Sain syksyllä synttärilahjaksi äidiltä juuttinarusta tehdyn puutähtiketjun. Sille löytyi paikka helposti. Se on kuin tehty tuon mustan kirjahyllyn reunaan. Ripustaminen tuotti hetken verran päänvaivaa, kunnes keksin pujotta narulenksun klemmarin reunaan ja puolet klemmarista hyllyn reunan rakoseen. Sellaisia klemmarin mentäviä rakoja on tietysti vain vanhoissa huonekaluissa, joissa liitokset ovat mitä ovat. Mutta nyt on tukevat kiinnitykset ja kevään tullen tähtiketjun voi ottaa pois jättämättä sen kummempia jälkiä. Vaikka nyt kyllä kun viiimeistä kuva katson, niin eipä tuossa ehkä muutama jälki taitaisi haitata muutenkaan, kun tässä valaistuksessa näkyy niin selvästi, että pinnassa on vain yksi kerros mustaa maalia. Kun joskus aloitin sitä maalaamaan, projekti jäi siihen, että vieraita oli tulossa, joten raivasin maalaussotkuni ja laitoin tavarat toistaiseksi paikalleen. Tuoreen maalin käry on kamala jo sinänsä, mutta mustalla maalattu, vielä tahmea kirjahylly muovien päälle keskelle valkoista olohuonetta ja tarhaikäinen lapsi, tai kaksi, kiertämään sitä on aika hurja ajatus, eikö? Siinä olisi mennyt kaikilta aikuisilta kahvi väärään kurkkuun muutaman kerran. ;-) Mutta eipä se ole liiemmin haitannut, kun ei tullut tartuttua maalisutiin toista kertaa. Luonnossa yksi kerros näyttää ihan kohtalaisen peittävältä, vaikkei sitä viimeisestä kuvasta uskoisikaan. Ehkä pitää kuitenkin tehdä joku uuden vuoden lupaus, että saan sen maalattua loppuun. :-)
----
My mother send me a star banner (or whatever it is in English, but you see what I mean...) on my birthday some months ago. It was easy to find a good spot for it, because it seemed as if it was made for the black book case in the living room. For a little moment I was wondering how to hang it, but then remembered a paper clip. Old furniture is great with all little cracks and splits... But oh my, the last photo reveals the truth. I have painted the book case only once. To my excuse I'll tell you why. We were expecting guests, so after the first layer dried, I tidied everything up. The smell of fresh paint is not very inviting, that's for sure. But the thought of a toddler, or two, walking around the freshly painted black item in a living room that is mostly white was kind of scary one... I was sure the adults would not be able to enjoy their coffee in those conditions. ;-) Why I never got to do the second layer later? I guess it just never bothered me enough, because mostly in natural light you can't really tell the difference. Looking at the last photo though, I think doing some painting will be on my list of the New Year resolutions... :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti