeria. Ne vatkataan vaahdoksi ja lisätään kuusi kananmunaa yksitellen vatkaten samalla. Sen jälkeen lisätään 500g ricottaa. Lopuksi vielä 350g jauhoja, joihin on sekoitettu 3tl leivinjauhetta. Taikina kaadetaan pellille (mun uunipelti on hiukan syvempi ja pienempi kuin sellainen peruspelti, mitä tulee uuneissa mukana) leivinpaperin päälle. Taikinan päälle pilkotaan hedelmälohkoja sekaisin (persikkaa, nektariinia ja luumua). Paistetaan 180 asteessa reilut puolisen tuntia. Kun kakku on jäähtynyt päälle voi lusikoida vielä kuorrutusta, mikä tehdään 150g tomusokerista ja tilkasta vettä. 

Ricotan sisältämän laktoosimäärän vuoksi en uskaltanut itse syödä kuin pienen haarukallisen, mutta testaan seuravaksi, mitä tapahtuu, jos sen sijaan laittaa melkein saman määrän jogurttia. Uskoisin, että tulee ainakin melkein yhtä hyvää.

* Edit: Sori, unohdin, että viimeiseksi taikinaan lisätään vielä yhden sitruunan kuori raastettuna. Ja toinen huomio vielä, jogurtti toimii, mutta koska se on ohuempaa, sitä ei voi laittaa ihan yhtä paljon kuin ricottaa... 

Hauskaa viikonloppua! 

----

I found in an old Delicious magazine a fruit cake recipe that I just had to try as all plums, nectarines and peaches are just at their best. This one is made on an oven tray so it makes huge amount of pieces just at once. The dough goes like follows. Whip 200g of margarine, 400g sugar and 4tsp of vanilla sugar until fluffy. Add six eggs, one at the time. Add 500g of ricotta. Shift 350g of flour and 3tsp of baking powder. Add to the dough. Pour it on the oven tray covered with baking parchment. (My tray is slightly higher and smaller than the standard one that comes with the oven.) Wash and cut plums, nectarines and peaches into wedges and place them on the dough. Bake in 180 Celsius degree for bit more than half an hour. Once the cake has cooled, mix 150g of powdered sugar with bit of water and use a spoon to spread it on the cake. (I made some stripes.) It did taste good, but because of that ricotta and all the lactose it contains, I did not dare to eat more than one testing bite. 

Next I am planning to make the same with yoghurt and see whether it works out, too. I don't think anything can go wrong with that either... 

Edit: I'm sorry I forgot that one needs to add grated peel of one lemon as the last incredient to the dough. The second remark, I tested the recipe with yoghurt. It was fine, but since the texture of yoghurt is somewhat more watery, one should use bit less of it... 

Have a great weekend!

With an immediate effect

Keskiviikkona löysin ihanat mokkanilkkurit. Eilisaamu oli sumuinen ja kylmä. Tänä aamuna huomasin puussa ensimmäiset keltaiset lehdet... Ilmassa on kirpeyttä ja tuulikin on selvästi viileämpää kuin kesällä. Syksy astui voimaan ihan tuosta vain kerralla. Toivon kyllä edelleen helteitä. Useinhan satunnaisia, lämpimiä päiviä tulee täällä vielä lokakuun loppuun saakka, vaikka tietysti on niitäkin vuosia ollut, että ei ole tullut... mutta muistelen mieluummin niitä, milloin tuli. Valikoiva muistaminen on mukavampaa.

Tämä syksy menee suurimalta osaltaan tutkimusta tehden paria satunnaista työjuttua lukuunottamatta. Eilen sain pari pätkää suunniteltua ja hiukan kirjoitettuakin. Silläkin oli ainakin hetkellisesti nopea vaikutus. Illalla oli mukavampi olla vaan, kun oli saanut kirjaimellisesti jotakin aikaan. Koko projektin ongelma on laajuuden vuoksi se, että materiaalia kertyy kertymistään ja kaikki nivoutuu jollakin tapaa yhteen, mutta ennen kuin keksii, millä tapaa järkevimmin, niin ajatukset kiertävät kehää silloinkin, kun ei haluaisi ajatella yhtään mitään. Vaikka aamuyöllä. Loistava liikeideakin tuli  mieleen. Jos joku keksisi myydä jatko-opiskelijoille OFF-nappeja, niin siinä olisi varmaan miljoonabisnes. No, sen napin puutteessa täytyy varmaan kehittää joku siirtymä-tekeminen, millä saa päivän päätettyä. Lista keskeneräisistä ajatuksista toiminee ok, paitsi että hiukan pelkään, että jos aloittaa niin kirjoittamisesta ei tule loppua...    

----

On Wednesday morning I found wonderful suede ankle boots for myself. Yesterday morning was foggy and cold. This morning I saw the first yellow leaves in a tree... Air is crispy and even the wind shows clearly signs of fall approaching. It feels like this is a fall with an immediate effect. I am still hoping for few warm days though. There's hope until end of October, though admittedly, there have been years when those warm days never returned. But anyway, I prefer to remember those years when they did. Selective memory just feels better, doesn't it?

In spite of occasional work event here and there, I will be spending this fall doing research. Yesterday I managed to plan few sections and even write a bit. That also had an immediate effect. The evening felt bit nicer, when I felt that I was somewhat more in control of the matters... One problem is that the project is so large and material threathens to constantly accumulate. The second problem is that one begins to discover that some surprising things are actually connected together on levels one did not expect. Noticing that is one thing. Figuring out the HOW is yet another. That's the kind of thought that wakes one up too early in the morning when you are supposed to be deep asleep. Relating to that I have discovered a magnificent business idea. If somebody developed an OFF-button to switch off thoughts, all the doctoral students in the world would certainly cue to buy it. I guarantee the lucky one would easily make millions with it. As for me I better think of a fixed transition task that helps to end a day. First thing that comes to mind is writing a list of unfinished lines of thought, except it makes me worry whether I will ever see the end of it...      

A cake, an iPhone and a happy day

Miehen synttäreitä juhlittiin muutama päivä sitten. Tyttö leipoi kakun ja koristeli fondantin elintarvikevärikynillä. Niitä oltiin etsitty pinterestin innoittamana jo hetken aikaa. Hieno tuli, mutta tyttö oli sitä mieltä, että fondantin kannattaa antaa kovettua seuraavaan päivään, jotta kynillä kirjoittaminen olisi helpompaa. Ja nopeasti olikin sitten valokuvat otettu iPhonella ja laitettu whatsappin kautta perheelle... Ja kaikki olivat vähän niin kuin juhlissa mukana. :) 

----

My husband had his birthday few days ago. Our daughter made a cake and decorated the fondant with edible ink pens. We had been looking for those for quite a while since having seen them in Pinterest. It looked beautiful and was fun to make, but she said afterwards that it would be better to let the fondant dry out a bit before writing on it. The photos were quickly taken with an iPhone and shared with the family in Whatsapp.... so they could all sort of participate though being so far away. :)