Koululaisille oli ilmoitettu valokuvauspäivä. Tyttö keksi heti idean, miten voisi laittaa hiukset valokuvaa varten. Viime kesänä ostettu pinniperhonen hiuksissa ilahdutti minuakin. Olen lopettanut kokoonaan oma-aloitteisen lastenvaatteiden ostamisen. Se, mikä on hienoa tai huonoa, on mahdotonta tietää, jos ei asianomainen ole itse sanomassa, mikä on mitäkin. Joskus luulen tietäväni, mutta huomaan silti suurimmaksi osaksi erehtyväni. Raja coolin ja ei-coolin välillä on hiuksen hieno. Minä en ole kuulema tyyliltäni cooli, vaan klassinen. Otin analyyttisen kommentin vastaan kehuna, vaikka olen itse mielestäni kaukana sekä coolista, että myös klassisesta, eikä kommenttikaan varsinaisesti ollut kehuksi tarkoitettu. Äitiys lienee maailman kasvattavin rooli.
Tänään olin koululla kuuntelemassa leirikouluinformaatiota. Esityksen jälkeen vanhemmat saivat kysellä, jos jotakin oli jäänyt epäselväksi. Yksi kysyi, nukkuvatko tytöt ja pojat eri huoneissa. Toinen kysyi, onko alue varmasti suljettu ja turvallinen. Kolmas, voiko lapset laittaa jotakin viestiä kotiin leirikoulun aikana. Neljäs, nukkuuko opettajat samassa kerroksessa, missä lasten huoneet sijaitsevat. Opettajat olivat hyvin suunnitelleet kaiken ja vuosien kokemuksella vakuuttivat, että mitään ei voi sattua ja kaikki ovat aina viihtyneet. Vanhemmat olivat järjestään ihan vakavia ja jännittyneitä... Jokaisella näkyy olevan enemmän tai vähemmän samat huolenaiheet. Muutamien äitien kanssa vitsailtiinkin lopuksi, että otetaan kiikarit mukaan ja piiloudutaan alueelle johonkin puskaan vakoilemaan. ;-) Lapset odottavat leirikoulua kuin kuuta nousevaa. Irtiottaminen ei näy olevan yhtään niin vaikeaa kuin irtipäästäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti